Mikä on anopin "puuttumista kasvatukseen"? Esimerkkejä?
.. ja muutenkin liikaa puuttumista?
Mun anoppi on monesti astellut meille sisälle vaikka mies on sanonut jo alussa että toivotaan että ainakin soittaa ovikelloa jne..
On vihjaillut että äidin tulee olla aina lempeä, ei saa hermostua/suuttua/olla ärtynyt.. esim. kerran kun uhmaikäiseni temppuili niin anoppi sanoi jotenkin että "jospa se johtuu siitä kun täällä muutkin joskus on ärtyisiä".. (tarkoitti minua, sillä anoppi ei koskaan näytä hermostumista)
kun mulla oli vaikeaa esikoisen kanssa anoppi kertoili tarinoita kuinka hänellä vauva-aika oli ihanaa ja teki 20km pyörälenkkejä päivää ennen synnytystä ja kiloja tuli vain viisi jne..
olenko herkkis kun välillä ahdistaa koko ihminen enkä halua esim. jouluksi mennä hänen luo?
olen yrittänyt häntä miellyttää monesti ja katsonut läpi sormien, enää en vaan jaksaisi.
Kommentit (27)
Entä onko nämä anopin kommentit sitten puuttumista: - (kun olin raskaana ja me vain kihloissa) niin anoppi sanoi: toivoisin että menisitte naimisiin kerran lapsikin on tulossa. - ettekö voisi iltarukouksen lukea lapselle, se kun on turvallista ja minä olen lukenut (ollaan miehen kanssa ateisteja).. ???
Noi ei ole puuttumista. Ihan tavallisia mielipiteen ilmaisuja. Mitä saa sitten sanoa toisella, jos jokainen kommentti on puuttumista asioihin?? SUhteuttakaa nyt vähän asioita.
Ap on selkeästikin jo tukäteen ärtynyt anoppiin, ja sen tunteen kautta tulkitaan kaikki kommentit kasvatukseen puuttumiseksi. Laita sama kommetti jonkun muun suuhun (sellaisen ihmisen, josta pidät), niin huomaat että eivät ole kovin pahoja..
Sellainen olisi puuttumista, jos joka päivä soittelisi ja vaatisi teitä tekemään perustavanlaatusia asioita toisin. "Et kerta kaikkiaan saa nukkua lapsen kanssa perhepedissä!", "Nyt teidän pitää kyllä ottaa lapsi tarhasta kotihoitoon (x 200 puhelua).
Tuo olisi "puuttumista", mielipiteet ja kommentit ovat vain sukupolvien tai erilaisten ihmisten välistä kuilua.
Yritä jaksaa.
Anopit nyt kommentoivat kaikenlaista kun eivät muista enää itse pikkulapsiaikoja.
Minunkin anoppini muistaa vain sen ajan kun lapsensa olivat koululaisia ja siitä vanhempia.
..Ja pitää lapsiani (2 v ja 4 v) huonosti kasvatettuina kun eivät osaa käyttäytyä yhtä hyvin kuin omat lapsensa osasivat koululaisina.
on vähintäänkin huonoa käytöstä.
Jos tuo oliis asiallista niin sitähän voisi sitten jankuttaa jollekulle kotiäidille, miten tämän kuuluisi mennä töihin. Jollekulle akateemiselle, kuinka kaikki koulutetut on tumpuloita jne.
Kyllä anopiltakin voi odottaa hyvää käytöstä...
mutta en jaksa. Toteanpa vain että kuollut anoppi on paras anoppi.
tosi ahdistavan kuuloinen tyyppi tuon ap:n avauksen perusteella.
jotenkin kummasti puhua, eli oma lapseni oli melko vaativa (nukkui lähinnä kun keinutti sitterissä tai työnsi vaunuisssa, muuten huusi...). Miehen serkun lapsella oli koliikki, ja huusi varmaan enemmän.
Sitten anoppi sanoi mulle ihan yhtäkkiä että : "niin että kyllä sä aika helpolla olet päässyt vauvasi kanssa, ne itkut on aika pientä verrattuna X:n vauvan itkuun".
Tuo anopin kommentti osui aikaan kun kaikki oli jo ok ja lapseni itkuisuus vähentynyt.. mistä tuo tarve sitten tulee sanoa noin?? Onko tuo "puuttumista" vai mitä tuo on?
Anoppi läväytti kerran 7-vuotiaalle avarin naamaan kun jupisi jotain mummoa vastaan. En itse asiassa ottanut nokkiini, koska poika osaa olla tosi ärsyttävä, mutta ajattelin vaan miten av-mammat olisivat tilanteeseen reagoineet.
Eipä silti, anoppi on kasvattanut omat lapsensa ihan hyvin, mutta metodit ovat vähän karuja nykymaailmaan :-)
Kyllä minustakin omien mielipiteidensä jatkuva tuputtaminen on puuttumista tai vähintääkin epäkohteliasta.
Pahinta on kuitenkin, jos mummolassa lipsutaan salaa lapsen terveydelle tärkeistä asioista. Meillä mummo on mm. antanut puolen vuoden ikäiselle lapselle (juuri oltiin aloitettu soseiden varovaiset maistelut) suolaista joulukinkkua, kun me olimme saunassa. Oltiin jo kerran kielletty, eli tiesi kyllä, ja tunnusti sitten jälkeenpäin, kun lapsi huusi koko seuraavan yön. En nyt voi olla varma, johtuiko siitä, mutta menee kai sitä vähemmästäkin vatsa sekaisin.
Turvaistuimen käyttö ei meinannut mennä toisessa mummolassa perille. Luulivat, että kuljetamme vauvaa vaunukopassa autossa, ei siis oikeasti ollut tietoa. Kun isompana olimme kylässä (siis 1- ja 2-v.), olivat monta kertaa ottamassa lasta omaan autoonsa mukaan esim. kauppaan. Yhtä monta kertaa selitimme, että meidän lapset ei tule ilman istuinta edes lyhyelle matkalle. Kun lopulta lapsi jäi 2-v. ekaa kertaa yksin kylään, asensimme tietysti oman turvaistuimemme heidän autoonsa ja tähdensimme monta kertaa, että sitä on käytettävä!!
Anoppi harrastaa eräänlaista piilovittuilua. Esittää kommentit tekomairealla äänellä, niin että voi sanoa että hänpä se vasta on mukava.. En osaa ollenkaan vastata tällaiseen, tai osaisin, mutta en halua mennä henkilökohtaisuuksiin.
Kun menimme vauvan kanssa vauvauintiin, anoppi kertoi kaikille, että ennen riitti 5-vuotiaana mennä uimakouluun, mutta nyt jo pitää heti vauvasta asti ruveta valmentamaan..
Sanoo myös erityisesti sukulaistapaamisissa tai juhlissa, että ei heille kannata mitään neuvoja antaa, kun ovat oikein yliopistossa opiskelleet ja tutkimuksista lukeneet.
ja tietenkin jos miehen kanssa juttelemme jostain kasvatukseen liittyvästä on heti miehen puolella ja valittaa että kyllä minun pitäisi nyt ymmärtää.. siis vaikka kuinka pienestä asiasta ja vaikka puhuisimme ihan normaalilla äänensävyllä, jostain arkipäiväisestä asiasta, kuten siitä pitäisikö lusikasta siirtyä haarukkaan ja veitseen ja mitä asioita lapsen pitäisi tehdä itse
Ja avoin "ignooraaminen". Esim. lapsi pyytää herkkuja. Vastaan: "ei nyt, ruoka on 10 min. päästä. Jälkkäriksi voit saada." Anoppi: "otatko pullaa vai kakkua?" ja lähtee kaapista hakemaan.
ja manipuloi lapsia minun kuulteni tyyliin "voi voi eikös nää mummin piparit olekin paljon parempia kun on taikinakin ihan itse tehty" tai " mitä eikö äiti tänään ole vienyt teitä ulos ollenkaan" jne...lähinnä mua huvitti suuresti kun tiesin että leikin lasten kanssa ja vien heitä ulos paljon enemmän kuin anoppi koskaan omien lastensa kanssa.
ja mun mielestä jos anoppi rikkoo selvästi lakia eli pahoinpitelee lasta (luunapit, lyönti avokämmennellä, tukistus jne), ei käytä turvaistuinta tai pyöräilykypärää, niin en antaisi ikinä hoitoon omaani. Tuosta pahoinpitelystä voisi tehdä aivan hyvin jopa rikosilmoituksen, lapsi on taatusti tuntenut kipua.
Tuollainen käytös on jo lapsesta piittaamatonta. Aivan sietämätöntä.
mutta en jaksa. Toteanpa vain että kuollut anoppi on paras anoppi.
Itsekin olin niin saatanan väsynyt appivanhempiini, että harkitsin jo avioeroa päästäkseni heistä eroon. mm heidän mielestä on ok tukistella uhmaavaa taaperoa (myös tekivät niin), veivät 6 kk 100 asteiseen saunaan, turvaistuin on täysin käsittämätön laite, pitävät piiiitkiä luentoja lasten kasvatuksesta...
Ei tykkää yhtään siitä, että hiuksia laitetaan kiinni. Anoppi on sitä mieltä, että "kyllä se häntä tottelee" ja vika on vanhemmissa, jos lapsi ei usko (=huonosti kasvatettu). Anoppi rupesi sitten letittämään tytön hiuksia, tyttö itki ja huusi ja kiljui kuin syötävä ja anoppi karjui vähintään yhtä kovaa, että "nyt se tukka laitetaan kiinni!" ja tämän episodin jälkeen olikin tosi hyvä mieli kaikilla. Että tämmöistä kun anoppi tulee meille antamaan mallia lasten kasvatuksessa...
Mun anoppi on monesti astellut meille sisälle -- esim. kerran kun uhmaikäiseni temppuili niin anoppi sanoi jotenkin että "jospa se johtuu siitä kun täällä muutkin joskus on ärtyisiä".. ---kertoili tarinoita kuinka hänellä vauva-aika oli ihanaa ja teki 20km pyörälenkkejä päivää ennen synnytystä ja kiloja tuli vain viisi
olenko herkkis kun välillä ahdistaa koko ihminen enkä halua esim. jouluksi mennä hänen luo?
Olet herkkis. Tietysti jos noita tulee jatkuvasti, niin ymmärrän ärsyyntymisen. Yksittäisnä eivät ole mitään ihmeellisempää.
syöttää väkisin vauvalle joka on täysimetyksellä kiinteää ruokaa (3kk)
Antaa isommille lapsille rajattomasti makeaa vaikka kiellän. "mummolassa on eri säännöt kuuluu usein"
Äidin kanssa on vaikeampaa.
Olen anoppini kanssa samalla viivalla ja äitini on aina ohjaamassa ja puuttumassa kaikkeen.
Pätee sekä anoppiin että äitiini. Juuri tuo mitä joku aiempikin kirjoitti, eli makeaa syötetään ihan älyttömästi ja ennen ruoka-aikaa, sitten ei ruoka maistu ja eikun lisää makeaa "että söisi edes jotain".
Äidilläni on ihme tapa väheksyä meidän kasvatustapojamme, ja antaa lapsille periksi kaikessa. Esim. sellaisissa aika kriittisissä asioissa, kuin pyöräilykypärän käyttö. Kuiskuttelee pojalle, joka ei haluaisi käyttää kypärää, että "otetaan se kypärä pois sitten kun äiti ei näe" jne. Tämä on aika raivostuttavaa.
Lapseton mummoikäinen.
Järjestää "työnäytöksiä" siitä, miten lapsi pitää pukea - eli myöhästyimme sitten tunnin eskarista... Ja minä tietty töistä.
Tosiaan ikinä, ikinä ei saa hermostua, ei saa vaatia mitään jne.
Jotenkin ehkä kestäisin nämä kaikki neuvot joltakulta, jolla on edes jotain kokemusta omista lapsista, mutta tää sisko ei ole kasvattanut kuin koiran - joka käyttäytyy kuin luonnevikainen, eikä heille pääse edes kukaan kylään, eikä kukaan perheenjäsen kotoa pois ilman että koira huijataan ensin yläkertaan lukkojen taa.
kanssa toimeen. Noudatan heidän toivomuksiaan kasvatuksen, ruokailun, makeansyömisen ym. suhteen. Miniä valittaa usein, kun toisessa mummolassa saa olla kuin pellossa, syödä mitä tahansa ja milloin vain, vaikka hän on mukana kieltämässä. Tapaamme melko usein, mutta arvatkaa, kumpi mummola on mukavampi?
Meillä kyllä on paljon leluja ja pelejä, joita yhdessä pelaamme, mutta ne karkit vievät sittenkin voiton.