Koulutuksista pohdiskelua. Onhan se jännää että,
Meillä on työelämässä esim. sairaanhoitajia ja lastentarhanopettajia, jotka ovat käyneet kaksivuotisen koulutuksen. Nykyisin lähihoitajilla on paljon laajempi ja perusteellisempi koulutus. Kuitenkin noita melkoisen heppoisin vaatimuksin tutkintotodistuksen saaneita arvostetaan ja lähihoitajia mollataan. Tämän päivän lähihoitajalla on parempi koulutus kuin entismuinoisella sairaanhoitajan tai lto:n koulutuksen saaneella. Toki se työkokemus vaikuttaa, mutta teoriatiedoissa on huima ero.
Kommentit (12)
20-30v vanhoilla taidoilla tuskin on yksikään sh töissä tällä hetkellä. Kirjoituksestasi saa kuvan että vanhan koulutuksen saaneet mollaavat lähihoitajia? Tuskin se ihan niinkään on
Ja vaikka olisi ollut kolmivuotinenkin opistotutkinto, se ei vastaisi vaatimustasoltaan tämän päivän lähihoitajakoulutusta.
mutta jos on esim. sh niin koulutus on nykyään jatkuvaa paikassa kuin paikassa. Toisissa enemmän ja toisissa vähemmän, mutta ei siellä niillä teorioilla pelata mitä on koulusta 50v sitten saatu.
Ajatteles vaikka kärjistetysti anestesiahoitajaa.. Pitkä tie on ollut kuljettavana niin teorian kuin käytännönkin kannalta.
kun erikoistuttiin erikseen. Ensin siis opiskeltiin "vain" sairaanhoitajaksi ja sen jälkeen erikoistuttiin erikoissairaanhoitajiksi. Jossain vaiheessa 80-90 -lukuje taiteessa koulutus muuttui nykyisenkaltaiseksi.
ihan mielenkiinnosta kysyn.
Opistoaikoina tutkinnon saattoi suorittaa kolmessa vuodessa.
ja silloin oli kolmivuotinen jo. Hänellä on päällä siinä myös vuoden erikoistumisopinnot (yht 4 vuotta siis), joita nykyisin ei tarjota enää. Äitini aina toisinaan valittelee, että sh-koulutus ei nykyisin ole enää mistään kotoisin, kuin amk:t painottavat sitä tutkimuspuolta niin paljon ja käytännönharjoittelut ovta vähentyneet sen myötä. Tämä siis tietty yksittäinen mielipide.
Siitä olen kuitenkin ihan samaa mieltä, että lähäreitä aliarvioidaan todella pahasti, eikä työtä arvosteta yhtään.
erinomainen tänä päivänä niin ihmetyttää kyllä minkälaisin tiedoin ja taidoin varustettuja sieltä sitten todellisuudessa saattaa työelämään putkahtaa.
On niitä hyviäkin, jopa erinomaisia, mutta uskon heidän olleen myös erittäin motivoituneita hankkimaan muutakin tietoa kuin kauhalla annetut.
ja hän on ollut työelämässä noin 25 vuotta, niin sinä aikana hän on (vaikka olisi saanut 2 lasta ja ollut hoitovapaalla) saanut teoreettista lisäkoulutusta saman verran kuin olisi istunut koulunpenkillä vuoden ja siihen vielä käytännön harjoitukset päälle, eli oppia on huomattavasti enemmän kuin nykyisillä lähihoitajilla. Ja jos kaikki osastotunnit lasketaan tähän mukaan, niin opetukseksi laskettavaa aikaa tulee tuplasti lisää. Teoriatiedoissa ne "vanhat" hoitajat ovat valovuoden päässä edellä vastavalmistuneita.
Siihen vanhaan hyvään aikaa osastoharjoittelu oli täyttä työtä eikä nykymuotoista "katselen tässä sivussa" -juttua.
Eli on se aika jännää!
ja silloin oli kolmivuotinen jo. Hänellä on päällä siinä myös vuoden erikoistumisopinnot (yht 4 vuotta siis), joita nykyisin ei tarjota enää. Äitini aina toisinaan valittelee, että sh-koulutus ei nykyisin ole enää mistään kotoisin, kuin amk:t painottavat sitä tutkimuspuolta niin paljon ja käytännönharjoittelut ovta vähentyneet sen myötä. Tämä siis tietty yksittäinen mielipide. Siitä olen kuitenkin ihan samaa mieltä, että lähäreitä aliarvioidaan todella pahasti, eikä työtä arvosteta yhtään.
sinne tulee harjoittelujaksoille opiskelijoita, joilla ei ole mitään tajua käytännöstä, siis alkeellisintakaan aavistusta siitä, mitä se työ ja tekeminen on. Seistään kädet vapaina ja ihmetellään, että mikä se "vie mennessäs, tuo tullessas" oikein on. Nyt halutaan johtaa ja tutkia, ei hoitaa.
Ei todellakaan ole. Terveisin Lähäri