Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Yksinhuoltajuudesta kahden aikuisen arkeen
02.12.2011 |
Mieheni on ollut reissutyössä koko alle kouluikäisten lastemme (3) olemassaoloajan eli kotona lähinnä viikonloppuisin ja samalla olemme rakentaneet taloa. Minä olen hoitanut arjen pyörityksen työssä käynnin ohessa. Arki pyörii siis minun luomilla säännöillä. Mies olisi monessa asiassa tiukempi, mutta yksin ei repeä kaikkeen. Välillä tuntuu myös, että hän ei ymmärrä mitä tämän ikäisiltä lapsilta on kohtuullista vaatia.
Nyt tilanteeseen on kuitenkin tulossa äkkimuutos: mies on lomautettuna ja mitä todennäköisimmin lomautusajasta tulee pitkä. Vaan lapsillepa ei isä kelpaa avuksi juuri mihinkään ja minä saan kuulla mieheltä että annan lapsille liikaa periksi ja olemme liittoutuneet häntä vastaan. Hänestä voisin nyt vaan siirtää kertaheitolla lastenhoitovastuuta hänelle vaikka lapset sitä miten protestoivat. Omasta mielestäni kaikkien pitää saada sopeutua tilanteeseen - eli lähdetään liikkeelle siitä että asioita aletaan tehdä yhdessä. Jos lapsi kovasti protestoi isän apua pukemisessa niin en osaa vain lähteä töihin ja jättää lasta karjumaan. Pitäisikö? Kurinpidosta ja kasvatuksestakin pitäisi nyt yhdessä sopia, emme mielestäni voi kertaheitolla tiukentaa sääntöjä kun valvovia silmäpareja on enemmän. Vai voimmeko?
Lapset varmasti aistivat väännön minun ja miehen välillä, uusi tilanne on vaikea kaikille vaikka miehen kotonaolo tietysti sinänsä on positiivinen asia. Ja kun tämä aikanaan loppuu, on luultavasti kuitenkin edessä paluu vanhaan?
Vinkkejä? Kokemuksia? Kommentteja? (Enkä kaipaa haukkuja siitä että olen ominut lapset enkä anna miehen osallistua. Hän on itse valinnut reissutyön tähän asti eikä ole edes hakenut muita töitä ja sen mukaisesti minä olen perheelle toimivaa arkea rakentanut oman jaksamiseni rajoissa.)
Kommentit (28)
ne lapset on? Jos ovat esim. kolme v. ja siitä ylöspäin, niin voisin sanoa vaan jämäkästi lapselle, että isi pukee nyt ja äiti lähtee töihin. Sitten pusu poskelle ja vilkutus ja heippa. Eli en kyllä jäisi siihen sitä showta lisäämään.
Tekisin jo noin pienemmällekin lapselle, ei siinä mitään.
Suurin ongelma lienet sinä, susta tuntuu pahalle kuunnella lapsen protestointia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta kuria en alkaisi tiukentamaan ensikädessä, eli puhumalla säännöt kaikkien kanssa läpi, katsotte sitten, josko se riittää tai ei.
Mutta kyllä lasten tulee tottua myös isän pukemiseen tms. Eikä varmasti kestä kauaa, että on jo ihan normaali asia. Luopumisen tuskaa ehkä tulet kokemaan.
ja annat lasten ja isän hoidella sen arjen.
mutta kuria en alkaisi tiukentamaan ensikädessä, eli puhumalla säännöt kaikkien kanssa läpi, katsotte sitten, josko se riittää tai ei. Mutta kyllä lasten tulee tottua myös isän pukemiseen tms. Eikä varmasti kestä kauaa, että on jo ihan normaali asia. Luopumisen tuskaa ehkä tulet kokemaan.
Lapset siis 2, 4 ja 6v. Mitään luopumisen tuskaan mulla ei ole, töissä olen käynyt tähänkin asti vanhempainvapaita lukuunottamatta ja lapsetkin käyvät hoidossa edelleen koska lomautuksen kestosta ei ole toistaiseksi tarkepaa tietoa vaan lyhyissä pätkissä aloitellaan. Miehen osallistuminen arkeemme kuitenkin kasvaa 100%, koska hän ei ennen ole ollut silloin kotona. Itse koen että lapsille on turvatontakin, jos yhtäkkiä isä ottaa ohjat ja säännöt menee uusiksi. Pelkään että liian vauhdilla toteutetun muutoksen seurauksen lapset roikkuvat minussa entistä enemmän (eivät siis ennenkään ole kovasti kiinni olleet mutta kyllähän 3 lasta kohtuulisesti sitoo vaikka ovat sosiaalisia kavereiden suuntaan.)
ap
mutta kuria en alkaisi tiukentamaan ensikädessä, eli puhumalla säännöt kaikkien kanssa läpi, katsotte sitten, josko se riittää tai ei. Mutta kyllä lasten tulee tottua myös isän pukemiseen tms. Eikä varmasti kestä kauaa, että on jo ihan normaali asia. Luopumisen tuskaa ehkä tulet kokemaan.
Lapset siis 2, 4 ja 6v. Mitään luopumisen tuskaan mulla ei ole, töissä olen käynyt tähänkin asti vanhempainvapaita lukuunottamatta ja lapsetkin käyvät hoidossa edelleen koska lomautuksen kestosta ei ole toistaiseksi tarkepaa tietoa vaan lyhyissä pätkissä aloitellaan. Miehen osallistuminen arkeemme kuitenkin kasvaa 100%, koska hän ei ennen ole ollut silloin kotona. Itse koen että lapsille on turvatontakin, jos yhtäkkiä isä ottaa ohjat ja säännöt menee uusiksi. Pelkään että liian vauhdilla toteutetun muutoksen seurauksen lapset roikkuvat minussa entistä enemmän (eivät siis ennenkään ole kovasti kiinni olleet mutta kyllähän 3 lasta kohtuulisesti sitoo vaikka ovat sosiaalisia kavereiden suuntaan.) ap
ehkä kannattaa lapsille etukäteen sanoa vaikka viikonloppuna, että tästälähtien isi hoitaa kotiasiat ja se siitä. oletko joku kontrollifriikki? joku voisi jopa kääntää asian niinpäin, että jee, lapset, saatte olla isän kanssa päivät pitkät ja kivaa, jee, isi hoitaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[/quote]
joku voisi jopa kääntää asian niinpäin, että jee, lapset, saatte olla isän kanssa päivät pitkät ja kivaa, jee, isi hoitaa!
[/quote]
Ap:n lapsethan olivat yhä menossa hoitoon. Ja voin kuvitella että isin kyky hoitaa kolmea lasta ja kotiasioita ei ole ihan huippu jos on koko lasten olemassaoloajan ollut kotona vain viikonloput ja tuolloinkin rakentanut taloa.
huolensa kanssa.Paljon pinenempiäkin asioita selvitellään vuosikausia (lasten)psykiatriassa.
Jokainen voi "aikuisen oikeesti" ajatella, millainen härdelli esim. työpaikalla syntyy pomon tai pomonpomon tai sen työparin vaihtumisesta, ulkoistamisista jne. Millä eväin se mies -niin kovin isä kuin onkin- voi alkaa yks'kaks' pyörittää arkea omilla säännöillään? Etenkin jos (ja kun?) vanhemmilla on kokonaisuudesta erilainen käsitys?
Keskustelua peliin, ap. Luokaa yhteiset säännöt vaikka sitten ranskalaisin viivoin. (hitonmoinen viisaus, mutta enpä keksinyt parempaakaan...)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap on saanut kaiken vallan, eikä halua nyt jakaa sitä! Tismalleen sama reaktio kuin anopeilla, jotka eivät usko miniän kykyihin...
Tai työpaikoilla, kun tulee uusi työntekijä.
no millä eväillä se ap on sitä alkanut sen kummemmin pyörittää??
Sitäpaitsi lapsethan on päivähoidossa, ei ole kyse mistään koti-isyydestä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luulin otsikkosi perusteella että olet ollut yksinhuoltaja ja nyt on toinen aikuinen muuttamassa teidän talouteenne. Tuo tilanne ei kuitenkaan ollut lähelläkään sitä.
jolle kiltti vieras setä on vaan kantanut rahaa huusholliin ja rakentanut talon".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luulin otsikkosi perusteella että olet ollut yksinhuoltaja ja nyt on toinen aikuinen muuttamassa teidän talouteenne. Tuo tilanne ei kuitenkaan ollut lähelläkään sitä.
Eli arkisin olen ollut lasten kanssa yksin ja viikonloput mies on rakentanut eli ei juuri lasten kanssa ollut. Taloudellisesta puolesta ei nyt ollut puhetta tässä vaan henkisestä - niin itseni kuin lastenkin puolesta.
on silti pitänyt tuohon kamalaan kurjuuteen vääntää...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta nyt ei siis kyse oikeusopillisesta tai taloudellisesta asiasta vaan henkisestä puolesta.
ap
on silti pitänyt tuohon kamalaan kurjuuteen vääntää...
sen tulkinnan teit itse. Ei ole ollut viime vuosina eikä ole nytkään. Sen sijaan alkaa olla valmis talo, kolme ihanaa lasta ja nyt mieskin kotona! Nytkö niitä lapsia vasta olisi saanut alkaa tehdä?
Anna nyt jumalauta sen miehenkin nauttia lapsistaan, joita varten on raatanut ja talonkin rakentanut.
Missä kohtaa ap valitti? Osasitko lukea ekan viestin? Huomasitko kysymysmerkit? Edelleen niitä muiden vastaavassa tilanteessa olleiden kokemuksia odottava 2.
Joka kirjoituksessahan hän valittaa.
Tekee järjettömän ongelman olemattomasta.
Siis on täysin eri asia olla yksinhuoltaja kuin joku reissuvaimo.
Yksinhuoltaja on tiukilla rahan kanssa, kahden ihmisen parisuhteessa on sentään kaksi maksajaa.
Ja kyllä, vaikka olen ollut yksin, niin olen kasvattanut lapseni ja pitänyt rajat. Nyt olen parisuhteessa kylläkin.
Alue: Aihe vapaa
mitä älyttömämpi aihe, sitä enemmän vastauksia. Asiasta täällä ei keskustella.
ei ap, mutta samassa tilanteessa ja vastauksia kaipaava.