Imettävän ystävän kommentit tuntuu pahalta

jos se kerran on hyvä kaveri, niin ei tarkoittanut sua loukata. ei sitä ihan oikeasti muista tuollaisia asioita kun itse on oksitosiinihuuruissaan..

niin anna mennä toisestas korvasa sisään ja toisesta ulso. Luultavasti takana on kuitenkin se, että tiedät luovuttaneesi. Se on minusta ihan ok sinällään, mutta aiheuttaa siis sinulle syyllisyyttä. Miten ilmeni että sinulla "ei nouse maito"? Miten kauan yritit, mitä keinoja käytit, mistä kysyit apua, kuinka pian ja millaisia määriä lisämaitoa annettiin?

Ymmärrän todella hyvin! esikoiseni imetys meni pieleen monesta syystä, ja se oli minulle todella vaikea paikka. Yritin niin kovasti kaikkea, mutta kun imetys alusta lähtien meni väärille urille ei siitä nyt vain sitten tullut mitään. Maitoni nousee to-del-la hitaasti, ja väliaikana tarvittiin korviketta ja vauva ehti tottua pulloon ja huoh mikä soppa pumppuineen ja pulloineen ja pesimisineen siitä sitten syntyi.



Imetys oli pitkään minulle kipeä paikka, ja olisin todellakin loukkaantunut jos noin olisi minulle sanottu. Imetys on hyvä asia, mutta ei korvikekaan huono ole. Läheisyyttä voi aivan varmasti antaa yhtä paljon korvikkeella kasvatetulle vauvalle kuin imetetylle.



Koita heittää mielestäsi tuo. Ystäväsi on ehkä itsekin nähnyt kovasti vaivaa imetyksen eteen ja on siitä (syystäkin) ylpeä. Se ei ole huono asia. Mielestäni voisit ehkä kertoa ystävällesi miten kurjalta sinusta on tuntunut kun imetys on jäänyt taa.



Muista se, että parin kuukauden tai vuoden päästä kukaan ei enää edes kysy imetitkö vai et. Se jää kokonaan merkityksettömäksi, sillä ei enää sitten ole väliä. Lapsesi kasvaa, ja oppii kaikkea, kietoo kätensä kaulaasi ja saat kokea olevasi omalle lapsellesi se kaikkein tärkein. Siinä ei paljon iemtykset paina!



Ja kerron vielä, että vaikka esikoiseni imetys meni alusta asti väärille urille, olen kuopusta imettänyt nyt vuoden ja kuukauden. Vaikka tälläkin kertaa maidon nousussa kesti reilu viikko ja tarvittiin korviketta alkuun, osasin varautua tähän ominaisuuteeni paremmin ja pääsin alkuun. :)

Minulla on kaksi nuorinta lasta ihan pullovauvoja.

En tiedä pitävätkö muut minua huonona äitinä, koska itselleni se ei koskaan mikään kynnyskysymys ollut. En ollut alun alkaenkaan innostunut imettämisestä, ja kun se ei sitten täysin onnistunut ja siihen tuli vähän mutkaa matkaan, siirryin rintapumppuun ja korvikkeeseen ja pulloruokintaan.

Se mikä harmitti, oli että maito loppu aika nopeasti, eli olisin halunnut lypsää omaa maitoa kauemmin.



Lapseni ovat saaneet ja saavat yhäkin läheisyyttä ja syliä, ja ihan sylissä heidät on aina syötetty. Lisäksi he ovat saaneet nauttia tästä tärkeästä hetkestä myös isänsä kanssa, mitä ainutlaatuista kokemusta rintaruokitut vauvat eivät saa kokea !!!!



Lapseni ovat myös kasvaneet hyvin, ovat terveitä, reippaita, valloittavan ihania lapsia.



Onko atopiat ja ruoka-aineallergiat , jotka tosin todella lieviä, pulloruokinnan ja korvikkeen syytä?

En usko.

Aika monella lapsella tuntuu olevan jos mitäkin lääkittävää ja hoidettavaa eikä se mene yksi-yhteen sen kanssa, onko imetetty vai ei.



Monilla äideillä tuntuu olevan valtava pätemisen tarve sen suhteen, että tapa toimia on ainoa oikea ja vain se tapa takaa lapselle hyvän lapsuuden ja hyvän loppuelämän. Ehkä he ovat niin siinä äitiyden onnen huuruissaan, etteivät näe muuta kuin itsensä.. mutta kyllä he sieltä putoavat alas niin että kolisee. Niin käy kaikille: toinen lapsi syntyy ja tilanne ei sujukaan niin hienosti kuin ensimmäisen kanssa ja tajuaa, mitä on kun on enemmän kuin yksi lapsi - lapsi kasvaa ja tulee uhmaikää, sairastamista - parisuhteeseen tulee kupruja - talousvaikeuksia - - - ihan mitä tahansa mitä nyt ihmiselle elämässä eteen tulee, pudottaa kyllä samalle tasolle muiden kuolevaisten kanssa.

serkun MIES tuli omahyväisenä neuvomaan, kuinka imetetään ja sanoi, että kyllä jokainen normaali nainen pystyy imettämään jos haluaa.



Teki mieli kysyä, milläs kokemuksella herra imetystä opettaa.

Kun kerron, että kaikkeni yritin niin se ei siitä vaan pitää antaa yksityiskohtia, jotta ulkopuolinen voi uskoa, että todellakin imetys epäonnistuu joskus äidistä riippumattomista syistä. On käsittämätöntä miten ihmiset utelevat imetykseen liittyviä asioita. Odotin lapseni kanssa neuvolaan ja juttelin odotustilassa toisen äidin kanssa. Hänellä oli myös vajaan vuoden ikäinen lapsi. Hän sitten vähän ohi aiheen kysyi, kauanko imetin. Olisi pitänyt sanoa vaan vaikka että puoli vuotta, mutta totesin totuuden mukaisesti että en imettänyt lainkaan kun se ei onnistunut. Siitähän vasta kuulustelu aukesi kun tämä ventovieras alkoi kysellä että miksi ei onnistunut ja teinkö niin ja näin ja kokeilinko sitä sun tätä.

Just tuo ottaa itseänikin päähän. Ihan sama, mistä ongelmasta on kyse, niin monet rupeaa heti tenttaamaan. Eräs läheinen ystävänikin on sellainen. Kun sitten hermostuin ja sanoin, että onko ihan pakko, niin hän oli ihan ymmällään, että hänhän yrittää vain olla empaattinen. Ampuu kysymystä toisen perään enkä ehdi edes vetää henkeä välissä - saati kertoa loppuun, mitä olin sanomassa - ja se pitäisi kokea myötätuntona. Jotkut ei ilmeisesti vaan mieti loppuun asti. ITse ne samat ihmiset kyllä ärsyyntyvät, jos heiltä kysyy useamman jutun peräkanaa.

ettei tajuta, että ihminen voi kertoa ongelmistaa monella eri motiivilla. Hän voi kaivata apua ja neuvoja, mutta yhtä hyvin saattaa vain toivoa sympatiaa ja myötätuntoa, nimenomaan ILMAN neuvoja.

Ja kuten ap:kin sanoi: mitä hittoa se muka enää vuoden päästä auttaa, jos joku "keksii" jonkin imetyskonstin, jota ap ei ole itse hokannut kokeilla. Sehän vain harmittaa ja loukkaa lisää, jos tulee sillä lailla epävarma olo, että ehkä tuotakin olisi pitänyt älytä kokeilla.

Jälkiviisastelu on todella ärsyttävää. Ja täysin turhaa ja hedelmätöntä.

-13-

Jos ystäväsi lapsi saa allergioita tai on korvatulehduskierteessä, niin muista soittaa ystävällesi ja tiedustella niistä imetyksen terveysvaikutteista. Samoin kun lapsi saa ensimmäisen uhmakautensa, soita ja kysy kuinka se läheisyys on maistunut kun niin kauan imetti.



Noi oli huulenheittoja, mutta sun pitää vaan ymmärtää, että ystävälläsi oli tarve päteä ja halusi olla parempi kuin sinä. Kyllä hän todellakin muistaa ettet imettänyt, muuten tuolla pätemisellä ei olisi sinuun toivottua vaikutusta.



Suo hänelle se nautinto päteä, se ob varmaan ainut ilo, mikä ystävälläsi on tälä hetkellä elämässään.

itselläni ei maito noude edes lääkkeillä. Kaverillani sitä maitoa tulee ja tulee. Kun imetykseni epäonnistui, hänellä oli suuria vaikeuksia hyväksyä sitä. Kaikki kiteytyi ihan vilpittömään kysymykseen "mikset vaan jatkanut imetystä, ois se maito viikkojen kuluessa noussut". Ehkä hänellä tosiaan on lapsi, joka imee tyhjää rintaa viikko-ja kuukausitolkulla, mutta hyvin harva vauva siihen suostuu sen jälkeen kun on tajunnut mistä ruoka tulee ja mistä sitä ei tule.



Mä olen ottanut häneen ihan reilusti etäisyyttä. Hän ei ole niin tyhmä etteikö tajuaisi mitä tekee, vaan tuo on ylimielistä *ittuilua jonka tarkoitus on kerota minulle että hän pitää itseään parempana äitinä ja ihmisenä. Olkoon vaikka kuinka oksitosiinihöyryissä, niin ilkeys on ilkeyttä eikä sitä tarvitse sietää.

Mulla on hyvä ystävä, joka täysimettää muutaman kuukauden ikäistä vauvaa. Se on mielestäni pelkästään positiivista :) Itsekin olisin halunnut lastani imettää mutta kaikesta tehopumppailusta, tehotissittelystä ja vielä lääkekuuristakin huolimatta mulla ei maito noussut. Lapseni on kasvanut kokonaan korvikkeella. Imetyksen epäonnistuminen oli ja on yhä mulle kova paikka. Noh tämä ystävä mulle kertoi kuinka tärkeätä on että lapsi saa rintamaitoa, että korvikevauvat ovat sairaampia jne kuin imetettyt vauvat. Muisti myös kertoa että vauvan imetyksestä saama läheisyys on korvaamatonta kehityksen kannalta. Ystäväni ei varmaan muistanut tai piitannut siitä että itse en ole imettänyt. Mulle tuli tosi paha mieli tästä. Ei varmaan kannattaisi ottaa näin henkilökohtaisesti noita kommentteja, mutta pari päivää tässä nyt jo pyörinyt mielessä noi. Tuntuu pahalta...

Mä en tiedä onko sun ystävä vain tahditon vai halusiko tahallaan loukata sun tunteita?

Itse epäonnistuin tokan lapsen imettämisen kohdalla ja mä huomasin että imetyksellä pätijöiden suut sai kiinni sillä kun vaan myönsi niiden jutut.

Sanoin vaan että "oot ihan oikeessa, mäkin olisin halunnut imettää mutta valitettavasti se ei nyt mennyt niin, mutta toki imetet lapse on terveempiä" ne jostain kummansyystä meni aina hämilleen tosta ja sulkivat suunsa.

Hän on vain niin omassa imetysinnossaan unohtanut sinun vaikeutesi. Sinä olet varmasti tehnyt kaikkesi, jotta imetys olisi onnistunut. Kaverin höpöhöpökommentit korvikevauvojen enemmästä sairastelusta tai imetyksen antamasta "korvaamattomasta" läheisyydestä voit jättää omaan arvoonsa. Lapsi saa kyllä läheisyyttä, vaikka ruoka tulisikin pullosta, eivätkä korvikevauvat sairasta välttämättä yhtään enempää kuin täysimetetyt.

vai onko vain todella jattelematon törppö. Olen pahoillani puolestasi. Äitiys tekee ällistyttävän monista ihmisistä piiloilkeitä vertailijoita ja päällepäsmäreitä.

Imetys on noussut uskonnolliseksi kokemukseksi. Oma imetykseni ei myöskään onnistunut, kun lapsi joutui lastensairaalaan. Onneksi kätilöni, neuvola ja mies suhtauivat järkevästi pulloruokintaan, ja sieltä ei tullut syyllistämistä. Lapseni muuten sairasti eka kerran 11 kk iässä, vauvarokko. Oksensi kerran 9 kk iässä, jos pikkupukluja ei lasketa. Ei mitään muuta vaivaa koko eka vuonna. Eka korvatulehdus tuli 2v ja 8 kk iässä...eikä ole allergioita, vaikak itselläni on niitä paljon.

serkun MIES tuli omahyväisenä neuvomaan, kuinka imetetään ja sanoi, että kyllä jokainen normaali nainen pystyy imettämään jos haluaa.

Teki mieli kysyä, milläs kokemuksella herra imetystä opettaa.

Tää oli paras!

Olisit ap kysynyt siltä ystävältä että vittuileeko se suoraan sulle, kun et pystynyt imettämään, vai haluaako pelkästään päteä.

Ei se imetys ole tosiaan helppo juttu, ja onnistuminen riippuu niin monesta tekijästä; äidin anatomiasta ja myös itsevarmuudesta, vauvan virkeydestä ja siitä onko vauva syntynyt etuajassa, ja saako kunnollista ohjausta ja tukea imetykseen....

Mulle epäonnistuminen, tai siis osittaisimetys kaikkine taisteluineen ja pumppailuineen oli myös iso pettymys esikoisen kanssa, mutta onneksi kuopus oli virkeämpi tapaus, ja täysimetys onnistui. Ei se vauvalle ole niin iso juttu, mutta äidille on. Meillä täysimetetyllä vauvalla on ollut jo pari flunssaa, ja ekan flunssan takia joutui ihan sairaalaan yhdeksi yöksi.... Esikoisella ei ollut vaikka sai korviketta. Mutta tietysti nyt kuopuksen kanssa ollaan enemmän oltukin ihmisten ilmoilla, kerhoissa jne. josta pöpöjä on saatu.

älä nyt ota kommentteja niin vakavasti, mutta toki sille ystävälle voi sanoa, että arvostelu loukkaa.

Tehkää ystävillenne lista, mistä kaikista aiheista teidän läsnäollessanne saa jutella. Helpottaa molempien osapuolien kanssakäymistä ja vältytään mielipahalta.

Tehkää ystävillenne lista, mistä kaikista aiheista teidän läsnäollessanne saa jutella. Helpottaa molempien osapuolien kanssakäymistä ja vältytään mielipahalta.

Aloita sä!

tai elämänkokemus riitä keskustelemaan tästä asiasta, niin ei kannata yrittää olla kovin nokkela. Se on lähinnä noloa.

tuntuu todella kurjalta nyt, mutta usko minua, parin vuoden päästä et edes muista tapausta ja imetys ei ole "mikään juttu" enää sinulle.



Mulla ei imetys onnistunut, monilla ystävilläni kyllä. Kaikennäköistä kuittaamista tuli, ja tietenkin loukkaannuin. Nyt on vuosia mennyt ja lapset jo isompia. Ja meidän lapset ovat niitä terveimpiä, mitään korvatulehduksia tms. ei ole ikinä ollut, monilla kavereiden lapsilla putket korvissa tms.

Olinkohan nro 4 vai 5. Imetys nyt on herkkä aihe ja vauvan saamisen jälkeen on itse herkässä mielentilassa. Sitten kun oikein hierotaan naamariin miten hyvä on imettää ja miten se on parasta lapselle, tulkitsee sen niin että itse on ihan huono äiti eikä anna lapselleen hyvää.



Monesti vielä imetyksen eteen kamppaillaan kovasti, niin sitten haavoittaa todella paljon viattomatkin kommentit imetyksen paremmuudesta verrattuna pulloruokintaan. Jos olisi itse niin kovin paljon halunnut imettää ja ei onnistu, näet.

Ihan tarkoituksellisesti kiusaa kuten on imetystukipalstoilla opetettu. Täysimettäville äideille ei imetys ole vain vauvan ravitsemista vaan äitiyden ainut mittatikku ja sädekehän kiillotin.



Me huonot äidit tyydymme siihen että lapsi saa ravintoa, kasvaa, ei joudu kärsimään allergioista, puetaan asiallisesti, leikitetään, sylitellään, nukutetaan ja rakastetaan ja huomioidaan.

Kun kerron, että kaikkeni yritin niin se ei siitä vaan pitää antaa yksityiskohtia, jotta ulkopuolinen voi uskoa, että todellakin imetys epäonnistuu joskus äidistä riippumattomista syistä. On käsittämätöntä miten ihmiset utelevat imetykseen liittyviä asioita. Odotin lapseni kanssa neuvolaan ja juttelin odotustilassa toisen äidin kanssa. Hänellä oli myös vajaan vuoden ikäinen lapsi. Hän sitten vähän ohi aiheen kysyi, kauanko imetin. Olisi pitänyt sanoa vaan vaikka että puoli vuotta, mutta totesin totuuden mukaisesti että en imettänyt lainkaan kun se ei onnistunut. Siitähän vasta kuulustelu aukesi kun tämä ventovieras alkoi kysellä että miksi ei onnistunut ja teinkö niin ja näin ja kokeilinko sitä sun tätä. Niin kun sille asialle muutenkaan enää mitään voisin vaikka en olisi kaikkia konsteja keksinyt kokeillakaan. Ja voin kertoa, että kaiken kokeilin. Meillä muuten vauvalla oli ensimmäiset päivät nenämahaletku kun hän ei osannut imeä. Eli sekin osasyynä imetyksen epäonnistumiseen. Mutta tiedän että varsinkin näillä palstoilla törmää ihmisiin jotka eivät vaan pysty ymmärtämään että aina äiti ei voi imetyksen epäonnistumiselle mitään.

Eikä sitä imetystä voi vaan puskea eteenpäin välittämättä mistään. Jos lapsi ei suostu tai pysty imemään eikä pumppu toimi (mulla ei heru tissit laisinkaan hyvin pumpulle) niin aika vähissä on keinot. Imetys on niin monen asian summa, että jos jostain kohdasta astuu askelen harhaan on tosi vaikeaa peruuttaa takaisin ja lähteä eri suuntaan. Ainakin jos ei ole valmis kovasti huudattamaan lasta.



Ja vaikka saisi jälkikäteen sata neuvoa mitä olisi vielä voinut tehdä, ne vaan harmittavat enemmän kun aikaa nyt ei voi kääntää taa.



4