Nelikymppiset alanvaihtajat huhuu!

pieni: opiskelin lastentarhanopettajasta luokanopettajaksi. Eli en opiskellut täysin uutta lainkaan, vaan pääaine oli edelleenkin kasvatustiede. Käytännön kokemuksen kautta opinnoissa oli helppoa poimia oleellinen epäoleellisesta. Motivaatio oli kova ja opiskeluinto sitä myöten hyvä. Sain aikuiskoulutustukea koulutusrahastosta 18kk (sen suuruus määräytyy tulojen mukaan) ja olin kesätöissä omassa virassani, eli taloudellisesti emme joutuneet erityisen tiukoille, vaikka tulot laskivatkin (esim. asuntolainat hoituivat ihan normaaliin tapaan). Olen työllistynyt heti.Valmistuin samana vuonna kun täytin 40v.

Miten rankkaa oli opiskella jotain täysin uutta?

Ei ollenkaan rankkaa. Ainoastaan mukavaa vaihtelua.



Miten opiskelujen rahoitus hoitui?

opiskelen ansiosidonnaisella, jonka liitto maksaa. Nykyään on mahdollista opiskella tyttömyyskorvauksella/ansiosidonnaisella. Itse saan 1100 kuussa käteen, kun ennen opiskelua osa-aikaisena tienasin n. 500-600 euroa kuussa. Eli elintaso parani!



Entä opiskelujen jälkeen, työllistyitkö?

Opiskelut loppuvat nyt keväällä. Uskon työllistyväni tai sitten perustan oman firman.



Mille alalle?

Liiketalous

Luin datanomiksi iltaopinnoilla ja näyttötutkinnolla. Nyt olen sitten alan hommissa tietokantatyössä pienellä palkalla, paljon pienemmällä kuin oli vanha korkeakoulututkintoa vaatinut työ. Oikeastaan olisin varmaan saanut tällaisen työpaikan aiemminkin, mutta hain vasta vuoden päästä valmistumisesta näitä töitä.



Nyt vasta olen kuullut, että tätä kutsutaankin downshiftaukseksi.

Kertokaa kokemuksianne alanvaihdosta. Miten rankkaa oli opiskella jotain täysin uutta? Miten opiskelujen rahoitus hoitui?Entä opiskelujen jälkeen, työllistyitkö? Mille alalle?

opiskelu on välillä tosi rankkaa, kun on tenttiputkia ja pitkiä työharjoitteluita vaativissa paikoissa ja omat lapset pieniä. Univelkaa on paljon ja vatsa koko ajan kipeä. Mutta on myös erittäin mielenkiintoista ja virkistävää. Tosin haastellista on, kun on jo muokkaantunut persoonana tietynlaiseksi, mennä sinne työyhteisöihin harjoittelijana.

Rahoitan opintolainalla ja opintotuella sekä asumistuella. Töitä joutuu moni tekemään, jos haluaa vähääkään kovemman elintason, itse tyydyn vaatimattomaan. Haen oppikirjat kirjastosta, teen halpaa ruokaa jne.

En ole vielä valmistunut, mutta alallani on taatusti tötä. Toinen asia on, että onko minusta tekijäksi. Työ on erittäin raskasta henkisesti.

opiskelen ansiosidonnaisella (ns. työttömän omaehtoisena koulutuksena) AMK-tutkintoa, sosiaalialaa.



Opiskelumotivaatio on loistava, enkä ole kokenut opintoja liian rankoiksi. Toki en opiskelekaan töiden ohessa. Lapsetkaan eivät ole enää ihan pieniä, eli ihan kivasti olen saanut keskittyä opiskeluun kotonakin.

Kertokaa kokemuksianne alanvaihdosta. Miten rankkaa oli opiskella jotain täysin uutta? Miten opiskelujen rahoitus hoitui?Entä opiskelujen jälkeen, työllistyitkö? Mille alalle?

Olin ensin vuorotteluvapaalla maksimiajan ja sen jälkeen opintovapaalla. Olen saanut vuorottelukorvausta ja aikuiskoulutustukea. Kesät olen ollut omassa työssäni. Olen silti pystynyt pitämään lomaakin vähän. Kesätienesteistä olen säästänyt talven varalle. Pienellä veroprosentilla saa ihan mukavan palkan käteen.

Opiskelu ei ole rankkaa vaan ihanaa. Ehkä rankinta on olla "varttunut vasta-alkaja" kun opiskelukaverit on parikymppisiä.

Olen vaihtamassa konttorirotasta taidealalle. Työllistyminen on hankalaa uudella alalla, mutta tyytymättömyys työhön ajoi ratkaisuun. En ole katunut päivääkään! Vanha duuni on odottamassa.