Miksi vieraissa käynti on niin iso synti???

Koska olemme elämämme yhdessä sopineet ja liittomme säännöt laatineet. Luotan kumppaniini kuin kallioon.

Jos hän kuitenkin pettäisi minua,nämä asiat murtaisivat minut:

-pettämällä hän olisi altistanut minutkin vaaraan mm. seksitaudeille.Kortsu tai ei.

- se että minua pidettäisiin pilkkanaan

- yhteisen elämän ja perheen tulevaisuus menisi vaakalaudalle: jos luottamus särkyy, ei se pelaa sitten missään muussakaan asiassa

-mahdollisuus lehtolapsiin sotkisi kaiken taloutta myöten

-kolmas osapuoli suhteessa tuntuisi kuin joku kuvaisi salaa, tai tirkistelisi.







Joten ei se syntiä ole jos niin olette kumppanisi kanssa sopineet. Mutta jos kumpikaan ajattelee toisin, silloin se on väärin.



Mietipäs asiaa näin : jos se on OK, sitä ei kai tarvitsisi tehdä salassa, eikä edes kutsua pettämiseksi?

"avoimin kortein".

Jos puoliso ei enää kiinnosta tai tarpeet eivät kohtaa, miksi jäädä sellaiseen liittoon? Miksi ei voisi toimia avoimesti ja reilusti, ja kertoa syyt miksi ei ole liittoon tyytyväinen? Ja sitten vaikka erota, jos mitään muuta ratkaisua ei ole?

Pettäminen tuntuu kyllä ihan yhtä pahalta miehistä, ja naiset pettävät lähes yhtä usein kuin miehetkin. Ihan en nyt ymmärrä miksi tuossa naisasialiikkeen tähän keskusteluun vedät.

Jotenkin tuntuu, että puheet pettämisestä tulee joltain naisasialiikkeeltä tai feministeiltä.

Petos ja valhe on sekin, ettei puoliso anna seksiä tai lihottaa itsensä sellaiseksi valaaksi, ettei kukaan halua pimeässäkään. Siinä onkin sitten hyvä asetelma moralisoida toisia.

Jos ei kotona saa pillua, niin muualta saa!

Minulla oli kesän mittainen suhde erääseen perheenisään. Tunteet roihusivat ja sängyssä oli villiä. Hän näki minut tavalla jolla kukaan ei koskaan aiemmin ole minua nähnyt. Sitten vaimo sai tietää enkä suosittele tätä jännitävää elämäntapaa kenellekään. Nyt on heitetty hyvästit ja se olikin lopulta helpotus vaan yhä kaipaan ja ajattelen häntä.

ja hyvä niin. Sillä ei sellaista tilannetta varmasti ole missään liitossa, että aina oltaisiin puolin ja toisin 100% tyytyväisiä puolison ulkonäköön, mielialaan, seksihaluihin, tulotasoon yms. yms.

Kompromissejahan pitkä parisuhde vaatii, ja sen miettimistä, mitkä asiat ovat kaikkein tärkeimpiä. Jos sitä on villi seksi, ja kumppanin kanssa se on pidemmän päälle mahdottomuus, on parempi lähteä sellaisesta suhteesta. Väliaikaista haluttomuutta ja erilaisia ongelmia on lähes kaikilla ihmisillä jossain vaiheessa, MYÖS MIEHILLÄ.

Jotenkin tuntuu, että puheet pettämisestä tulee joltain naisasialiikkeeltä tai feministeiltä.

Petos ja valhe on sekin, ettei puoliso anna seksiä tai lihottaa itsensä sellaiseksi valaaksi, ettei kukaan halua pimeässäkään. Siinä onkin sitten hyvä asetelma moralisoida toisia.

Jos ei kotona saa pillua, niin muualta saa!

Tosiasiassa en jaksa vaihtaa miestä, koska en usko, että kukaan tässä maailmassa on uskollinen.

Noin minäkin ajattelin. Olin ollut exän kanssa yhdessä 5vuotta, kun sain selville että mies pettää minua työkaverinsa kanssa. Kostin ja sitten sovimme että elämme avoimessa suhteessa. Tätä jatkui vielä 5vuotta, kunnes olin niin rikki ja mikään ei tuntunut enää miltään... Olin miehen kanssa vain siksi että pelkäsin että jään yksin, tai etten löydä ikinä kunnollista miestä... tms. Lopulta kuitenkin jätin ja kesti todella kauan uuden miehen kanssa ennen kuin aloin luottaa häneen, koska "kaikkihan pettää".. Onneksi mies on pitkä pinnainen ja jaksoi ymmärtää minun mustasukkaisuuttani ja luottamus pulaani..

pidä sitä läheskään niin pahana kuin vaikka jatkuvaa huonoa kohtelua ja piilovittuilua. Rakastumisvaiheessa ei tietenkään "näe" muita kuin sen oman kultsipuppelin, mutta kun suhde on arkipäiväistynyt, niin kummasti sitä alkaa huomata muidenkin miesten vetävyyden. Ja toisaalta, jos tietää puolison käyvän vieraissa, niin eipähän ainakaan pidä häntä niin itsestäänselvyytenä. En tietenkään kannata aivojen nakkaamista narikkaan tässä(kään) asiassa ja holtitonta, vastuutonta milloin kenenkin kanssa sänkyyn hyppäämistä. Mutta elämä on kuitenkin sen verran lyhyt, että miksi jäädä vellomaan harmauteen, jos voi saada elämään sävyjä tutustumalla myös seksuaalisesti useampiin ihmisiin, kun vahvasti siltä tuntuu?! Vakisuhteeseen/avioliittoon kuuluu paljon muitakin syitä olla yhdessä kuin se, että harrastetaan puolison kanssa seksiä. Ja onhan se niinkin, että suurin osa avioliitoista maailmassa solmitaan jonkin muun kuin romanttisen rakkauden pohjalta ja liitot voivat silti toimia.

kännipanoaan? Saako sen anteeksi vai pitääkö lopun ikäänsä kuunnella olevansa huora ja pukki?

että jos hakee niitä "sävyjä elämään" puolisolta salassa, seurauksena voi olla koko parisuhteen päättyminen. Toki jos puolisot ovat tästä asiasta samaa mieltä, ns. vapaa liitto (enemmän tai vähemmän) voi toimia. Ilmeisesti aika usein ne eivät kuitenkaan sitten pidemmän päälle toimi, sillä tunteet astuvat kuvioihin sivusuhteissa yllättävän usein. Omassa lähipiirissäni on kahdelle ns. avoimelle liitolle käynyt näin. Mutta ehkä sekin on sitten ollut loppujen lopuksi ok näille ihmisille. He eivät varmasti ole asennoitunteetkaan alun perin niin, että loppuelämä vietetään yhdessä.

Toimivan liiton määritteleminen on tietysti jokaisen oma asia - itselleni vapaa suhde ei sitä olisi, ja mieheni on asiassa vielä tiukempi.

pidä sitä läheskään niin pahana kuin vaikka jatkuvaa huonoa kohtelua ja piilovittuilua. Rakastumisvaiheessa ei tietenkään "näe" muita kuin sen oman kultsipuppelin, mutta kun suhde on arkipäiväistynyt, niin kummasti sitä alkaa huomata muidenkin miesten vetävyyden. Ja toisaalta, jos tietää puolison käyvän vieraissa, niin eipähän ainakaan pidä häntä niin itsestäänselvyytenä. En tietenkään kannata aivojen nakkaamista narikkaan tässä(kään) asiassa ja holtitonta, vastuutonta milloin kenenkin kanssa sänkyyn hyppäämistä. Mutta elämä on kuitenkin sen verran lyhyt, että miksi jäädä vellomaan harmauteen, jos voi saada elämään sävyjä tutustumalla myös seksuaalisesti useampiin ihmisiin, kun vahvasti siltä tuntuu?! Vakisuhteeseen/avioliittoon kuuluu paljon muitakin syitä olla yhdessä kuin se, että harrastetaan puolison kanssa seksiä. Ja onhan se niinkin, että suurin osa avioliitoista maailmassa solmitaan jonkin muun kuin romanttisen rakkauden pohjalta ja liitot voivat silti toimia.

naisten on vaikeampi saada tyydytystä lyhytaikaisista suhteista ihan vain sen vuoksi, että miehen pitää tuntea ko. naisen anatomia ja seksuaalisuus, jota taas harvempi uskaltaa paljastaa kuin pitkäaikaiselle kumppanille. Pitkässä suhteessa voi toteuttaa omia mielihalujaan lähes rajatta (mikäli suhde toimii). Itselläni ei mitään haluja lähteä vieraisiin ihan jo siitä syystä, että ei ole mitään takeita edes välttävästä nautinnosta jonkun vieraan miehen kanssa, vaikka kuinka vetoa tuntisi.



Sanoisin vielä, että kyllä kaikille ihmisille on tärkeätä olla jonkun silmissä se tärkeä ja rakastettu yksilö. Useimmille ihmisille myös seksi ja seksuaalisuus on rakkautta. Näin myös ylläri ylläri miehillä. Kahden ihmisen luottamukselle perustuva liitto on sellainen turvasatama maailman myrskyissä. Pettäminen (ilmeni se miten tahansa, ei välttämättä vain seksuaalinen) ja valehtelu ja kähmintä peruuntumattomasti horjuttaa tätä turvasatamaa. On hyvin tärkeää, että ihmisellä on lauma (tai se perhe tai kumppani) johon voi 100% luottaa.



Jos joku nainen haluaa elää avoimessa suhteessa niin enempi varmaan löytyy miehiä, jotka siihen ovat innoissaan ryhtymässä. Siitä vaan!

on minun mielestäni aivan OK, kunhan pidetään huoli, että osapuolet tietävät missä mennään ja kenenkään terveyttä ei vaaranneta omilla retkillä. Minusta ketään ei voi omistaa ja se pätee myös seksikäyttäytymiseen.



-27-

Parisuhteessa pettäminen on pahinta, millä toista voi loukata.



Eli jos yksi ei riitä, niin silloin on parempi pysyä ilman puolisoa ja hypellä seksisuhteesta toiseen.