Voinko luopua esikoisen auttamisesta läksyissä

Lapsesi tarvitsee sinua. Mutta koeta nyt rauhoittua ja olla kärsivällinen. Jos nyt vaan jaksat jatkaa saat kyllä vaivoistasi palkan kun näet että lapsesi oppii ja edistyy vähitellen.

puuttua virheisiin. esimerkiksi kirjoitusvirheisiin?

lapsi ei osaa kovin hyvin taivuttaa sanoja, ja hermostuu aivan kamalasti jos yritän selittää taivutuksia...



voiko opetusvastuun siirtää täysin opettajalle?



ap

Ei kannata luopua, ei se opettaja koulussa ehdi korjata kaikkea, etenkin jos tosiaan on vähän enemmän vaikeuksia kuin muilla.



Kannattais käydä keskustelua lapsen kanssa siitä, mikset kerro oikeaa vastausta. Lisäks ois myös syytä keskustella siitä, ettei ketään haukuta tyhmäksi, ja antaa siitä jatkossa rangaistus että oppisi tuollaisen asian.



Ja ei kai aikuinen nyt lapsen sanomisista itke, hyvänen aika?



Voisitko koittaa opettaa lasta myös muulloin kuin läksyjen aikaan, pelien ja leikkien avulla?

Olethan ollut yhteydessä opettajaan?



Ehkä tosiaan voit vaan katsoa, että lapsi tekee tunnollisesti kaikki läksynsä ja kuulee sitten koulussa, kuinka kävi. En tosin tiedä, toimiiko tällainen järjestely alimpien luokkien oppilaiden kanssa. Asia kuitenkin on niin, että tähän asti käyttämäsi tapa on nyt kokeiltu, enkä usko että kovempi yrittäminen samalla toimintatavalla johtaa muuhun kuin entistä ankarampaan taisteluun.



Voisiko siitä olla enemmän hyötyä, että palkitsisit lastasi jotenkin kotitehtävien tunnollisesta tekemisestä? Jos lapsi vain toisi tehdyt tehtävät näytille, ja sinä kiinnittäisit päähuomion keskittymiseen ja panostamiseen, et niinkään työn tulokseen. En tiedä, onko ajatuksessani järkeä, mutta ehdotin. Toivottavasti saat muilta tai muualta myös vastauksia.

Älä lopeta, mutta pyydä koululta tukiopetusta. Koululla on velvollisuus järjestää tukiopetusta sitä pyydettäesssä ja tukiopetus usein auttaa. Juttele vanhempainvartissa avoimesti läksyvaikeuksista.

aivan pienistäkin asioista..



ap

Onko lapsi saanut koskaan toimintaterapiaa ? Siis oletteko tehneet esim. ristiliikkeitä ? Portaiden nousemista vuoroaskelin, portaita takaperin vuoroaskelin, marssimista ja käsillä napautetaan ristiin ylhäällä olevaan polveen jne.



Meillä pienistä (puhe, motorisesti kömpelö) ongelmista kärsivälle lapselle suosisteltiin kaikkea tuollaista. Ja terapeutti itse kertoi että omalla lapsellaan oli tuollaisista harjoitteista ollut todella paljon apua nopeasti tuollaisiin kouluongelmiin.



Voisitko mitenkään saada läksyjen teko tilanteesta mukavampaa. Siis nyt taidatte kumpikin inhota sitä ja olette jo valmiiksi stressaantuneita. Mitä jos lupaisit vaikka lukea sarjiksia lapselle palkinnoksi jos tehdään yhdessä reippaasti ja kiukkuamatta läksyt. Tai koettakaan tehdä niitä huumorilla maustettuna (vertaa tylsä esimerkki tai lapselle tosi hauska huumoriesimerkki) ?



Koeta tsempata lasta paljon ja kerro kuinka paljon rakastat häntä jne. Tehkää välillä jotain tosi kivaa kaksistaan jos vain mahdollista.



Tsemppiä ja jaksamista

Esitän myös toisen kysymyksen: entä jos lapsesi ei hermostukaan ensisijaisesti niistä opeteltavista asioista, vaan siitä sosiaalisesta tilanteesta. Hän ymmärtää että läksyt on tehtävä ja osaa jo etukäteen odottaa, että kohta tapellaan. Hän on valmiiksi hermostunut ja siitä syystä räjähdysaltis.



Jos osun oikeaan, koko kotitehtävien teon tilanne on muutettava. Teettekö niitä silloin, kun lapsi on virkeä? Joillekin sopii parhaiten, että ne tehdään heti kun on tultu koulusta ja syöty välipala. Toisten pitää saada leikkiä välillä, ja läksyjen aika on vaikka neljän tai viiden aikaan, miten nyt perheen elämänrytmiin sopiikin.



Toivotan voimia, ja tosiaan, älä jää yksin äläkä yritä jatkaa jo huonoiksi osoittautuneita tapoja enää. En ole mikään kasvatusnero, mutta alaluokkien tärkein asia on muutaman oppisisällön (lukeminen, matematiikan alkeet) lisäksi koulunkäynnin opettelu ylipäätään. Arvelen että olisi tärkeää löytää tavat, jolla lapsi ei ala kammota koko koulua. Siitä koituu myöhemmin kenties rajujakin ongelmia.

puuttua virheisiin. esimerkiksi kirjoitusvirheisiin?

lapsi ei osaa kovin hyvin taivuttaa sanoja, ja hermostuu aivan kamalasti jos yritän selittää taivutuksia...

voiko opetusvastuun siirtää täysin opettajalle?

ap

Opettajien tehtävä on opettaa, sinun kannustaa ja tukea lasta oppimisessa. Sekä huolehtia että lapsi tekee läksynsä, ITSE. Ei kuulu kotiin se opetustyö tosiaankaan. Noin pienellä koululaisella läksyihin kuuluisi mennä n. puoli tuntia päivässä, max tunti. Jos aikaa kuluu enemmän, lapsesi ei ole asioita oppinut ja tarvitsee koulun antamaa tukiopetusta.

Viestiä kouluun heti, reissarin tai Wilman kautta, jos on todellisia oppimisvaikeuksia.

Kannattaa jutella opettajan kanssa ja sopia, mihin virheisiin puutut ja mihin et. Lapsi kokee liian raskaana jos jokaiseen viheeseen puuttuu. Esimerkiksi pidemmissä kirjoitustehävissä tärkeintä on, että tekstistä saa selvän, eikä yksittäinen puuttuva kirjain haittaa. Matematiikassa voit katso, että tehävien idea on ymmärretty ja suuin osa sivun laskuista on oikein. Mä oon siis ope ja oppimivaikeukisisten pienten oppiliaiden kohdalla teen noin.

että aika läksyjen tekoon on oikea. Nälkäisenä tai väsyneenä menee hermo monelta lapselta. Muistan vaan oman siskoni läksyjen tekoa, jossa ajoitus oli tosi tärkeä. Tämä ei välttämättä ole ratkaisu tuohon ongelmaan, mutta tuli vaan mieleen. Mielestäni on tärkeä, että aikuiset välittävät koulunkäynnistä. Kannattaa keskustella opettajan kanssa siitä, mikä olisi paras tapa.

Olethan ollut yhteydessä opettajaan?

Ehkä tosiaan voit vaan katsoa, että lapsi tekee tunnollisesti kaikki läksynsä ja kuulee sitten koulussa, kuinka kävi. En tosin tiedä, toimiiko tällainen järjestely alimpien luokkien oppilaiden kanssa. Asia kuitenkin on niin, että tähän asti käyttämäsi tapa on nyt kokeiltu, enkä usko että kovempi yrittäminen samalla toimintatavalla johtaa muuhun kuin entistä ankarampaan taisteluun.

Voisiko siitä olla enemmän hyötyä, että palkitsisit lastasi jotenkin kotitehtävien tunnollisesta tekemisestä? Jos lapsi vain toisi tehdyt tehtävät näytille, ja sinä kiinnittäisit päähuomion keskittymiseen ja panostamiseen, et niinkään työn tulokseen. En tiedä, onko ajatuksessani järkeä, mutta ehdotin. Toivottavasti saat muilta tai muualta myös vastauksia.

Mun miehellä on lapsena ollut oppimisvaikeuksia (ainakin lukihäiriö), ja hänelle on jäänyt traumat just siitä, että kotona sai valitukset, jos läksyt oli väärin tehty. Eikä hän sitten peruskoulun jälkeen olekaan juuri opiskellut.

Eli koita lähteä positiivisen kautta. Sovitte jonkun yhteisen tavoitteen ja palkinnon. Kysy opettajalta vinkkejä kotiopetukseen, monesti heillä voi olla joku ihan eri tapa neuvoa, kuin sinulla, ja lapsi menee vain sekaisin. Niin, ja muistat kehua aina, kun on pienintäkään syytä.

Teen sitä jo neljättä vuotta.

Vastaus on etten voi, etkä voi sinäkään.

Jos lapsen läksyt ovat aina oikein tehtynä, niin ope ei (välttämättä) huomaa, miten lapsi oppii ja onko tarvetta lisäopetukseen.

Tehkää kuitenkin läksyt yhdessä. Valitkaa hyvä hetki, ei liian väsynyt tai nälkäinen. Mieluiten joka päivä samaan aikaan, niin lapsi oppii rutiinit ja tietää että nyt on läksyaika.

Puhu lapselle, että tästä lähtien et tule puuttumaan kirjoitusvirheisiin yms (ei niihin puututa ns normaalilapsillakaan toisella luokalla, ne opitaan ajan kanssa) vaan olet lapsen apuna läksyjen teossa mikäli hän niin tahtoo. Voihan hän tehdä ne esim keittiössä samalla kun sinä puuhaat taustalla muuta ja välillä käyt kurkkaamassa olan yli. Muista kehua aina kun on vähänkin aihetta!

puuttua virheisiin. esimerkiksi kirjoitusvirheisiin?

lapsi ei osaa kovin hyvin taivuttaa sanoja, ja hermostuu aivan kamalasti jos yritän selittää taivutuksia...

voiko opetusvastuun siirtää täysin opettajalle?

ap

Et voi lopettaa, mutta selkeästi tarvitsette tilanteeseen apua. Ei nyt läksyjä ole tarkoitus tehdä itkun kanssa päivittäin.



Koululle yhteys ja sopikaa siellä, että mikä on kenenkin rooli.