Muita joiden lapsilla ei ole oikein kavereita? Mistä johtuu?

kysyä jotain kaveria, eli vaikka paria päivää. Usein jos soittaa samantien että voitko olla, on heillä jo jotain tekemistä tai jonkun muun kanssa.



Poikasi ei vielä taida "kuulua" siihen porukkaan, joten sekin voi olla syynä. Kannattaa vaan kutsua kavereita teille, jospa se siitä lähtee.

mutta sitten keksinytkin jotain muuta tekemistä. Pettymys on ollut kova ja tuntuu ettei enää oikien sen takia viitsi soittaa ja kysyäkään, kun aina torjutaan :( Tässä on se ikävä puoli, että alueen muut pojat käyvät eri koulua kun poikamme ja usein ovat sopineet leikeistä keskenään jo matkalla koulusta kotiin.

Jos poika sopii kaverinsa kanssa vaikka pe iltapäivälle tapaamisen ja kaveri taas peruu niin kummankin osapuolen kannalta on reilua, että ihan nätisti otat yhteyttä tän kaverin äitiin ja juttelet ihan nätisti kuinka teidän muksulla on tullut nyt useamman kerran harmistus kun heidän lapsi on lupaillu ja sitten pettänyt lupauksen.



Noi on isoja asioita lapsille, siis myös teidän lapselle ja joskus ne vielä tarvii aikuisen väliintuloa. Voihan olla, että lapsesi kaverilla on joku pomo-kaveri joka määrää ettei tää kaveri sais olla teidän lapsen kaa tai.. Usko pois, näitäkin on nähty jopa ekaluokkalaisissa. Siksikin on ihan hyvä, että kotona tiedetään ja voidaan jutella sen lapsen kanssa, että se mitä sovitaan niin se pidetään eikä saa tehdä ohareita.



Voi olla jo helpotus tälle kaverille jos taustalla pomottelua jonkun taholta niin sanoa sille pomolle ei "kun meidän äiti sano niin et tänään mun on oltava sen kaa.." jolloin pomo saa opetuksen ettei voi määrätä ja lapsesi kaveri vapautuu pomon pompottelusta leikkimään teidän lapsen kanssa.



Jos taas ei taustalla mitään erityistä pomottamista niin silti pieni kasvatuskeskustelu tän kaverin kotona ois paikallaan aiheesta: annetut lupaukset. Lopuksi: jos sulla on mahis niin sopikaa lapsen ja kaverin kanssa vaikka uimahalli tms meno niin tokkopa sitä peruu ja voivat sillailla yhteisellä reissulla vahvistaa ystävyyttään. Ehkä sitten onnistuu helpommin kotonakin.



Tsemppiä!

Johtuu ehkä hankalista kulkuyhteyksistä ts. vanhemmat joutuu kuskaamaan, eivätkä pääse oikein itsekseen liikkumaan.

Toinen syy varmaankin ettei luokalla ole kuin kolme poikaa, toinen näistä paras kaveri ja yksi hyvä kaveri vuotta alemmalla luokalla.

Olen yrittänyt tuputtaa harrastuksia ja leirejä, muttei mikään kelpaa.

Harmittaa pojan puolesta.

Olen ajatellu, ettei tuonikäisen kaverisuhteisiin enää oikein vanhemmat voi puuttua. Voi olla aiheutuu lapselleni enemmän harmia kun hyvää. Ap

I

Voi olla ettei sen kaverin kotona edes tiedetä tästä vehtaamisesta ja ite ainakin haluisin tietää, jos lapsi tommosta peliä pitäisi. Kunhan tuot asian esille sillailla nätisti ja hieman kysellen, että "voisitko jutella teidän X.n kanssa että mistähän on kyse kun teillä Y on harmistunut ja ihmeissään peruuntumisista, että onko teillä sattunut aina joku oma meno samaan hetkeen tms".



Kuten sanoin, ite sanoin niin moni koti kyllä haluisi tietää jos lapsi pyörittäis jotain kaverikilpaa tai olis jonkun pomokaverin pompoteltavana.



Rohkeasti vain, vaikka vaikealta se tuntuukin. Jos yhtään tunnet sen kaverin vanhempia niin tiedät varmaan parhaan lähestymistavan. :)



t. nelkku

Aikuisillakin on välillä vaikeuksia sosiaalisissa suhteissa ja kavereiden löytymisessä. Nyt kerrot, että lapsesi käy eri koulua kuin muut lapset, välimatkaa on ja lähipiirin lastenkaan kanssa ei oikein synny leikkiä. Aika yksin jätät 9-vuotiaan selviämään.



Mä sinuna kutsuisin niitä koulukavereita teille leikkimään ja sopisin kuljetusjärjestelyistä.



Naapurien lapsien kanssa voi ihan hyvin järjestää vielä aikuinenkin treffejä ja voit ihan hyvin puhua vanhemmillekin, että sopiiko, että teidän poika pääsee leikkiin.



Uskon, että harrastuksiin on vaikea mennä jos kotoa on vähän tukea.



Aikuisetkin välillä tarvitsevat esittelyitä ja vähän työntöä, että ystävyyssuhteet toimivat, nyt sitten odotat, että 9-vuotias hoitaisi asian suvereenisti itse ilman mitään apuja.

Tiedän oman lapsen kohdalta, että joskus on eri kavereiden vanhempien kanssa juteltu jos porukassa joku tuntee jääneensä ulos. Juttelu kotona ja yhteinen tassunpaiskaus sovintona on taas palauttanut sen, että kaikkien kanssa on kivaa.



Ryhmässä on aina yleensä yhdellä pahin pomotustaipumus ja jopa pojissa on tätä määräilyä kuka mahtuis mukaan ja kuka ei. Pieni palautus oikeasta ja väärästä on ihan paikallaan joskus. Lue vaikka tätä palstaa kuinka vaikeaa aikuisillakin on kaverisuhteissa :)



t. nelkku taas

kun en tunne poikien vanhempia. Toisaalta olen ajatellu, että jospa poikani on vaan jotenkin erilainen kun nuo toiset pojat. Ja siksi ei kelpaa kaveriksi. Taidan kuitenkin käyttää tuota tapaa, että kutsun poikia vaikka leffaan tai hampurilaiselle meidän kanssa.

mun mielestä tuon ikäiselle on kyllä parasta aktiivinen harrastus, jonka puitteissa saa kavereita ja mielekästä yhteistä tekemistä. Kun ei ole oikein leikki-ikä enää, mutta ei toisaalta vielä mikään "hengailuikäkään"...

judoa koko syksyn, mutta ei ole siellä ystävystynyt kenenkään kanssa. On kovin ujo ja arka luonteeltaan. Siksi harmittaa kun on saanut nyt kolauksia noiden lähialueen kavereiden taholta. ap

Hienoa, että koitat auttaa poikaa. Onko jotain ryhmäharrastusta tai vaikka perheliikuntaa tms jossain lähikoululla tms jossa voisitte tavata ikäporukkaa ja tutustua siellä ensin ja sitten rohkaistua tapaamaan liikuntahetken ulkopuolellakin.



Ja tuo leffa tai hampparijuttu on ihan hieno idea. Samoin yökyläily, viet vaikka lapset yhdessä kauppaan ja saavat kohtuudella valita herkkunsa ja ehkä vuokraatte dvd:n tai käytte leffassa tms.

Onko teillä muita lapsia? Jos on, niin onko heillä samanlaisia ongelmia?

Onko pojalla ollut kavereita eskarissa, päiväkodissa?

Onko sosiaalinen? Sillä en tarkoita niinkään kiltteyttä ja hyvää käytöstä. Vaan kommunikointikykyä ja kykyä tulla toimeen toisten kanssa. Niin ettei pelästy ja vetäydy pois mahdollisissa riitatilanteissa, muttei myöskään aiheuta niitä? Vaan että osaisi selvitellä niitä yhdessä muitten kanssa.

Jotain osallistumista myös vanhemmilta tarvitaan!

kanssa samassa koulussa? Itse juuri siitä syystä haluan ehdottomasti, että omani on juuri tämän asuinalueen lähikoulussa. Olisihan niitä kaikkia erikoiskouluja kauempana ja "hienompiakin", mutta sosiaalisten suhteiden takia juuri tähän viereen. Koulussa ne kaverisuhteet muodostuu. Siksi monilla erityislapsillakin on vaikeaa, kun ne viedään johonkin erityiskouluun kauas ja mitään kavereita ei ympäristöstä siksi löydy.

Sun lapsella on kaverisuhde ja se on aivan eri asia.

Ap:n lapsella ei ole kavereita.

Ei vanhemmat välitä onko jonkun lapsella kavereita.

Ihan omasta kokemuksesta tiedän, kun nostin kisssan pöydälle vanhempainillassa.

Meillä yksinäinen esikoinen ja kuopuksella paljon kavereita.

Poikani on 12v....istuu illat olohuoneessa,leikkii legoilla, pelaa tai katsoo laasten ohjelm. Olemme asuneet asunnossa 7v. Alkuun pojallani oli yksi poika kaverina viereisestä talosta n. kaksi vuotta.Mutta silloinkin oli kiusaajia hänen kimpussa.Nyt kyseinen poika,on saanut paljon muita kavereita, joten poikani on kotona melkein aina ilman kavereita,ei tarvitse olla monta kun olis edes yksi kaveri. Sitten on ollut toinen lukkakaveri meillä silloin tällöin leikkimässä, kun hänen äidillä on omia menoja, niin on saanut pojalleen `hoitopaikan`Mutta ei asia minua ole haitannu onhan poikani saanut leikkiä kaverin kanssa.

Koulussa on kaveripiirissä, mutta vapaa-ajalla kukaan ei "halua olla". Poika on hyvin keskusteleva ja filosofinen, eikä vain löydä toista samanlaista.

Jatkoa edelliseen...nyt hiljattain luokka kaveri muutti kauemmaksi 8kg päähän...kuulin kolmannelta äidiltä että lukkkakaverin äiti on kutsunut 3.äidin pojan synttäreille!!! Tuntuu oudolta kun ei minun poikaa kutsuttu, tiedän että luokkakaveri tykkää leikkiä poikani kanssa. MUTTA ON TODELLA SURULLISTA KUN TIEDÄN MITEN TÄRKEÄÄ OLISI LAPSELLE ETTÄ SAISI KAVERATA SAMAN IKÄISEN KANSSA. POIKANI ON ERITYISLAPSI...ERITYISLUOKALLA DYSFASIA YMS. LUKKKAKAVERILLA ON MYÖS ERITYISÓNGELMIA`...OLEN JAUHANUT TÄSTÄ ASIASTA AINAKIN 3VUOTTA ERI TAHOJEN KANSSA...MITÄ PITÄIS TEHDÄ...VÄSYTTÄÄ

On hyvin vaikea ymmärtää, miksei lapsella ole kavereita, jos itsellä on ollut paljon kavereita, eikä siihen ole kukaan nähnyt vaivaa.



Minun toinen lapsi on niin valikoiva, ettei hän kelpuuta kaverikseen juuri ketään. On siksi paljon itsekseen.



Toinen lapsi puolestaan haluaisi olla kaikkien kaveri, mutta ei ole suosittu lapsi. Näin ollen hänen kohtalonaan on olla monelle ns. varakaveri. Eli on siksi paljon itsekseen.



Minä varmaan joudun sulattelemaan tätä asiaa enemmän kuin lapset itse...