Lesbo ei voi koskaan tuntea kantavansa rakkaansa lasta sisällään!

Lesbojen lapsi ei ole rakastettu ja odotettu, ehei ei.

hetero isäkään, mitä se merkitsee lapselle?

eihän sitä saa moni muukaan heterokaan tuntea, on yhdenillanjuttuja, keinohedelmöityksiä, spermapankkeja yms. Lesbot on nyt kuitenkin aika pieni ryhmä noihin muihin nähden.

Rakastatko sinä sitä sikiötä vain sen takia että sinun rakastettusi on mies?

voihan! luovutetuilla munasoluilla!

Mitä tämä merkitsee lapselle?

Luovutetulla spermalla. Rakkaalla miehellä ei ole osaa eikä arpaa.

voihan! luovutetuilla munasoluilla!

Että sitä lasta ei ole siittänyt oma puoliso.

En minäkään ensisijaisesti ajattele kantavani mieheni lasta. Kannan meidän lasta. Eikä sillä biologisella alkuperällä ole niin merkitystä. En ole muutenkaan niitä naisia, jotka kuvittelevat tuntevansa fyysisesti joka nirskahduksen ovulaatiosta hedelmöittymiseen ja kiinnittymiseen, ja alkion liikkeetkin jo ennen kuin se oikeasti liikkuu tai omaa juurikaan raajoja.

Kyllä vanhemmuus on enemmän pään sisällä kuin perintötekijöissä.

Lapsellekin merkitsee enemmän ne asiat jotka tapahtuvat hänen syntymänsä jälkeen.

Minä kyllä "kannoin", mutta en minä ajatellut kuin että ihanaa, saamme lapsen jonka kanssa jakaa elämäämme, jota hoivata ja rakastaa. En minä ajatellut kyllä sen enempää että kantaisin rakkaani lasta, vaan ylipäätään lasta, jos nyt ymmärrät ap eron. Minulle oli lapsi sinänsä tärkeä, ei se että olisin rakkaani lapsenkantaja :)

Ehkä tällä seikalla on merkitystä myös lapselle sekä äiti-lapsi-suhteelle. Niin monella asialla voi olla merkitystä - tässä yksi lisää, jota ette ehkä ole ajatelleetkaan.

että lesboilla se ettei lapsi ole puolison sukusoluista ei vaikuta kiintymyssuhteeseen mitenkään negatiivisesti. Lesbojen lapsilla on keskimäärin parempi eli turvallisempi kiintymyssuhde vanhempiinsa kuin heteroperheiden lapsilla, eli lesbolasten koettu psyykkinen hyvinvointi on keskimääräistä parempi.



Ja en minä ole kyllä huomannut, että meidän heteroperheessä se etten miettinyt raskausaikanani yhtään että olisin tässä kantamassa mieheni lasta, olisi mitenkään vaikuttanut minun ja lapsen väliseen kiintymyssuhteeseen.

enpä kyllä koskaan raskauden aikana miettinyt, että kannan rakkaani lasta - ajattelin, että kannan rakasta ja odotettua lasta.



Ja terve tasapainoinen lapsukainen tuosta on kehittynyt (nyt jo lähes murrosikäinen) - ja ennen kaikkea rakastettu ja odotettu, se lienee tärkeintä lapsen kannalta.



t. ihan perukestävä hetero jolla biologinen lapsi aviomiehensä kanssa