Mitä tehdä, 3 vuotias "hyppii silmille"

Esikoisellani oli aivan järkky 3v uhma. Hän oli siis suoraa huutoa huutava täystuho. Ei siinä auttanut kuin kiinnipitämällä rajoittaa kunnes rauhoittuu ja sitten aina keskusteltiin. Kesti pahimmillaan n. puoli vuotta.



Nyt on temperamenttinen 6v ja ihan viime viikkoina on jotain itkuhuutokohtauksia alkanut taas tulemaan. Oletan että taas uusi vaihe joka menee ohi.



Pidät vaan pintasi. Nätisti ja rauhallisesti, vaikka sitten huulta purren ja tunteettoman oloisesti. Sitten kun rauhoittuu purat tilanteet, halitte ym. Kyllä se siitä!



Pahimmillaan ajattelin silloin aikoinaan että onko tuo lapsi normaali tai olenko minä täysin epäonnistunut... Ihan turhaan

Päiväkodin pihassa, tuo on vain sen pahan mielen osoittamista, kun olet hänet sinne päiväksi hylännyt.

Vieraiden läsnäollessa.... huomion hakua,hylkäät hänet ollaksesi vieraiden kanssa. Eikä osaa vielä tunteitaan sanoiksi muuttaa.

Ei tuohon auta kuin aika ja pitkä pinna, kiellettävä kerta toisensa jälkeen ja laitettava siivoamaan jälkensä. Kiva siinä sitten samalla keittää vieraille kahvia :)

Muista kehua ja kannustaa niitä hyviä hetkiä, niitä tulee ajan myötä lisää.

vaatimusta olla kurissa ja nuhteessa. Jos antaisit hymyjä ja halauksia, vaikka on ollut vähän resuamassakin. Testaa rakastatko häntä siitäkin huolimatta, että epäonnistuu, on tuhma tai maailma romahtaa. Sinun tehtäväsi on rakastaa ja ottaa se raivo ja epävarmuus vastaan ikuisesti ja aina.



Hengitä, laske kymmeneen, puhu hiljaa, suukottele.

Vaikkaan, että olet vieraskorea. Et komenna lasta samallalailla vieraitten aikana, kuin komentaisit samanlaisesta käytöksestä teidän kaksin ollessanne. Koska et kehtaa. Ajattelet mitä ihmiset ajattelisivat sinusta, jos tekisit niin.

Mikset koppaa tenavaa kainaloosi heti kun se yrittääkin räkäisyä tai lelun heittoa ja sano että tollainen loppuu nyt. Pelkäät että se rääkyy, potkii, huutaa No annapa sitten tehdä niin. Ennenpitkää se huomaa, että sinua pitää totella, koska et anna periksi.

Ei se hyvän käytöksen vaatiminen mitään auta, jos lapsi ei käyttäydy hyvin.

Lapselle pitää näyttää, mitä tapahtuu jos se ei käyttäydy hyvin. Että sitten sinä laitat ne rajat.

Itseasiassa meillä hellitään kovasti ja vieraiden aikana tarkoitan kaupassa, päiväkodissa jne. eli oikeasti meillä ei kyllä käy vieraita.

Huomiota poika kyllä saa yllin kyllin, kolmisin kun olemme paljon hän, minä ja veljensä.

Kyllä minä sen ymmärrän, että päiväkodista haettaessa purkaa tunteitaan minuun kun olen hänet sinne päiväksi jättänyt.

Mutta tätä tapahtuu siis ruokakaupassa jne.

Rauhallisena minä aina pysynkin, enkä minä siitä suutu tai rankaise että hän käyttäytyy näin mutta olen hämilläni ja en tiedä mitä tehdä kun napakat kieltoni eivät tehoa ollenkaan. Päinvastoin, kun kiellän niin hän huutaa kovempaa ja enemmän ja räkii päälleni :(

ap

päiväkodin pihalta on lähdetty kerta jos toinenkin niin että kannan rääkyvää muksua kainalossani hänen heitellessä samalla vaatteita ja ripuillessa sekä huutaessa tyhmä äiti, päästä pois...

Enkä minä kiellä vieraiden aikana yhtään vähempää kun kaksin ollessamme.



Esimerkkitapaus: Olemme kaupassa ja laitan pojan kärryihin. Hän inhoaa kärryissä olemista, mutta pakko laittaa koska juoksee ja karkailee sekä makailee kaupan lattioilla, sanoin että jos käyttäytyy näin niin sitten saa olla aina kärryissä ja niin on nyt ollutkin. Mutta sitten siinä istuessa hän potkii minua, päristelee päälleni, yrittää nousta pois ja huutaa ja kiukkuaa. Kiellän ja komennan, mutta sitä ruokaa vaan on Pakko hakea... joten annan hänen huutaa ja meuhkata ja yritän väistää huitomisia, koska jos jokaisestä huitomisesta sanoon niin sitten sanon ihan kokoajan eikä ruokaa saisi ostettua...

Uhmaikä sillä taitaa olla...

Jokukerta voit kauppareissulla napata muksut kainaloon ja marssia kiukkuisena kaupasta ulos. Siis säikyttää sen verran että ymmärtää kieltojesi olevan totta.

Voitko jättää hänet parin kauppareissun ajaksi jonnekin hoitoon tms. eli kauppaan ei pääse, jos ei osaa olla ihmisiksi.

Meilä saa kauppareissulla ostaa suklaavanukkaan iltapalaksi, jos kauppareissu sujuu. Pari kertaa vein vanukkaan vielä kassajonossa pois, niin jo alkoi pelleily unohtua. Me käydään siis kaupassa kerta viikoon, ei meillä vanukkaita joka ilta syödä :)



Itse pistin lapsen lempileluja arestiin, kun lapsen komentaminen huoneeseensa rauhoittumaan ei toiminut, tuli siis sieltä kokoajan pois.



Sinun pitää nyt vain löytää ne (kiristys)keinot jotka tehoavat sinun lapseesi.

Itseasiassa meillä hellitään kovasti ja vieraiden aikana tarkoitan kaupassa, päiväkodissa jne. eli oikeasti meillä ei kyllä käy vieraita.

Huomiota poika kyllä saa yllin kyllin, kolmisin kun olemme paljon hän, minä ja veljensä.

Kyllä minä sen ymmärrän, että päiväkodista haettaessa purkaa tunteitaan minuun kun olen hänet sinne päiväksi jättänyt.

Mutta tätä tapahtuu siis ruokakaupassa jne.

Rauhallisena minä aina pysynkin, enkä minä siitä suutu tai rankaise että hän käyttäytyy näin mutta olen hämilläni ja en tiedä mitä tehdä kun napakat kieltoni eivät tehoa ollenkaan. Päinvastoin, kun kiellän niin hän huutaa kovempaa ja enemmän ja räkii päälleni :(

ap

Musta tuntuu että tekee noin siksi että kiellät liian ankarasti ja uhmaikään kuuluvan vastustuksen takia protestoi ja sitä enemmän mitä kielteisempi olet.

Itse totesin jo hyvin varhain että metsä vastaa niin kuin sinne huudetaan, siksi pitää löytää se "oikea" tie.

päiväkodin pihalta on lähdetty kerta jos toinenkin niin että kannan rääkyvää muksua kainalossani hänen heitellessä samalla vaatteita ja ripuillessa sekä huutaessa tyhmä äiti, päästä pois...

Enkä minä kiellä vieraiden aikana yhtään vähempää kun kaksin ollessamme.

Esimerkkitapaus: Olemme kaupassa ja laitan pojan kärryihin. Hän inhoaa kärryissä olemista, mutta pakko laittaa koska juoksee ja karkailee sekä makailee kaupan lattioilla, sanoin että jos käyttäytyy näin niin sitten saa olla aina kärryissä ja niin on nyt ollutkin. Mutta sitten siinä istuessa hän potkii minua, päristelee päälleni, yrittää nousta pois ja huutaa ja kiukkuaa. Kiellän ja komennan, mutta sitä ruokaa vaan on Pakko hakea... joten annan hänen huutaa ja meuhkata ja yritän väistää huitomisia, koska jos jokaisestä huitomisesta sanoon niin sitten sanon ihan kokoajan eikä ruokaa saisi ostettua...

Uhmaikä sillä taitaa olla...

Onko lapsen isä kuvioissa?

Jos tosiaankin käyttäytyy noin, niin miten se siellä päiväkodissa sitten käyttäytyy?

Uhmaikä, just. Jos normaali uhmaikä on sun mielestä tollainen niin mikähän on sitten normaali murrosikä? Ja miten sä siitä tulet selviytymään, jos et selviydy 3-vuotiaankaan kanssa kauppareissusta. Ei millään pahalla.

Esimerkkitapaus: Olemme kaupassa ja laitan pojan kärryihin. Hän inhoaa kärryissä olemista, mutta pakko laittaa koska juoksee ja karkailee sekä makailee kaupan lattioilla, sanoin että jos käyttäytyy näin niin sitten saa olla aina kärryissä ja niin on nyt ollutkin. Mutta sitten siinä istuessa hän potkii minua, päristelee päälleni, yrittää nousta pois ja huutaa ja kiukkuaa. Kiellän ja komennan, mutta sitä ruokaa vaan on Pakko hakea... joten annan hänen huutaa ja meuhkata ja yritän väistää huitomisia, koska jos jokaisestä huitomisesta sanoon niin sitten sanon ihan kokoajan eikä ruokaa saisi ostettua...

Uhmaikä sillä taitaa olla...

Tässä kohtaa minä työnsin niitä kärryjä väärin päin :)

Toimi siihen asti että keksi kiivetä sieltä pois... siis olisi tullut pääedellä lattiaan.

käyttäytyvän eri tavalla ollessanne kahden tai silloin, kun ulkopuolisia on lähistöllä.

En ole sallinut yhdenkään tenavistani räkivän päälleni, potkivan tai heittävn leluilla.

Huutaa on saanut vaikka kuinka lujaa. Kaupassa on tasan yhden kerran tehty äkkilähtö nappaamalla yksi poika kainaloon poistumalla pihalle rauhoittumaan.



Pojallasi on hankala olla ja sitä ei yhtään korjaa se, että suvaitset hankalan käytöksen.(et halua hankalaa käytöstä, mutta poika vaan jatkaa sitä) Ole jämäkkä, katso silmiin lastasi ja totea napakasti, mikä on hyväksyttävää käytöstä. Kehu onnistumisista, kasvata omaa kärsivällisyyttäsi ja hae tarvittaessa ammattiapua.

Hoida ostokset ja ole, kuin et koko poikaa humaisikaan. Seuraa vain syrjäsilmällä, älä kiinnitä huomiota muuten. Onko poika oppinut, että kaupassa käyminen on leikki, jossa äiti juokseen pojan perässä hyllyjen välissä? Kyllä ne muksut tulevat kiltisti kärryjen perässä, kun äiti hetkeksi häviää (tahallaan).

Sylkemistä kaupassa ei voi sallia, eikä missään muuallakaan. Tuon nyt tajuaa vajaamielinenkin.

päiväkodin pihalta on lähdetty kerta jos toinenkin niin että kannan rääkyvää muksua kainalossani hänen heitellessä samalla vaatteita ja ripuillessa sekä huutaessa tyhmä äiti, päästä pois...

Enkä minä kiellä vieraiden aikana yhtään vähempää kun kaksin ollessamme.

Esimerkkitapaus: Olemme kaupassa ja laitan pojan kärryihin. Hän inhoaa kärryissä olemista, mutta pakko laittaa koska juoksee ja karkailee sekä makailee kaupan lattioilla, sanoin että jos käyttäytyy näin niin sitten saa olla aina kärryissä ja niin on nyt ollutkin. Mutta sitten siinä istuessa hän potkii minua, päristelee päälleni, yrittää nousta pois ja huutaa ja kiukkuaa. Kiellän ja komennan, mutta sitä ruokaa vaan on Pakko hakea... joten annan hänen huutaa ja meuhkata ja yritän väistää huitomisia, koska jos jokaisestä huitomisesta sanoon niin sitten sanon ihan kokoajan eikä ruokaa saisi ostettua...

Uhmaikä sillä taitaa olla...

Kyllä aikuisen kuuluu ottaa noin pieneltä "luulot pois". En tarkoita että pitäisi alkaa esim. satuttamaan lasta, mutta jämäkästi pitää näyttää että ihan mitä vaan ei voi tehdä. Lapsesi on ilmeisesti sitä mieltä että sinua ei tarvitse kunnioittaa yhtään ja ei myöskään siis totella. Olet hänen mielestään juurikin se tyhmä äiti joka ei mahda hänelle mitään. Nyt on korkea aika muuttaa tilanne. Sano lapselle (kyllä hän varmasti puhetta ymmärtää) että nyt hän on jo iso. Kerro että se tarkoittaa sitä että pitää käyttäytyä hyvin. Kun hän räkii päällesi tai potkii ym. niin jokaisesta kerrasta tulee joku rangaistus. Ihan jokaisesta. Se voi olla vaikka se että lastenohjelmat jää katsomatta tai ksylitolipastilli saamatta, jos oikein hankalaksi rupeaa niin karkkipäivä peruuntuu. Kyllä meinaan 3 v. pitäisi jo osata jnkv totella ja myöskin hillitä itseään. Ellei sitten ole kyseessä erityislapsi. Ihan oikeesti, ei noin vässykkä äiti voi olla! Tuota menoa lapsesi lyö sinulta nenän murskaksi ja varastaa rahaa lompakostasi joku päivä. Ihan oikeasti.

en ehkä osannut selittää tilannetta oikein.. koska tuntuu että pidätte minua nyt vässykkänä äitinä joka on paniikissa kun 3v potkii..

mutta kiitos kuitenkin vastauksista.

Poika käyttäytyy samallalailla päiväkodissa tädeille. Joutuvat ihan kokoajan kieltämään.

Ja en minä todellakaan anna hänen läpsiä tms. vaan joka kerrasta kiellän, nappaan kädestä kiinni jos meinaa minua huitoa ja todellakin kiellän kaupassa ja jos repii kurakelillä kengät jalasta päiväkodin pihassa kielloista huolimatta niin sitten nappaan kyllä todella kainaloon ja poistumme.

Karkkipäiviä mennyt ja lastenohjelmia jäänyt katsomatta.

On hän myös aivan ihana ja sanoo että rakastaa ja ihana äiti. Mutta sitten on taasen tämä puoli joka tosiaan useimmiten näkyy vieraiden läsnäollessa, vaikkakaan en kyllä kiellä sen vähempää vieraissa paikoissa..

Blaah...

ap

välillä tuntuu että loppuu keinot kun ei sanomista usko. kun suuttuu alkaa raapimaan, potkimaan jne. ei lopeta pyynnöstä, joudun sitten pitämään väkisin kiinni esim käsistään ettei saa satutetuksi. lopulta kiukku laantuu ja pyytää käskystä anteeksi, ja kerron yhä uudelleen ettei toisia saa satuttaa koska se sattuu, tulee pahamieli ja se nyt vaan on väärin.



mutta taas kun lapsi suuttuu tai harmistuu sama toistuu. näin esimerkkinä,on muitakin haastavia hetkiä. toisaalta välillä on aivan päin vastoin muita kohtaan huomaavainenkin, halaa ja saattaa oma-alotteisesti esim. puhaltaa pipiin jos huomaa vaikka vahingossa tönäisseensä mua.



paljolti kyse lienee temperamentista, meidän 3-vuotias ainakin oli vauvana jo voimakkaasti reagoiva.



toivon että toisto ja sensitiivinen, kuitenkin rajat laittava vanhemmuus auttaisi lasta kehittymään tunnetilojen ja vaikeiden hetkien hallinnassa.

Auttaisiko raparperikiisseli?

Kerrankin järkevä vastaus.

Vaikeutta siirtymätilanteissa, hankaluutta omien ja toisten rajojen tuntemisessa ja kunnioittamisessa, impulsiivisuutta, hankaluutta käsitellä vireystilojen vaihdoksia (herääminen, nukahtaminen, automatkan jälkeen autosta poistulo ja toisinpäin), keskittymisvaikeutta, tunnetilat ääripäästä toiseen?



Mainitse asiasta neuvolassa ja lue kirja Tahatonta tohellusta.



Pienihän tuo sun lapsi vielä on että voi olla ihan vaan uhmaakin. Pidä vaan kumminkin se linja että suuttunut saa olla mutta se pitää osata näyttää tietyllä tavalla ja jos ei osaa niin sitten tilanteesta pois jäähypenkille.

Tarrataulua tai jotain muuta positiiviseen käytökseen ohjaajaa keinoa?

Etenkin noi kuvailemasi kauppareissut, varsinkin jos väsyneenä hoitopäivän jälkeen mennään vielä kauppaan! Meille on tulossa vauva, joten laitan ärtyneisyyden sen + uhman piikkiin. Muita kuvailemasiasi "oireita" meillä ei kyllä ilmene. Voimia + rakkautta & rajoja!!!