Te joilla eri sukunimi lapsen kanssa

En todellakaan ajattele tasa-arvoa tai minunkin pitää olla jossain arvossa ja jos tässä nyt kerron niin oma sukunimi on suljettu, mutta vaihdan silti miehen nimeen.

Menee OT, mutta pakko sanoa, että kaikki sukunimet ovat nykyään suojattuja. Sukunimen voi vaihtaa vaan sellaiseksi, joka on ollut joskus omassa suvussa käytössä tai sitten voi keksiä täysin uuden nimen, jota ei ole kenelläkään toisella.

Olisi noloa, jos en tietäisi lasteni isän sukunimeä tai jos lasten isät eivät kantaisi vastuuta lapsistaan ja siksi olisin joutunut laittamaan lapseni omalle nimelleni. Minä olen mahtava nainen, joka synnyttää lapset ja nimeää lapsille isät!



On helpompaa saada lapsia useammankin miehen kanssa ilman ulkopuolisten paheksuntaa, kun nimivalinnatkin kertovat rohkeudestani. Pidän aina oman sukunimeni ja lapset saavat isänsä nimen. Tosin toistaiseksi olen saanut lapsia vain yhden miehen kanssa, mutta eihän sitä tiedä, että kuinka elämä vielä heittelee...



Esittelen itseni uusille tuttavuuksille koko nimellä, kerron olevani naimisissa lapsen isän xxx kanssa ja sitten kerron lapsen nimen.

Esittelen itseni uusille tuttavuuksille koko nimellä, kerron olevani naimisissa lapsen isän xxx kanssa ja sitten kerron lapsen nimen.

;D

Kyllä mä mieheni ja lapsen sukunimen aina kuulen, läääkärissä yms. Varsinkin kun yleensä kyllä lapsi kutsutaan ihan vain etunimellä. Ja lapsi kokee olevansa osa mun sukua, vaikka eri nimellä onkin. Miehelläni oli lapsia edellisestä avioliitosta ja halusin että sisaruksilla on sama nimi.

Ei luulla äpäräksi vaikkemme lasten isän kanssa yhdessä olekaan. Ja isän sukunimi sopii paremmin lasten etunimiin, siinäkin yksi syy, mutta tärkein että lapsilla on heidät tunnustanut isä, eivät ole äpäriä äidin nimellä.

Minä tunnen monia perheitä joissa lapsilla on äidin sukunimi ja kukaan ei luule äpäräksi. Ja vaikka luulisi niin mitä siitä? Onko isätön lapsi häpeä eikä yhtä arvokas? Kauhean tunkkaista ajattelua sinulla. Miltä vuosisadalta olet? Taidat asua jossain takahikiällä? Vaikka olet yh ja itse hoidat lasta niin silti on pakko julistaa maailmalle miehen kunniaa?

ja halusin ehdottomasti isän nimen pojalle, mielestäni luontevinta. Molempien sukunimet yhtä kauniit, siitä ei kyse, vaikka omani harvinainen. Musta vaan 'söpöä' että mulla on 'mun pojat' jotka on 'mun välimäet (nimi muutettu)',koskaan ei tunnu oudolta tai etäiseltä!

jossa sinä olet eri nimellä kuin lapsesi.



Rinsessaröllee-haihatukset kun vaihtuu yleensä realismiin - ja avioeroon. Ja sitten aletaan taas kaivata omaa identiteettiä, vaihdetaan oma nimi takaisin - ja kun lapsille on annettu isänsä nimi, kas kummaa, postiluukussa komeileekin sitten vähintään kaksi nimeä.

Meillä on eri sukunimi ihan jo pelkästään siitä syystä että emme ole avioituneet. Ja hyvin todennäköisesti emme koskaan tule avioitumaankaan.

Ja jos näin joskus kävisikin en vaihtaisi sukunimeäni (kaksoisnimeä voisin harkita).



Niin, mulla on isompi suku ja veljiä ja sen myötä nimelle jatkajia. Miehellä taas pienempi suku ja ainoastaan hänen lisäksi yksi mahdollinen suvun jatkaja.



Joten ei siitä niin kauheasti keskustelua tarvinnut käydä. Ja lapset tuskin sen omimilta voisivat tuntua vaikka olisivatkin kanssani samannimisiä :)

minulle nimiasia ei niinkään ollut tärkeä, miehelle oli. Siispä lapsella hänen sukunimensä. On kyllä hieman sievempikin kuin mun vaikkei siinäkään mitään vikaa ole =)

kumman sukunimi on käytössä. Ellei se toinen suku nyt satu olemaan jotain ihan hirveetä denameininkiä, jossain pienessä kylässä huonolla maineella;)

...olisimme halunneet, että vauvalle tulee sen toisen sukunimi. Minun tahtoni voitti, eli vauvalla on isän sukunimi eikä minun (äidin). Minulla on jo ennestään yksi lapsi jolla on sama sukunimi kanssani. Ja miehelläni on lapsi jolla ei ole sama sukunimi kuin hänellä.



Halusin, että joku on hänenkin kanssaan samanniminen. Ja halusin vahvistaa isän ja lapsen suhdetta.... äitisuhde on automaattisesti (ainakin meidän kohdallamme) niin vahva että siinä on miehen vaikea tuntea tasa-arvoa vanhempana.



Ei sillä nimellä niin suurta merkitystä käytännössä ole. Mutta ymmärrän kyllä ap:n surunkin. Mutta jompi kumpi on valittava.

juuri siksi, kun olin niin "tärkeänä" (myönteisellä tavalla) ensimmäisestä lapsesta, raskaudesta, varhaisesta kiintymyksestä jne. Mutta nyt kun suhde lapseen (nyt 3v) on muodostunut ja niin vahva ja ihmeellinen niin mikään nimiasia ei tule edes mieleen, se ei kerta kaikkiaan ole oleellinen minulle.



Mutta miksi ihmeessä et antaisi lapselle omaa sukunimeäsi?

jos kerran asia tuntuu hankalalta.

Mun ystävän mies ei suostunut ajattelemaan mitään muuta vaihtoehtoa kuin hänen nimensä. Ystäväni sanoi mennään naimisiin ja kaikilla on sama nimi mutta mies ei halunnut.

Joten erohan siitä tuli, heti kun alkoi odottamaan tokaa. Mies oli vielä niin katkera että antoi ystävälleni yksinhuoltajuuden ja tämä vaihtoi lasten sukunimet samoiksi kuin itsellä on.

Eipähän tarvi enää riidellä.

Moni nainen luulee että miehelle sama sukunimi on kova juttu, mutta ei se kaikilla ole.

mutta lapselle annettiin miehen sukunimi perinteiden ja harvinaisuuden takia. En minä ole yhtään vähempää lapsen äiti, vaikkei meillä olekaan samaa sukunimeä.

Ohis