Abortti Downin takia - miten olette selvinneet?

mutta sanoisin silti, että selvitä omat ajatuksesi. Haluatko silti pitää lapsen. Mieti tarkkaan, ettet kadu myöhemmin. Ole yhteydessä esim. muihin down lasten vanhempiin. Voisi tehdä hyvää miehellesikin? Taudista on varmasti monella paljon ennakkoluuloja. Älkää heti heittäkö pyyhettä kehään. Jaksamisia! Millä viikoilla muuten olet?

ei ole tauti. Kirjoitin ajatuksissani.

Mies ei meinannut antaa lupaa uudelle vauvalle ja olimme ihan avioeron partaalla, mutta onneksi kaikki kääntyi parhain päin ja meillä on mitä suloisin kuopus.



Muuten kokemus oli elämäni karmein, ihan hirveä, joten otan osaa jos siihen joudut.

koska sen tiedon downista saa? Katselin ohjelmaa jossa tyttö teki rv24 abortin ja lääkäri selitti kuinka vauvalta leikataan raajat yksitellen ja sitten nypätään pois. :(

ryhtyä siihen, ellet itse ole täysin varma ratkaisustasi. Muuten se voi jäädä loppuelämäksi vaivaamaan todella pahasti. Mietit ehkä, että avioliitto päättyy jos et tee aborttia, mutta saatat vastentahtoisen abortin takia katkeroitua miehellesi niin pahasti, että eroaisitte joka tapauksessa.

Ensin saa pillerin, joka lopettaa istukan toiminnan ja pari päivää myöhemmin laitetaan kapseleita emättimeen jotka laukaisee synnytyksen. Ihan ehjä sikiö sieltä ulos tulee.



EI siis kannata uskoa noita propagandaohjelmia ja saitteja.

Ihan ehjä sikiö sieltä ulos tulee.

siis vauva.

Ja se on muuten vitun rankkaa.

Parisuhteessa hoito onnistuu jotenkuten mutta yh-äitinä sun elämäsi tulee olemaan helvettiä.

On rankkaa olla yh mutta vielä pahempaa jos lapsi on down.

Olen pahoillani, mutta näin on pakko sanoa. Olen hoitanut downeja niin paljon, että jos et saa kasvatustukea mieheltäsi niin et kyllä jaksa yksin.

Voimia sinulle.

siis vauva.

downeja hoitaneena. Synnytä lapsi. Tulet katumaan aborttia.

downeja hoitaneena. Synnytä lapsi. Tulet katumaan aborttia.

t: se rv 18 abortoinut

rv 18 abortoija, katsoitko tappamaasi lasta ja piditkö sylissä vai joutuiko heti johonkin kylmään kaarimaljaan? miltä tuntui?

kirjoitteli tälle palstalle, jolla oli tosi kipeä monivammainen poika...asui jossain Espoossa muistaakseni, ja oli tosi epätoivonen välillä. Aina silloin tällöin tulee mieleen, sääliksi kävi, sekä äitiä että poikaa.

rv 18 abortoija, katsoitko tappamaasi lasta ja piditkö sylissä vai joutuiko heti johonkin kylmään kaarimaljaan? miltä tuntui?

/i]=D, hyvä yritys! Ei vaan mee läpi....

[/quote]

-olet loppuelämäsi tekemisissä erityishuoltopiirin kanssa

-elämäsi täytyy kuskauksista fysioterapeuteille, puheterapeuteille, kaikenmaailman muuhun terapiaan

-jonotatte sydänleikkauksiin

-lapsenne käy erityiskoulua

-et saa lapselle koskaan hoitajaa jos haluatte miehenne kanssa jonnekin

-muut lapset tulevat kärsimään, koska downlapsi vie kaiken energian





Ja jos huono tuuri käy niin lapsesi ei ole edes se suloinen hyvin pärjäävä downnlapsi vaan hyvin matalatasoinen kehitysvammainen, joka on täysin puettava ja riisuttava ja syötettävä koko loppuelämän.

sieltä kohdusta ei tule ulos solumöykky, vaan pieni ihminen jolla pää, vartalo, kädet, jalat, sormet, varpaat, silmät, nenä, korvat, suu yms. paikoillaan

ehkä ei sulla

raskaana ollessani, lastani epäiltiin Downlapseksi. Mies sanoi heti, että jos näin on, niin abortti oli ainoa vaihtoehto. Ei sanonut sitä pahuuttaan, vaan on elämänsä aikana nähnyt näitä lapsia ja ilmeisesti vielä vaikeasti vammautuneita, että epäili omaa jaksamistaan. (Hän kyllä siis pitää lapsesta kuin lapsesta, oli down tai ei) Itse en sanonut hänelle mitään, mutta vaikka lapseni olisikin ollut Downlapsi niin en usko, että olisin aborttiin pystynyt. Enhän lastani muutenkaan hylkäisi, jos joutuisi esim. onnettomuuteen, jossa vammautuisi. Uskon, että sitä kyllä jaksaa, kun on kyse rakkaasta omasta lapsesta. Jaksamista sinne!