Lue keskustelun säännöt.
Teimmekö me mielestäsi väärin?
09.12.2011 |
Olemme uskova perhe, jossa usko näkyy lasten kylässä oleville kavereillekin esim. yhteisissä rukouksissa ja kristillisessä musiikissa.
Vastikään meillä oli kylässä ateistiperheen lapsi. Olimme tietoisia siitä, ettei perhe kuulu kirkkoon. Hän ruokaili meillä ja luimme normaalisti ruokarukouksen. Sanoin kyllä hänelle, ettei hänen tarvitse rukoilla mukana, jollei tahdo.
Nyt kuulin (en suoraan lapsen vanhemmilta) perheen loukkaantuneen siitä, että heidän lapselleen tuputetaan meillä uskontoa. Meidän mielestämme oma perheemme elää normaalia elämäämme, johon usko ja rukoileminen kuuluu, myös silloin kun lasten kaverit ovat kylässä.
Toimimmeko mielestäsi väärin? Tulisiko ruokarukouksista ja esim. gospel-musiikin kuuntelusta luopua silloin, jos toista uskoa tunnustava tai uskonnoton vieras on kylässä?
Meillä siis on tästä oma mielipiteemme, mutta mielenkiinnosta tahtoisin kuulla myös muita ajatuksia.
Kommentit (100)
Mielestäni tuossa ei ole nokan koputtamista.
90-luvulla ainakin koulussa rukoiltiin aina ruokarukous ennen ruokailua ja siinä ei ollut mitään ihmeellistä. Nopeasti ne ajat muuttuu.
Terveisin: ei uskova-äiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
esim. päiväkodin ruokarukouksista tai lievästä uskonnollisuudesta koulun joulujuhlissa eivät ole oikein sinut oman päätöksensä kanssa. Heidän pitää siis vahvistaa omaa ajatusmaailmaansa reagoimalla voimakkaasti toisella tavalla ajattelevien ihmisten elämään.
Ja minä olisin loukkaantunut. Kysymys on uskonvapaudesta.
Jos sinä menisit muslimiperheeseen ja emäntä haluaisi rukoilla matolla, et ehkä kokisi sitä aikaa tervetulleeksi tai selittäisin omaa uskoani lapsillesi, pitäen sitä parhaana mahdollisena ratkaisuna rauhanomaisuuden takia.
Kysymys on myös siitä, että vieraiden aikana kunnioitetaan vieraita ja heidän tapojaan.
Toisaalta, en jaksaisi ruokarukouksesta suuttua. Olisin vain hetken pettynyt siihen, että minua ei kunnioiteta teillä kylässä sellaisena kuin olen, vaan toimitaan uskoani vastaan.
talo elää tavallaan, eikä teidän tarvi muuttaa omia tapojanne sen takia että teillä on vieras.
Itse en ole uskossa, eikä minua tuommoinen häiritsisi. Ja oppiihan siinä se vieraileva lapsikin teidän uskonnostanne. Ette ole mielestäni tuputtaneet yhtään mitään.
Itselläni oli lapsena sekä jehovantodistaja että helluntalainen kaveri. En ole traumoja saanut yhteisistä ruokahetkistä tai muustakaan heillä vietetystä ajasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikilla on oikeus omassa kodissaan tehdä, mitä haluavat, jopa vieraiden läsnäollessa. Koska vierasta ei pakotettu mihinkään, ei ketään loukattukaan, kaikista vähiten uskonnonvapautta.
Kukaan ei myöskään selostanut yhtään mitään omasta uskonnostaan lapselle. Että kyllä nyt olet todella piukea!
Ja minä olisin loukkaantunut. Kysymys on uskonvapaudesta.
Jos sinä menisit muslimiperheeseen ja emäntä haluaisi rukoilla matolla, et ehkä kokisi sitä aikaa tervetulleeksi tai selittäisin omaa uskoani lapsillesi, pitäen sitä parhaana mahdollisena ratkaisuna rauhanomaisuuden takia.
Kysymys on myös siitä, että vieraiden aikana kunnioitetaan vieraita ja heidän tapojaan.
Toisaalta, en jaksaisi ruokarukouksesta suuttua. Olisin vain hetken pettynyt siihen, että minua ei kunnioiteta teillä kylässä sellaisena kuin olen, vaan toimitaan uskoani vastaan.
buddhistille. :)
Meillä on usein vieraita, pyrimme pitämään ovet avoinna lastemme kavereille ja ottamaan heitä mukaan perheemme elämään. Jos alkaisimme buddhistin mukaisesti kunnioittaa jokaisen (lapsi)vieraan oiketta olla kuulematta ruokarukoustamme, jäisi tämä meille tärkeä tapa hiljalleen pois perheemme arjesta. Jatkossa kuitenkin ehkä mainitsen asiasta vielä tietyille vanhemmille erikseen ja kerron oman perheemme vakaumuksesta ja siitä, kuinka se arjessamme tällaisina pieninä tekoina saattaa näkyä myös heidän lapselleen.
Rauhallista ja siunattua joulun aikaa teille kaikille!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kotinnehan se on ja te elätte siellä kuten haluatte!
Lasta ei pakotettu osallistumaan, mikä on tietysti oikein, joten en ymmärrä mistä vanhemmat vetivät herneen nenään. Olisivat puhuneet edes asiasta suoraan teille!
minusta se on silloin huonoa käytöstä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos lapsesi olisi naapurin muslimiperheessä laitettu kumartamaan mekkaan ja rukoilemaan peppu pystyssä Allahia, niin olisitko kokenut, että perheesi kristillisiä arvoja ei kunnioitettu ollenkaan? Varmaan olisit.
Niin varmaan koki ateistiperhekin. Vaikea uskoa, että kristityn on noin vaikea asettua toisen asemaan. :( Voi tekopyhäjysäys vain..
ja lapsenne taas tulee vastaavasti vierailulle meille. Kuinka paljon on sopivaa meidän puhua teidän lapsellenne budhhismista teidän lapsellenne tai yleensä harjoittaa uskontoa hänen nähtensä?
t. se buddhisti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
osallistumaan rukoiluun, vaan sanottiin, ettei hänen tarvitse sitä tehdä. Ei siis ehkä voi aivan verrata siihen, että pakotetaan pylly pystyssä kumartelemaan mekkaa ja rukoilemaan Allahia. :)
että jos meillä on kylässä esim. ateistiperheen lapsi, emme kuuntele silloin uskonnollista musiikkia (aina ei ole pakko jonkun soida :)) ja esim. ruokarukousta ennen toisin selkeästi esille, ettei hänen tarvitse osallistua, jos ei halua. Ja vastaavaa toivon lasten kaveriperheiltä - että kunnioittaisivat meidän vakaumusta lasten ollessa heillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se, että sanoit lapselle, ettei tarvitse osallistua on ihan riittävä huomionosoitus. Olit jopa yllättävän huomaavainen suomalaiseksi!
Meilläkin on perheen kanssa käytössä ruokarukous mutta vieraiden läsnäollessa jätän sen pois. En osaa luontevasti rukoilla jos paikalla on ulkopuolisia.
Minusta usko saa näkyä elämässä. Ainakin omassa kodissa!
kummassakaan tapauksessa (kristitty ruokarukous tai muslimirukous), koska eihän se sille lapselle merkitse "mitään". On vain kiva erikoinen juttu, jota pääsee kokeilemaan. Uskontoon kasvamiseen/kääntymiseen tarvitaan niin paljon muutakin kuin satunnainen rukous.
Jos lapsesi olisi naapurin muslimiperheessä laitettu kumartamaan mekkaan ja rukoilemaan peppu pystyssä Allahia, niin olisitko kokenut, että perheesi kristillisiä arvoja ei kunnioitettu ollenkaan? Varmaan olisit.
Niin varmaan koki ateistiperhekin. Vaikea uskoa, että kristityn on noin vaikea asettua toisen asemaan. :( Voi tekopyhäjysäys vain..
Jos lapsesi olisi naapurin muslimiperheessä laitettu kumartamaan mekkaan ja rukoilemaan peppu pystyssä Allahia, niin olisitko kokenut, että perheesi kristillisiä arvoja ei kunnioitettu ollenkaan? Varmaan olisit.
Niin varmaan koki ateistiperhekin. Vaikea uskoa, että kristityn on noin vaikea asettua toisen asemaan. :( Voi tekopyhäjysäys vain..
Eihän lasta laitettu "kumartamaan Mekkaan", eli siis rukoilemaan. Hän oli vain yhtä aikaa paikalla. ihan sama asia, jos sivusta seuraisi sitä mekkaan kumartamista (mikä minusta olisi vain yleissivistystä erilaisista uskonnoista).
Itse asiassa sinun logiikallasi ateistiperheen tulisi pitää ruokarukoukset, kun kristitty perhe tulee kylään. Ettei vieraat loukkaanu ja heidän uskonnollista vakaumustaan kunnioitetaan.
Teidän ruokapöytä, teidän tavat. Jos olisit pakottanut vieraan alittamaan kädet ristiin, olisit ollut törkeä hänen uskonnonvapauttaan kohtaan, mutta näin toimien kunnioitit itse omaa uskontoasi sen vaatimalla tavalla.
En ainakaan itse jaksa laisinkaan loukkaantua jos joku muu harjoittaa omaa uskontoaan omaa kodissaan tai vaikka minun kodissani, kunhan minua ei pakoteta mihinkään rituaaleihin mukaan. En siis kuulu mihinkään uskontokuntaan mutta en täysin kielläkään mitään..
Puhuminen on OK niin pitkään, kun selostat mitä teette tai tulette tekemään ja miksi (yksinkertaisesti ja lyhyesti). Sitten kun mennään sen syvemmälle, ei minusta ole sovelista.
ja lapsenne taas tulee vastaavasti vierailulle meille. Kuinka paljon on sopivaa meidän puhua teidän lapsellenne budhhismista teidän lapsellenne tai yleensä harjoittaa uskontoa hänen nähtensä?
t. se buddhisti
Jos lapsesi olisi naapurin muslimiperheessä laitettu kumartamaan mekkaan ja rukoilemaan peppu pystyssä Allahia, niin olisitko kokenut, että perheesi kristillisiä arvoja ei kunnioitettu ollenkaan? Varmaan olisit. Niin varmaan koki ateistiperhekin. Vaikea uskoa, että kristityn on noin vaikea asettua toisen asemaan. :( Voi tekopyhäjysäys vain..
Ei Ap käsittääkseni ketään laittanut kädet risttissä rukoilemaan? Joten miksi vertaat sitä että joku olisi hänen lapsensa laittanut "peppu pystyssä kumartamaan mekkaan"? Kai nyt muut saa kumartaa, jos on rukousaika?? Ap:n perhe rukoili, ja Ap oli sanonut ettei lapsen tarvitse siihen osallistua?
Olen itse ei-uskovainen. Ateisti nimitystä en käytä, koska se on jotenkin leimaava. Emme usko ja sillä siisti. Mutta uskonnot ovat mielestäni mielenkiintoisia ja olen hyvin tietoinen ja lukenut koskien uskontoja. Tuttavaperheissä ja niin muslimeja kuin juutalaisiakin, ja se taparikkaus on ihanaa ja mielenkiintoista. Minulla ei ole mitään sitä vastaan että uskonnosta keskustellaan. Itsekin tykkään sitä tehdä, mutta kellekään ei saa tuputtaa uskontoa, ja ketään ei saa syyllistää uskosta tai ei-uskomisesta.
Ap toimi ihan asiallisesti. Ruoakarukous kuuluu Ap:n tapoihin ja se on ihan hyvä. Emme mekään poista joulukoristeita kodistamme, kun jouluun "uskomaton" tulee kylään. Meille joulu on perinnejuhla (tapajuhla), ei uskonnollinen juhla.
Olisin Ap:nä ehkä jättänyt Gospel-muusikin pois, sillä se tuntuu ehkä erikoiselta. Jos lapsella on pari tuntia kaveri kylässä, niin ehkä muutakin kuunneltavaa löytyisi kun Gospel. Mutta en olisi siitäkään loukkaantunut.
Minusta oli riittävän huomaavaista, että totesit hänelle, että ei tarvitse rukoilla.
Lapselle on mielestäni avartavaa, että näkee muunlaistakain elämään kuin omassa kodissaan.
En ainakaan itse koe, että ruokarukous olisi uskonnon tuputtamista.