Elämäsi tämän hetken onnen ja murheen asiat.

Kauppaan lähteminen ja tavaroiden retuuttaminen tuo pitkä kauppamatka on jotain jonka jättäisin väliin. Siivotakaan ei huvittais, täällä on kyllä ihan perussiistiä.

hyvää on terveet lapset ja se, että olen todella rakastunut vieläkin mieheeni. Perheemme on ihana.



Huonoa, rahatilanne on aika huono. Ja minulla oma pikku ongelma, kun haluaisin vielä yhden lapsen. Mies ei.

huonoa huoli pikkusiskosta ja väleistä äidin kanssa, isoäidin pärjäämisestä kotona. meinasin saada siskoni asumaan luokseni kun ei tule toimeen äitini kanssa.. kiva holhota kun itse on vasta 19..

Noita murheieita on ollut ja tulee olemaan vielä pitkään...Pahin on exäni kanssa olevat ongelmat ja se että hän kaikin keinoin yrittää viedä lapsen itselleen sinne uuden naisensa hoteisiin.kumpikaan ei pätkääkään välitä lapsesta,jo nyt jäävät tapaamiset suorittamatta.Lapsi ei tahdo isäleen asumaan välimatkaa on 400 km.EI haluaisi edes mennä isälleen.Isä ei ole ollut läsnä kun lapsi oli vauva vaikka meillä yhteiset 20 vuotta olikin takana.Elämä on sairasta itse olen sairastunut jo ja pelkään lapseni sairastuvan myös.Iltaisin itkee EI EI isä ei saa viedä minua.Tuota kun kuuntelen vielä 6 kk =( sitten joku vieras ihminen päättää missä lapsi asuu. =(( Pakko jaksaa päivä kerrallaan rahat on tiukilla jo nyt ja ensivuonna nousee vuokra,sähkö jne..Päivä kerrallaan Antti Tuiskun Ruokousta kuunnelleen vaikka en mikään uskovainen edes ole.

Ainoa onneni on 10v tytär...

Meidän elämä on tällä hetkellä ihan sekaisin - sen sijaan, että laittaisin joulujuttuja kotiin (kuten yleensä tähän aikaan vuodesta), käyn läpi omaisuuttamme tavara tavaralta. Valtavat määrät tavaraa lähtee kosteusvaurioituneesta hometalosta kaatopaikalle; yritän saada edes jotain pelastettua... Olemme käytännössä kodittomia ja nyt menee irtaimistostakin suuri osa - menisi enemmänkin, jos olisimme pidempään ehtineet asua ja purkaa kaikki muuttolaatikot. Yksi suurimmista murheista on, miten tämä painajainen saadaan päättymään - ja millä hinnalla.



Onnea tilanteeseen tuovat uskomattoman sopeutuvaiset lapset sekä se, että he ovat terveitä. Ja tietysti rakas puoliso, jonka kanssa tämä savotta käydään läpi yhdessä. Yksin en jaksaisikaan; yhtä tuulimyllyjä vastaan taistelua koko tilanne. Onnelliset hetket ovat olleet viime viikkoina vähissä mutta niillä pienilläkin murusilla taas jaksaa jonkun aikaa.

Miehen kanssa on ollut tosi vaikeita aikoja, mutta nykyään menee jo aika kivasti ja se on iso onnen aihe nykyään. Lisäksi olen iloinen hyvästä työpaikastani, vaikka toisaalta se aiheuttaa myös aika paljon stressiä.



Suurin osa päivistäni on ihan hyviä, ei loistavia, muttei mitenkään huonojakaan. Mä olen peruspositiivinen ihminen ja nykyään ei ole paljon valittamistakaan, kun parisuhdekin toimii paremmin.