heittäkääpäs vastauksia sisaruksen suosimisesta?

Vierailija:

entä viha, tai muu tunne - onko jokin lapsi sinulle sellainen, että hänen kanssaan ei oikein kemiat nappaa yhteen? muistan erään keskustelun täällä, että äiti vihasi vanhinta tytärtään, ja tästä tuli mieleen..

ois tosi kiva saaha vastauksia, kun mietityttää ja olen ainoa lapsi, joten minulla ei tähän kokemusperäistä vastausta ole.

Sisaruus asiaan en osaa sanoa mitään. Mutta tuohon että lapsen kanssa kemiat eivät nappaa yhteen.

Lapseni on hyvin erilainen luonteeltaan kun itse olen. Itse olen ulospäinsuuntautunut räävä suu, joka ensin puhuu (ja paljon!) ja sitten vasta ajattelee. Ja kovaa puhun, ja toisten päälle (tiedän, erittäin huono tapa).

Lapseni taas on hiljainen, miettiväinen, harkitsee pitkään ennen kun puhuu, puhuu hiljaa ja on tosi ujo.

En vihaa lastani, rakastan häntä kyllä yli kaiken. Mutta välillä vihaan hänen kyvyttömyyttään puhua, sanoa asiat, silloin kun se olisi tärkeää. Mun on vaan niin vaikeata ymmärtää miten ihminen ei voi sanoa asioitaan. En ymmärrä miten se voisi olla vaikeata.

Ja sitten vihaan välillä itseäni ja kyvyttömyyttäni auttaa lastani, kun en vaan osaa, kun itse olen niin erilainen luonteeltani.

Mutta sitä se kait äitys on, kasvua vähän joka suuntaan, eli myös että oppii ymmärtämään ihmistä joka on täysin erilainen kun itse.

Eli vaikka meidän kemiat ei kohtaa aina täysin, niin en vihaa lastani vaan hänen tekojaan tai tekemättömyyttä.

Jos nyt tämä selvensi hieman asiaa.

Mutta totta on että on paljon asioita joista ei uskalleta puhua, ja mielestäni niistä olisi hyvä puhua edes täällä näin anonyymisti.