Oletko tehnyt abortin?

mutta minulle on tehty 2.

en todellakaan kadu!!



t. 4:n äiti

En halunnut lapsia, olin juuri alkanut seurustelemaan. En ole katunut. Ainoastaan tehtyjä lapsia on tullut kaduttua.

En ole koskaan edes joutunut harkitsemaan. Ehkäisy on aina toiminut. Nyt minulla on kolme lasta ja minut on sterilloitu.

silloin kaduin hetken aikaa, olin niin tunnemyrskyssä mutta jälkeenpäin olen huomannut näina vuosina että oikea päätöshän se oli, sen kyllä silloinkin tiesin.



Nyt 1 lapsi ja tyytyväinen tähän

mutta minulle on tehty 2. en todellakaan kadu!! t. 4:n äiti

Ja huumorinkukka kukkii, toisaalta huumori on vaikein taiteen laji...

Ensimmäinen 16 vuotiaana, en kadu.

Toinen kerta ensimmäisen lapsen jälkeen (sama mies kuin ensimmäisellä kerralla), ja käytännössä jo eronneena lapsen isästä pitkän suhteen jälkeen, syynä eroon miehen alkoholismi. Tästä lähes kymmenen vuoden suhteesta jäi siis yksi lapsi, menetetty nuoruus ja paljon elämänkokemusta.

Tuntuuhan se pahalta, mutta järjellä ajateltuna oikein tein kummallakin kerralla.

Aviomieheni kanssa meni 8 vuotta ennenkuin saatiin yhteinen lapsi, joskus pelkäsin että silloin nuorena tehty abortti vaikeutti raskaaksi tulemista, en tiedä, mutta nyt minulla on kolme ihanaa lasta, ja kaikista olen kiitollinen. Aviomiehelleni on tehty nyt sterilisaatio, lapsiluku on täynnä, enkä halua että minua enää ronkitaan.

Ekan lapsen kanssa oli ollut 2 ekaa vuotta täyttä helvettiä erinäisistä syistä. Sitten kun rupesi vähän helpottamaan niin olinkin kaksinkertaisesta ehkäisystä huolimatta raskaana. Tiesin että jos olisin saanut siinä kohtaa vauvan sekä minun, miehen, esikoisen että vauvan elämä olisi ollut tuhoon tuomittu.



Lisäksi oltiin molemmat opiskelijoita, elettiin vanhempien rahoilla eikä oltu edes naimisissa. Katunut en ole sekuntiakaan.

en katunut

ehkä en katunut mutta miettinyt kyllä paljon. Ehkä enemmän mietin mitä enemmän aikaa tapahtuneesta kuluu!

Olin täysin rikki 12v sitten, ja mieheni oli narsisti, jolle oli tehty sterilisaatio (tai ainakin niin hän minulle kertoi).



En ole katunut kertaakaan, luoja ties mihin lapsiparka olisi joutunut.



Nyt onnellisesti naimisissa eri miehen kanssa (ensimmäinen kuoli) ja 2 lasta.

Ei ole ollut tarvetta onneksi. Tiedän, että vahinkoraskautta en olisi itse voinut koskaan keskeyttää eikä minun tai sikiön terveydentilan vuoksi ole ollut tarvetta tehdä aborttia. Minulla on kaksi lasta.



Jouduin tänä vuonna todistamaan leikkaussalin heräämössä erään naisen itkua ja huutoa kun hän heräsi abortin jälkeen. Olin itse leikkauksessa siis ihan muusta syystä mutta potilaat olivat kaikki samassa heräämössä. Se oli sydäntäraastavaa kuunneltavaa, en varmaan koskaan sitä unohda :( Nainen vain itki ja huusi abortoidun vauvansa perään. Syytä en tietenkään hänen ratkaisuunsa tiedä, mutta kateeksi ei häntä käynyt.

Ei ole ollut tarvetta onneksi. Tiedän, että vahinkoraskautta en olisi itse voinut koskaan keskeyttää eikä minun tai sikiön terveydentilan vuoksi ole ollut tarvetta tehdä aborttia. Minulla on kaksi lasta.

Jouduin tänä vuonna todistamaan leikkaussalin heräämössä erään naisen itkua ja huutoa kun hän heräsi abortin jälkeen. Olin itse leikkauksessa siis ihan muusta syystä mutta potilaat olivat kaikki samassa heräämössä. Se oli sydäntäraastavaa kuunneltavaa, en varmaan koskaan sitä unohda :( Nainen vain itki ja huusi abortoidun vauvansa perään. Syytä en tietenkään hänen ratkaisuunsa tiedä, mutta kateeksi ei häntä käynyt.

Vaikka leikkurissa työskentelenkin. Toki osa on surullisia, moni sen sijaan helpottuneita.

Olin lapseni tuolloin jo tehnyt, raskaus oli vahinko enkä tosiaankaan olisi jaksanut enää yhtään lasta enempää. Päätös oli itse asiassa aika helppo enkä ole hetkeäkään sitä katunut.



Sain samalla sterilaation, joka minulta oli aiemmin evätty.

Jouduin tänä vuonna todistamaan leikkaussalin heräämössä erään naisen itkua ja huutoa kun hän heräsi abortin jälkeen. Olin itse leikkauksessa siis ihan muusta syystä mutta potilaat olivat kaikki samassa heräämössä. Se oli sydäntäraastavaa kuunneltavaa, en varmaan koskaan sitä unohda :( Nainen vain itki ja huusi abortoidun vauvansa perään. Syytä en tietenkään hänen ratkaisuunsa tiedä, mutta kateeksi ei häntä käynyt.

Vaikka leikkurissa työskentelenkin. Toki osa on surullisia, moni sen sijaan helpottuneita.

Mietin tuolloin, kuinka raskaita tuollaiset purkaukset mahtavat olla myös henkilökunnalle. Tämäkin potilas kyllä vaikeni aika nopeasti, liekö annettu jotain rauhoittavaa tai viety muualle. Henkilökunta ei osoittanut mitään sympatiaa tälle naiselle mikä teki tilanteesta sivullisen silmin vieläkin ahdistavamman ja kiusallisen.

5 lasta, joista

3 on kehitysvammaisia

ja näistä 2:lla on lisäksi CP ja muuta erityispiirrettä

Olen tehnyt pari vuotta sitten kun olin kaksi kuukautta seurustellut silloisen kanssa ja kaduttaa abortti mutta paineen alla tuli tehtyä kun anoppi ja nykyinen exä oli lasta vastaan. Nyt ei mikään saisi mieltäni muuttumaan vaikka olen 20 vuotias ja nuori edelleen.