Abortti Downin takia - miten olette selvinneet?

vaipoissa oleva on ollut koko ikänsä vanhempiensa hoidossa. On nyt noin nelikymppinen. Hänen vanhempansa ovat noin 75-vuotiaita. Edelleen on poika kotona. Ihailen, kun jaksavat.



Poika saattaa päästellä pitkään kimeitä ääniä ja viuhtoa tosiaan sillä vyöllä. Sotkua syntyy. Sokeripurkki kaatuu pöydällä jne. Oma arvioni on, että hän on noin 1-vuotiaan tasolla.



Se toinen sitten on melkein normaali ihminen.

Onko todella totta? Siis miksi ihmeessä joku ottaisi.



Mainio juttu, jos noin on. Kerro lisää.

Tiedän muutaman, jotka ovat adoptoineet kehitysvammaisen lapsen ulkomailta, kun kotimaiset sisaret abortoivat omat lapsensa, jos näillä on jotain pikkuvikaa.

Kuvittelet väärin

Joka tapauksessa, outoa että tämä aloitus tehtiin 5 min tuon Down-vastaisen aloituksen jälkeen, joten taidan painella pehkuihin. Ei tainnut olla ihan oikea hätähuuto ap:ltä nyt.

Öitä teille ja kauniita unia! Painelen oman taaperoni viereen halailemaan häntä.

t: se abortoinut

Ehket tätä hae, mutta kyllä noi sun kommentit todella tunnekylmiltä kuulostaa, tyyliin "onneksi ei pidetty sitä vammaista, vaan tehtiin uusi ja parempi, tätä kelpaa rakastaakin" Ehket ajattele noin, mutta sellaisen kuvan tuosta saa. Itse en edes osallistunut seuloihin, ultrassa haluttiin tietää vain, että on elinkelpoinen:kaikki elimet löytyy jne. Ei haluttu käyttää raskausaikaa murehtimiseen, lapsi olisi nimittäin saanut syntyä kuitenkin. Ja ap, mulla ei kokemusta abortista, mutta voisi kuvitella ettei siitä niin vain selviä jos sen tekee siksi että mies haluaa. Tuttavani abortoi vauvansa siksi että mies ei halunnut enää lapsia, nykyään mies kohtelee tätä naista kuin vierasta sikaa, nainen alistuu kaikkeen. Ja näin ei ollut aiemmin:(

paljastuu esim. heikkolahjaiseksi joka ei pärjää tavllisessa koulussa eikä työelämässä? Sitä kun ei voi millään tavalla lapsen naamasata ennustaa.

downeja hoitaneena. Synnytä lapsi. Tulet katumaan aborttia.

Eikö näitä abortinvastustajia saa millään kuriin?

19. raskausviikko

19. raskausviikko



Sikiön paino: 220 g

Sikiön pituus päästä peppuun (CRL): 13,5 cm

Koko pituus: 18 cm

SIKIÖ



Tämän viikon alussa sikiö on 16 viikkoa vanha. Korvat pistävät hieman ulos päästä ja silmät asettuvat paikoilleen. Suolistoon kerääntyy jäteaineita, kuolleita soluja ja ruoansulatusnesteitä. Tätä kutsutaan mekoniumiksi, josta tulee lapsen ensimmäinen uloste. Sormenpäihin ja varpaisiin kehittyvät kullekin ihmiselle yksilölliset jälkensä.



Verenkierto on nyt täydessä vauhdissa. Napanuora kasvaa ja muuttuu paksummaksi, kun veri, joka antaa ravinnon sikiölle, kulkee suurella voimalla sen läpi. Elimistön puolustautumisjärjestelmä alkaa toimia ja tuottaa vasta-aineita. Nyt sikiö alkaa olla niin iso ja vahva, että tunnet sen potkut. Yleisesti ottaen aiemmin synnyttäneet tuntevat potkut aikaisemmin kuin ensisynnyttäjät, koska he tietävät mitä kuulostella.

Kuvittelet väärin

Joka tapauksessa, outoa että tämä aloitus tehtiin 5 min tuon Down-vastaisen aloituksen jälkeen, joten taidan painella pehkuihin. Ei tainnut olla ihan oikea hätähuuto ap:ltä nyt.

Öitä teille ja kauniita unia! Painelen oman taaperoni viereen halailemaan häntä.

t: se abortoinut

Ehket tätä hae, mutta kyllä noi sun kommentit todella tunnekylmiltä kuulostaa, tyyliin "onneksi ei pidetty sitä vammaista, vaan tehtiin uusi ja parempi, tätä kelpaa rakastaakin" Ehket ajattele noin, mutta sellaisen kuvan tuosta saa. Itse en edes osallistunut seuloihin, ultrassa haluttiin tietää vain, että on elinkelpoinen:kaikki elimet löytyy jne. Ei haluttu käyttää raskausaikaa murehtimiseen, lapsi olisi nimittäin saanut syntyä kuitenkin. Ja ap, mulla ei kokemusta abortista, mutta voisi kuvitella ettei siitä niin vain selviä jos sen tekee siksi että mies haluaa. Tuttavani abortoi vauvansa siksi että mies ei halunnut enää lapsia, nykyään mies kohtelee tätä naista kuin vierasta sikaa, nainen alistuu kaikkeen. Ja näin ei ollut aiemmin:(

Mies kuitenkin halveksii naista, joka suostuu tekemään abortin painostuksen takia. Tavallaan varmaan siirtää oman syyllisyytensä pois itseltään siten. Mutta suhde on sen jälkeen pilalla joka tapauksessa. Eli pattitilanne.

Asun vammaisten asuntolan vieressä ja näen joka päivä näitä hyväkuntoisia, jotka voivat asua yksin tuetusti. Mutta silti heilläkin on hoitajat mukana jopa kävelyllä. Mä en varmaan jaksaisi itse hoitaa vammaista lasta. Mutta en kyllä olisi miehenkään kanssa, joka olisi kertaakaan painostanut aborttiin.

Mitähän tuo abortoija tekee jos lapsensa paljastuu esim. heikkolahjaiseksi joka ei pärjää tavllisessa koulussa eikä työelämässä? Sitä kun ei voi millään tavalla lapsen naamasata ennustaa.

On kuitenkin eri asia haluta synnyttää ehdointahdoin lapsi, joka on takuuvarmasti kehitysvammainen. Miksi kukaan haluaisi sitä?

Elämässä voi käydä mitä vaan mutta että joku haluaisi ehdointahdoin kehitysvammaisen lapsen? Ei kukaan. Ei edes leijonaäiti haluaisi. Tottakai hänkin haluaisi että lapsensa olisivat terveitä. Kuka ei haluaisi? Se ei kuitenkaan vie rakkautta jo olemassa olevaan erityislapseen mihinkään.

24. raskausviikko

24. raskausviikko



Sikiön paino: 500 g

Sikiön pituus päästä peppuun (CRL): 20 cm

Koko pituus: 28 cm



SIKIÖ



Tämän viikon alussa sikiö on 21 viikkoa vanha. Tiedämme, että sikiö voi nyt kuulla, koska se reagoi eri tavalla erilaisiin ääniin. Kovat ja korkeat äänet voivat saada sen säpsähtämään. Sikiön liikkeet tulevat koko ajan paremmin koordinoiduiksi koska uusiahermosyitä yhdistyy verkostoon. Keuhkoissa kehittyy tärkeää ainetta nimeltä surfaktantti. Sen ansiosta keuhkot eivät mene kasaan, kun lapsi hengittää ulos, vaan keuhkoihin jää aina jonkin verran ilmaa. Surfaktantin puute on yksi suurimpia vaaroja, jos lapsi syntyy ennenaikaisena. Uhkaavassa ennenaikaisessa synnytyksessä annetaan steroideja sisältävä ruiske, joka kehittää lapsen keuhkoja hieman nopeammin.

Lakialoite aborttilain muuttamisesta



Tarkistamaton versio 1.0 LA 46/2010 vp - Päivi Räsänen /kd ym.



Laki raskauden keskeyttämisestä annetun lain 5 a §:n muuttamisesta



Eduskunnalle



ALOITTEEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ



Lakiehdotuksessa esitetään kumottavaksi aborttilakiin vuonna 1985 lisätty ns. eugeeninen pykälä, jonka nojalla raskaus voidaan keskeyttää sikiön vammaisuuden perusteella aina 24. raskausviikon loppuun, kun terveiden lasten kohdalla ehdoton yläraja on 20 raskausviikkoa. Keskoshoidon edistyessä sikiön elinkelpoisuusraja on laskenut tuolloisesta 24. raskausviikosta. Jopa 22.-23. raskausviikolla syntyneitä lapsia on jo jäänyt eloon.



PERUSTELUT



Ialiaa on hiljattain kuohuttanut tapaus, jossa 22-viikkoisena abortoitu sikiö virui hengissä liki kaksi vuorokautta raskaudenkeskeytyksen jälkeen. Äidille oli tehty myöhäinen raskaudenkeskeytys lapsen kehitysvamman vuoksi. Elävän sikiön löysi hengissä pappi, joka oli aikonut rukoilla tämän vieressä abortin jälkeisenä päivänä. 300-grammainen sikiö kiidätettiin tehohoitoon läheiseen sairaalaan, jossa hän kuitenkin kuoli. Myös Suomen synnytysosastoilla on ollut vastaavia tilanteita, joissa abortoitu lapsi on ennen kuolemaansa vaikeroinut muutaman tunnin.



Vuonna 1986 tuli voimaan aborttilakiin tehty lisäys (5 a §), joka mahdollistaa raskauden keskeyttämisen aina 24. raskausviikon loppuun asti, mikäli sikiödiagnostisin menetelmin todetaan sikiön vaikea sairaus tai ruumiinvamma. Raskauden keskeyttämisestä annetun lain (239/1970 ) 5 a § (27.11.1992/1085) kuuluu seuraavasti: "Sen estämättä, mitä 5 §:ssä säädetään, terveydenhuollon oikeusturvakeskus voi antaa luvan raskauden keskeyttämiseen, jos lapsivesi- tai ultraäänitutkimuksella, serologisilla tutkimuksilla taikka muulla vastaavalla luotettavalla tutkimuksella on todettu vaikea sikiön sairaus tai ruumiinvika, ei kuitenkaan kahdennenkymmenennenneljännen raskausviikon jälkeen."



Vammaisjärjestöt vastustivat tuolloin lainmuutosta vedoten terveiden ja sairaiden sikiöiden eriarvoiseen asemaan. Muista syistä raskautta ei saa keskeyttää 20. raskausviikon jälkeen.



Muutoksen tarvetta perusteltiin silloisten sikiödiagnostisten menetelmien ongelmilla. Vastaukset lapsivesitutkimuksessa mahdollisesti paljastuvasta kromosomipoikkeavuudesta saatiin usein vasta 20. raskausviikon jälkeen, jolloin aborttia ei enää voitu suorittaa. Nykyisin tutkimuskäytännöt ovat muuttuneet ja tulokset saadaan varhaisemmassa raskauden vaiheessa. Kromosomipoikkeavuuksien seulonnassa käytetään varhaisraskauteen kohdistuvia ultraääniseulontaa sekä veriseulontaa.



Lainmuutosta koskeneen hallituksen silloisen esityksen (HE 26/1985 vp ) perusteluissa vedottiin erittäin vaikeiden sikiöepämuodostumien aiheuttamaan henkiseen järkytykseen synnyttävälle naiselle käyttäen ainoana esimerkkinä harvinaista lapsen elinkyvyttömyyden aiheuttavaa aivojen täydellistä puuttumista. Lainmuutoksen yhteydessä myös talousvaliokunta korosti mietinnössään, että raskauden keskeyttämiseen oikeuttavana vaikeana sairautena tai ruumiinvammana voidaan pitää lähinnä keskushermoston vaikeaa vajavuutta tai yleistä elinkyvyttömyyttä.



Kuitenkin eugeenisin perustein tehdyissä raskaudenkeskeytyksissä valtaosa on huomattavasti lievemmin sairaita sikiöitä, kuten Downin syndroomaa sairastavia lapsia. Downin syndroomaa potevat lapset ovat yhtä lailla tasapainoisia ja onnellisia ihmisiä kuin muutkin eivätkä itse kärsi kromosomiston poikkeavuudestaan. He eivät myöskään yleensä vaadi kallista laitoshoitoa, vaan pärjäävät kotihoidossa muiden lasten tavoin. Lain tarkoitus niin sen perustelujen kuin valiokunnan mietinnön osalta onkin ristiriidassa nykykäytännön kanssa, jossa Downin syndrooma muodostaa suurimman yhtenäisen diagnoosiryhmän eugeenisten aborttien joukossa. Eugeenisin perustein abortteja tehdään n. 200-250 vuosittain, ja vain noin kymmenellä näistä sikiöistä on lain perusteluissa mainittu elinkyvyttömyyden aiheuttava aivojen täydellinen puuttuminen.



Samoin valiokunta korosti, että raskauden keskeyttämisen ehdottomana takarajana on pidettävä ajankohtaa, josta lapsella on parhaissa mahdollisissa olosuhteissa kyky säilyä hengissä äidin ruumiin ulkopuolella.



Keskoshoidon edistyessä ollaan absurdissa tilanteessa, jossa aborttirajaa varmuudella nuorempia sikiöitä voidaan pitää hengissä kehittyneen tekniikan ansiosta. Lisäksi WHO:n suosituksen mukaisesti nykyisin 22. raskausviikolla syntynyt tai 500 grammaa painavampi rekisteröidään lapseksi, syntyypä hän elävänä tai kuolleena. Talousvaliokunnan mietinnön pohjalta sairauden tai vamman perusteella suoritetun raskauden keskeyttämisen ehdotonta takarajaa tulisikin laskea vähintään 20. raskausviikkoon.



Kyseessä on merkittävä yhdenvertaisuus- ja perusoikeuskysymys, jossa vammaiset lapset asetetaan terveiden kanssa eriarvoiseen asemaan. Hallituksen tulee nopeasti korjata epäkohta kumoamalla aborttilaista pykälä, jolla sallitaan vammaisuutta epäiltäessä myöhäiset raskaudenkeskeytykset.

abortti on mahdollista 24 rv asti. Järkyttävää.. Rajaa pitäisi kaikissa tapauksissa laskea max.12 viikkoon.

En jaksanut lukea kaikkia välikommentteja, mutta uskon osan olevan rakentavampia ja osan taas tyypillistä av-tasoa, jotka voit suoraan hypätä yli.



Olen itse joutunut käymään saman osin läpi. Meillä oli vahva epäily ennen kuin istukkanäytteen tulos tuli. Olimme alustavasti puhuneet mieheni kanssa, että omaishoitajiksi emme ala. Mutta kun meille tuli seulonnan tulos, joka ennusti, että lapsemme on suurella todennäköisyydellä down, ei päätös ollutkaan enää niin selvä minulle. Tunsin kuitenkin raskauden jo kropassani, olin täynnä iloa ja rakkautta lapsesta ja olin nähnyt hänet touhuamassa ultrakuvissa. Minulle hän oli olemassa ja minun lapseni. Jo ajatus, että joutuisin synnyttämään (niillä viikoillahan aborttia ei tehdä nukutuksessa) pienen lapseni kuolleena omalla päätökselläni, tuntui kestämättömältä. Toisaalta ymmärsin täysin järkiperusteet keskeytyksen puolesta. Samoin sen, miten down-lapsi olisi vaikuttanut muiden lastemme elämään.

Olisi ollut helpompaa, jos kromosomitutkimus olisi antanut esim selvän tuloksen, ettei lapsella ole elinmahdollisuuksia ja olisi armollisempaa kaikkien kannalta keskeyttää jo silloin. Sydämessäni toivoin, että lapsi olisi joko terve tai sitten todellakin tulos olisi niin selvä, ettei keykeyttämistä tarvitsisi edes miettiä.



Voin helposti ymmärtää, että olet niin elämäsi kovimman päätöksen edessä.



Mieheni oli koko ajan sitä mieltä, että emme ala ottamaan riskiä sen kanssa, onko lapsi sitten vähän vai paljon sairas. On totta, että esim televisiossa näkemäni downit ovat siitä "terveimmästä" päästä. Downeillahan on usein monia muitakin sairauksia esim sydänvikoja. Kuten ystäväni asian kiteytti "ensin pelkäät, että lapsi kuolee ennen sinua ja sitten sitä, että itse kuolet ennen lasta".



Jatkoin prosessia perinnöllisyyspoliklinikan kanssa ja sovimme jopa alustavasti aikataulun keskeytykselle, mikäli kromosomitutkimuksen tulos olisi ollut meidän kannaltamme huono. Sitä olisinko pystynyt käymään sitä tietä, en osaa koskaan sanoa. Varmasti en koskaan tiennyt mikä on oikea ratkaisu lapsen, itseni ja perheeni kannalta.



Me olimme todella onnekkaita kun saimme sitten kuulla, että lapsemme onkin terve. En siis koskaan voi täysin ymmärtää mitä joudut käymään läpi.



Joka tapauksessa päätös on sinun, koska sinun on asian kanssa elettävä. Toivotan sinulle paljon voimia. Tekemäsi päätös on varmasti oikea sinun ja perheesi kannalta. Älä anna muiden syyllistää tai painostaa päätöksessäsi. Elämä valinnan jälkeen ei kummassakaan tapauksessa ole helppo, mutta elät varmasti vielä onnellista elämää - päädyitpä mihin ratkaisuun tahansa.

Vaihtelee paljon, millainen tulee.

Meilläkin miehen kanssa oli ikää 40+ ja jos meillä olisi ollut 4-vuotiaan tasolla oleva 25 vuotias aikuinen mies vaipoissa kun olemme eläkkeellä, niin morjes.... t: se abortoija

Olen 13-vuotias, ja yhdellä kavereistani on downin syndrooma. Hän on todella mukava ja hyvä ihminen. Vain hieman erilainen, kuin muut.

Jos sinun pitää valita miehesi, ja lapsen välillä, valitse lapsi. Ymmärrän, että sinä rakastat miestäsi paljon, etkä halua menettää häntä, mutta downin syndrooma ei ole pahin kehitysvamma maan päällä. Mielestäni aborttia ei saisi tehdä downin syndrooman takia. Kyllä se olisi hyväksyttävää silloin, jos lapsi olisi niin vakavasti vammainen, että elämä olisi todella vaikeaa, mutta koska down lapset oppivat kuitenkin puhumaan ja ilmaisemaan itseään, ei aborttia kannata tehdä.

Ja ap: Miksi sinun miehesi haluaa sinun tekevän abortin sen takia, että lapsella on down? Kokeeko hän kenties epämiellyttäväksi sen ajatuksen, että joutuisi kasvattamaan down tyttöä tai poikaa?

Down-lapset voivat olla suloisia ja ihania.

Tässä esimerkki:

abortti on mahdollista 24 rv asti. Järkyttävää.. Rajaa pitäisi kaikissa tapauksissa laskea max.12 viikkoon.

Mies kuitenkin halveksii naista, joka suostuu tekemään abortin painostuksen takia. Tavallaan varmaan siirtää oman syyllisyytensä pois itseltään siten. Mutta suhde on sen jälkeen pilalla joka tapauksessa. Eli pattitilanne.