Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Työ vai lapsi? Karenssi vai masennus?
06.12.2011 |
Olipas eilen masentavia keskusteluja...
Olen työtön työnhakija ja sain työkkäristä osoituksen vuorotyöhön. Tulin myös "valituksi" kyseiseen työhön. Lapselle hain heti vuoropäiväkotia. Asun lapseni kanssa kahdestaan, joten vuoropäiväkoti on ehdottomasti tarpeen. Meidän lähellä olisi yksi, mutta kuinka ollakaan - sain päiväkotipaikan kaupungin toiselta laidalta. Sinne kestää yli tunnin viedä lapsi kotoa ja kulkuyhteydet ovat virka-ajan jälkeen todella huonot.
Olen nyt puhunut tästä niin työkkärin, työnantajan kuin sosiaaliviraston kanssa (jälkimmäisen siksi, että koitin jos olisivat voineet auttaa toisen päivähoitopaikan järjestämisessä). Työnantaja ei suostu siihen, että tekisin vain päivävuoroja. Kaikkien viesti minulle on se, että työ on tärkein ja sen pitäisi olla tärkein minullekin - kaiken muun, myös lapsen ja perhe-elämän, pitäisi tulla vasta kaukana jäljessä. Minulle jopa ehdotettiin, että lapsi muuttaisi asumaan jonnekin muualle, jotta työnteko onnistuisi :( Eli siis minun pitäisi luopua lapsestani, jotta voisin olla paremmin työnantajan käytettävissä.
Masentava maailma. Alunperin olen hakenutkin ihan eri tyyppistä työtä, ja tämä tuskin olisi maailman ainoa työ, johon minä sopisin. En ole ollut kauan työttömänä. Yhden toisen työosoituksen olen sieltä saanut, mutta siihen tullut valituksi, koska vaativat hyvää ruotsin kielen taitoa, jota minulla ei ollut.
Onko minulla oikeus vaatia ja saada se päiväkotipaikka lähempää? Ja onko oikeasti niin, että minua voidaan kiristää niin, että tulee joko karenssi tai saatan joutua eroon lapsesta? Koska tottahan tuossa on valittava karenssi, jos ei kukaan tarjoa MITÄÄN muita vaihtoehtoja (esim. sitä päiväkotipaikkaa tai päivävuoroja). Tulee vähän sellainen olo, että on tarkoitus vain siivota tilastoja ja jaella karensseja, ja tällä lailla se onnistuu näppärästi.
Kommentit (8)
Silloin ei tule masennusta tai karenssia. Ja se "muu paikka" oli lapsen isä eli ihan ystävällisessä hengessä sinulta kysyttiin, eikö lapsen isän kanssa voisi päätyä systeemiin, jossa molemmat osallistuvat lapsen hakemiseen hoidosta. Nytkin sadattuhannet lapset asuvat myös isänsä kanssa, joten sinulle ehdotettiin ihan normaalia ratkaisua niiksi viikoiksi, kun olet yövuorossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että masennut, jos kaikki ei tapahtu sun tahdon mukaan?
Ei hyvää päivää....
Todellakin selviät pulmasta kun etsit itse itsellesi mieleisen työpaikan etkä odottele sormi perseessä työkkärin komennuksia!
Mielestäni perhe ja lapsi menee aina etusijalle.
Itsestäni tiedän että en jaksaisi tuollaista elämää, ei selkeää päivärytmiä lapsella eikä itsellä, pitkä matka hoitoon ja työhön, luultavasti päiviä jolloin ei näkisi lasta juuri koskaan.
Huono omatunto siitä, että lasta riepotellaan ja itse sterssaantuu työstä josta ei edes pidä.
Olen ova tekemään töitä, enkä lintsaile, mutta rajansa kaikella.
Sinuna vaatisin, että otat työn vastaan, jos hoitorumbasta tehdään edes inhimillinen.
En tiedä mikä on ammattisi tai koulutuksesi, mutta jos sulla on huono tilanne työmarkkinoilla, voithan opiskella lisää, on sekin parempi kuin työttömyys tai karenssi.
Paikalleen ei kannata jäädä valittamaan ja ruikuttamaan, mutta kaikkea ei tarvitse niellä.
asuu 1,5 tunnin matkan päässä, eri kaupungissa siis. En tiedä tarkoittivatko sitä, että lapsi muuttaisi isälle, vai kenties jotain muuta. Mutta ei kai lapsen asioita voi päättää sen mukaan, mikä työnantajille ensisijaisesti sopii?
Vaikuttaa siltä, että joudun kieltäytymään työstä, koska se tekisi elämästä ihan helvetillisen. En ole varma, miten työn vastaanottaminen olisi lapsen etu - perheemme rahatilanteessa se ei ainakaan näkyisi, koska palkka ei ole mikään kovin hyvä. Ja en todellakaan usko, että tämä olisi minun viimeinen tai ainoa oljenkorteni johon tarttua - uskon, että voisin saada jonkun järkevämmänkin työn.
siis ennen kuin sinulle tarjottiin tuota työtä? Ainakin meillä päin saa esittää toivomuksia, jos on yh eikä hoitomahdollisuuksia yöksi. Vaikka lain mukaan on otettava työtä vastaan, ei ole työkkärillekään hyvää mainosta lähettää työnantajalle sopimattomia ehdokkaita. Täällä päin kun on varaa valita sopiviakin.
Aika moni ilmoittaa, että hakee mitä työtä vaan ja sitten valittaa kun tulee vääränlainen tarjous.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos on jotain rajoituksia, eivät silloin määrää mitä työtä tahansa. Ja liian nirso ei tietenkään saa olla! Mutta ainakin minulta on aina kysytty (kolme kertaa työkkäriin ilmoittautunut elämäni aikana) millaista työtä haen, olenko valmis tekemään iltoja/viikonloppuja. Lapsi on hyvä syy olla ottamatta ihan itä tahansa työtä vastaan, MUTTA se on tehtävä heti alkuunsa selväksi. Ei se mene niin, että haet "mitä tahansa" työtä ja kun sen saat, alatkin katua ja kerrot ettei se käykään sinulle koska blaablaablaa.
Nyt on MONI ihminen tehnyt turhaan töitä, 1. virkailija työkkärissä on valikoinut ihmisiä joille työtä tarjotaan 2. työnantaja on haastatellut hakijat ja valinnut sinut. Nyt muutat mielesi niin on kohtuullista että saat karenssia, koska olet hypyttänyt ihmisiä ihan turhaan! Pahimmillaan sama rumba alkaa alusta, ja olettaen että työnatajalla on kiire saada tekijä kyseiseen työhön niin homma venyy mistä voi tulla jopa tappiota firmalle.
enpä kyllä ole missään vaiheessa sanonut hakevani "mitä tahansa työtä". Ja kyllä työkkärissä tiedettiin, että minulla on lapsi. Tuo työ ei edes ole lainkaan selaista, mitä itse olen hakenut ja mistä olen ilmoittanut olevani kiinnostunut. Työkkäri on itse soveltanut hakukriteereitäni.
Alue: Aihe vapaa
itsekin säännöt. Ei niistä jousteta vaan sen takia että sulle ei sovi.
Tulkintasi lapsesta luopumisesta oli ylireagointia ja selvästi ihmisen, joka ei ajattele nokkaansa pitemmälle. Saat työtä, jotta voit elättää lapsesi. Minusta se on hyvä lähtökohta. Jos tuota työtä ei voi tehdä päivävuoroissa, sun on päätettävä otatko sen vai et. Päätät mitä hyvänsä, valinta on sinun ja vain sinun. Siitä seuraa tiettyjä asioita, joita näemmä olet pohtinutkin jo.
Lisäksi et todellakaan ole ainoa yksinhuoltaja, joka on samassa tilanteessa. Heitä on tuhansia. Kompromissiratkaisu on se, että otat duunipaikan, anot sopivampaa päiväkotipaikkaa ja kun olet työpaikan saanut, alat hakea uutta paikkaa jossa on toivomasi paremmat työvuorot. Työssä oleva saa aina paremmin uutta työtä kuin työtön.
Se, että sulla on työpaikka, on pitemmällä tähtäimellä lapsesi etu. Eihän kyseisen paikan todellakaan tarvitse olla sun työpaikka maailman tappiin vaan rupeat vähitellen katselemaan toista paikkaa.