ylipainoisen raskaus vaikeampi

Eka meni kohtuu normipainoisena hyvin. Toisessa raskaudessa olin jo ylipainoinen.



Ongelmina olivat: närästys, polvien kipeytyminen ->painoa liikaa ja raskaushormoonit höllyttivät sidoksia. Tuli raskausajan diabetes, jonka suurin syy oli ylipaino. Lisäksi toisesta sektiosta oli paljon vaikeampi parantua ylimääräisen röllyn takia. Leikkaushaava ei saanut tarpeeksi ilmaa ja oli tulehtua. Sektio itsessään ei johtunut ylipainosta vaan ihan muista syistä.



Jos voisin jotain muuttaa niin tällä tietämyksellä tekisin lapset isommalla ikäerolla, jotta olisin ehtinyt tiputtaa pois raskaus- ja ihan pikkuvauvaaikana kertyneet liikakilot!

Raskaus meni kyllä yliaikaiseksi. (syntyi käynnistyksellä 42+1) mutta tiedän tämän johtuvan "perimästä". Suvun naisilla kaikilla käynnistetty lähes jokainen raskaus.



Kaikki arvot olivat täydellisiä, ei ollut pahoinvointia tai mitään muita vaivoja, olin ihan raskaissakin hommissa loppuun asti.



Synnytyskin kesti vain 9h jos käynnistämistä ei otettu mukaan.



Nyt olen uudelleen raskaana entistä lihavampana (135kg) ja vaikkakin viikot vasta 5+1 niin mitään oireita ei ole ollut.

esim. minulle sanottiin, että pienikin pudotus on vain ja pelkästään hyväksi. Itse tosin sain vain pari kiloa pois, ennen kuin olin jo raskaana. Molemmat raskaudet ovat sujuneet hyvin. Ekassa raskaudessa bmi oli 29 ja tokassa 34. Isälläni on kakkostyypin diabetes sekä korkea verenpaine ja sydänsairaus. Olin siis tarkassa syynissä raskaudet läpeensä. Kummallakin kerralla kiloja tuli lisää vähän, ekassa 6 kg ja tokassa 3 kg.



Mitään vikaa ei ollut missään muussa kuin että toinen lonkkani kipeytyi ajoittain, jos olin liian kauan samassa asennossa. Tämä siis molemmissa raskauksissa. Verenpaine oli koko ajan matala, sokerit eivät koholla, vauvat olivat suhteellisen pieniä, eka 3,1 kg ja toka 3,3 kg. Eka syntyi normaalisti alatietä, ja synnytys kesti 10 tuntia, ponnistusvaihe 30 minuuttia. Toinen syntyi kiireellisellä sektiolla, kun oli napanuora kaksi kertaa kaulan ympäri ja sydänäänet romahtivat ponnistaessa. Sektiohaava parantui erinomaisesti, mutta maharöllykkä ei kyllä hävinnyt niin kuin ekassa raskaudessa vaan jäi sellainen pysyvä pieni roikkuva raskausmaha. :(



Kumpikin lapsi oli ja on terve. Äitini on ollut todella laiha minua odottaessaan, mutta kakkostyypin diabeteksen tulen perimään isältäni, jos se minuun iskee. On siis suhteellisen väärin sanoa, että lihava äiti antaa perinnöksi diabeteksen. Jos sitä on suvussa, sen saa sitten vaikka isältä.

jopa ehdottomasti!

Kyllä noihin tutkimuksiin on uskominen kun ihan ammattilaiset ovat tehneet, eivätkä selitä mututuntumalta.

Työkaverillani, todella ylipainoinen, oli raskauden ajan kokoajan jotain vaivaa, tiuski työkavereilleen ja oli saikulla vähän väliä. Loppuajasta jäikin pariksi kuukaudeksi sairauslomalle. Ihan varmaan johtui ylipainosta myös nämä ongelmat.

Normaalipainoisena on varmasti mukavampi ainakin keskimäärin olla raskaana.

jopa ehdottomasti!

Kyllä noihin tutkimuksiin on uskominen kun ihan ammattilaiset ovat tehneet, eivätkä selitä mututuntumalta.

Työkaverillani, todella ylipainoinen, oli raskauden ajan kokoajan jotain vaivaa, tiuski työkavereilleen ja oli saikulla vähän väliä. Loppuajasta jäikin pariksi kuukaudeksi sairauslomalle. Ihan varmaan johtui ylipainosta myös nämä ongelmat.

Normaalipainoisena on varmasti mukavampi ainakin keskimäärin olla raskaana.

vaikka on ylipainoinen? Pitääkö keksiä? :) Minä olen raskautunut kahdesti erittäin helposti, raskaudet on olleet fyysisesti ihan normaaleja, eka jopa helppo. Ei edes kunnollista raskauspahoinvointia. Kaikki arvot on olleet hyviä koko raskausajan, ainoa ongelma on ollut alhainen verenpaine.

kun kerran ammattilaiset on sitä mieltä. Olis ollu kiva, jos joku olisi sen mullekin kertonut, niin oisin voinut hakea vaikka saikkua... Tarvii haastaa lääkärit oikeuteen hoitovirheestä, kun kaikkien kokeidenkin tulokset lukivat väärin. Kiitos Av-palsta, kun kerroit tämän minulle.

Ja odotin kaksosia ja kaikki meni loppuun asti todella hyvin, ei supistuksia tai muutakaan.



Kolmatta odottaessani olin jo 30 kg ylipainoinen, ja alkuun kaikki meni hyvin. Mutta poika meinas syntyy 23 viikolla, sitten 27 viikolla ja koko ajan oli pelko että syntyy liian aikaisin. Pysyi sitten rasituskiellossa ollessani 37+ viikoille asti mahassa.



Kukaan ei koskaan sanonut että ylipaino olis ollu ongelmana, mutta itse olen ajatellut että varmasti raskaus oli vaan niin kova kropalleni, että yritti vauvasta päästä ns. eroon...



Muita vaivoja ei ollut sen kummepaa kuin mitä oli kaksostenkin odotusaikana.



Jos IKINÄ, siis IKINÄ, teen lisää lapsia on minun laihdutettava suurin osa kiloista pois, en uskalla ottaa enää sitä riskiä, että vauva syntyisi oikeasti todella pienenä keskosena.



Ja onhan se ihan totta, että noita ongelmia on lihavilla odottajilla, ei kaikilla läheskään, mutta monilla, turha sitä on kieltää.

Sen kieltäminen on ihan yhtä tyhmää kun kaikki odotuaikana polttaneet aina kehuvat ettei heidän vauvalleen siitä mitään haittaa ole, vaikka tilastot puhuvat ihan toista....

Kaksi km, raskausajan diabetes ja vauva syntyi yli 4kg hätäsektiolla. Koko raskausaika yhtä lyllertämistä paikasta toiseen, ei ole kiva olla valaana. BMI oli tuolloin 39. Vauva-aika oli vielä hankalampi, kun ei meinannut yksinkertaisesti jaksaa. Silloin päätin laihtua; parempi tytön olisi nähdä terve äidin malli, joka jaksaisi vielä lastenlapsienkin kanssa.



Nyt on toinen raskaus suunnitteilla ja olen saanut painoa pudotettua varsin hyvin, BMI on 29. Kohta aloitetaan taas yrittäminen, olisi paljon parempi ollut laihduttaa jo ennen ensimmäistä. Nyt jaksaa olla lapsen kanssa paljon paremmin, olo kohentunut ja on hyvä omatunto siitä, ettei tarvitse hävetä äitiään ulkonäön takia.

ei ole ollut ongelmia, ei verenpainetta tai sokereita, ei selkäkipu tms. Helpot synnytykset.