Imettävän ystävän kommentit tuntuu pahalta

Hän on vain niin omassa imetysinnossaan unohtanut sinun vaikeutesi. Sinä olet varmasti tehnyt kaikkesi, jotta imetys olisi onnistunut. Kaverin höpöhöpökommentit korvikevauvojen enemmästä sairastelusta tai imetyksen antamasta "korvaamattomasta" läheisyydestä voit jättää omaan arvoonsa. Lapsi saa kyllä läheisyyttä, vaikka ruoka tulisikin pullosta, eivätkä korvikevauvat sairasta välttämättä yhtään enempää kuin täysimetetyt.

niin anna mennä toisestas korvasa sisään ja toisesta ulso. Luultavasti takana on kuitenkin se, että tiedät luovuttaneesi. Se on minusta ihan ok sinällään, mutta aiheuttaa siis sinulle syyllisyyttä. Miten ilmeni että sinulla "ei nouse maito"? Miten kauan yritit, mitä keinoja käytit, mistä kysyit apua, kuinka pian ja millaisia määriä lisämaitoa annettiin?

Kyllä asiatonkin vittuilu voi loukata, ei se mitenkään välttämättä ole osuvaa. Ap:n ystävä tulee paljastaneeksi, että pitää itseään ap:ta parempana ja ripottelee suolaa ap:n haavoille, kun ap itsekin on pahoillaan mönkään menneestä imetyksestä LAPSENSA kannalta.

Mutta ap:lle sanoisin, että ystäväsi on hassu. Kyllä ne pulloruokitut vauvat ovat sylissä ihan siinä syöttötilanteessa siinä missä rintaimetetytkin. Jääpä monet rintaraivarit taistelematta...

Ja vaikka äidinmaidosta on paljon iloa vauvan terveydelle, ei sitä silti kannata ylikorostaakaan. Ihmisen terveys ja kehitys on monimutkainen, vuosien projekti, jossa yksi pieni tekijä ei määrää juuri mitään. Ajattelepa, että esim. meitä 60-luvulla syntyneitä ei juuri ketään imetetty (vain viidesosaa lapsista imetettiin edes jossakin määrin), eikä edes korvikkeita juurikaan ollut (itsekin olen kasvanut lehmänmaidon ja sokeriveden seoksella!) - ja silti emme ole sen tyhmempää tai sairaampaa populaa kuin meitä vanhemmat tai nuoremmat, enemmän imetetyt sukupolvet.

Mitä tulee ystäväsi jorinoihin, niin JOS hän palaa aiheeseen yhä uudestaan, voisit ihan hyvin sanoa hänelle suoraan (mutta nätisti): "tajuatkos, että sinä loukkaat minua tuolla puheellasi, koska itse en yrityksistäni huolimatta onnistunut imettämään ja se asia on edelleen minulle arka."

Hän on vain niin omassa imetysinnossaan unohtanut sinun vaikeutesi. Sinä olet varmasti tehnyt kaikkesi, jotta imetys olisi onnistunut. Kaverin höpöhöpökommentit korvikevauvojen enemmästä sairastelusta tai imetyksen antamasta "korvaamattomasta" läheisyydestä voit jättää omaan arvoonsa. Lapsi saa kyllä läheisyyttä, vaikka ruoka tulisikin pullosta, eivätkä korvikevauvat sairasta välttämättä yhtään enempää kuin täysimetetyt.

Meillä kaksi pullovauvaa ja ovat olleet erittäin terveitä eikä allergioita (tähän asti). Läheisyyttä ovat saaneet niin paljon kuin on vain mahdollista, sitä kun voi antaa muutoinkin kuin syötön aikana. Sitä paitsi, samalla tavalla se vauva sylissä on kuin imetyksessäkin. Minä itse tein esikoisen kanssa niin, että olin ilman paitaa vaikka ruoka tulikin pullosta, saimme silläkin tavalla ihokontaktin ja olettaisin, että tuntui vauvasta hyvältä.

Annat mennä moiset puheet ohi korvien ja nautit täysin siemauksin äitydestäsi, sillä ei tämä ole mikään kilpailu.

Mullakin on huonoja kokemuksia imettävistä ystävistä, mutta kun hankin puhallettavia, elämä muuttui oitis paremmaksi.

Piristitte mieltäni. Väistämättä mullekin tulee olo että ystäväni pitää itseään mua parempana äitinä. Nämä imetyskommentit eivät ole ainoita tässä sarjassa, mutta ei niistä sen enempää. -ap

Kun kerron, että kaikkeni yritin niin se ei siitä vaan pitää antaa yksityiskohtia, jotta ulkopuolinen voi uskoa, että todellakin imetys epäonnistuu joskus äidistä riippumattomista syistä. On käsittämätöntä miten ihmiset utelevat imetykseen liittyviä asioita. Odotin lapseni kanssa neuvolaan ja juttelin odotustilassa toisen äidin kanssa. Hänellä oli myös vajaan vuoden ikäinen lapsi. Hän sitten vähän ohi aiheen kysyi, kauanko imetin. Olisi pitänyt sanoa vaan vaikka että puoli vuotta, mutta totesin totuuden mukaisesti että en imettänyt lainkaan kun se ei onnistunut. Siitähän vasta kuulustelu aukesi kun tämä ventovieras alkoi kysellä että miksi ei onnistunut ja teinkö niin ja näin ja kokeilinko sitä sun tätä.

Just tuo ottaa itseänikin päähän. Ihan sama, mistä ongelmasta on kyse, niin monet rupeaa heti tenttaamaan. Eräs läheinen ystävänikin on sellainen. Kun sitten hermostuin ja sanoin, että onko ihan pakko, niin hän oli ihan ymmällään, että hänhän yrittää vain olla empaattinen. Ampuu kysymystä toisen perään enkä ehdi edes vetää henkeä välissä - saati kertoa loppuun, mitä olin sanomassa - ja se pitäisi kokea myötätuntona.

Jotkut ei ilmeisesti vaan mieti loppuun asti. ITse ne samat ihmiset kyllä ärsyyntyvät, jos heiltä kysyy useamman jutun peräkanaa.

meidän lapsi söi alusta asti myös korviketta ja siihen siirryttiin kokonaan 3 kk iässä, koska imetys ei vain onnistunut. Poika on nyt runsaan vuoden, eikä ole juurikaan sairastellut muutamaa flunssaa lukuunottamatta (ja nekin aika lieviä). Läheisyyttä saa, koska edelleen saa maitoa ja iltavellinsä pullosta, eikä muuten osaa sitä puolloa ite pitää, vaan isä tai äiti syöttää ja poika on tuolloin sylissä. Joten läheisyyttä saa molemmilta vanhemmiltaan, koska isäkin saa osallistua ruokintaan!



Kyllä muakin satuttaa kun jotkut äidit ovat niin fanaatikkoja imetyksen suhteen ja siitä paasaavat kuin se olisi se paras ratkaisu kaikille! Helpommin sanottu kuin tehty, mutta yritä unohtaa ystäväsi kommentti. Sinä olet kumminkin lapsesti paras äiti ja teet kaikkesi jotta lapsellasi olisi hyvä olla :)