Lue keskustelun säännöt.
Te joilla eri sukunimi lapsen kanssa
01.12.2011 |
Jos sinulla ja miehellä on eri sukunimi ja lapsenne on miehen sukunimellä niin miltä se on tuntunut sinusta? Oliko helppo päättää sukunimestä? Mä olen miettinyt antaa lapselle miehen sukunimen, mutta samalla tuli kamala suru että oma lapseni ei olisikaan samalla sukunimellä kuin minä itse. Ja itse en ole vaihtamassa sukunimeäni, koska minusta nainen (ja hänen sukunsa) on ihan yhtä arvokas ja enhän edes ole miehen suvulle mitään oikeata sukua. Toisaalta tuntuu hullulta että lapsi jota olen odottanut ja jonka olen synnyttänyt onkin sitten jotain aivan muuta sukujuurta...
Kommentit (35)
joten kumman vaan annat ole varma et päätös on sinun eikä miehen suvun.Jos lapsi on tyttö niin hänhän saattaa tulevaisuudessa ottaa puolisonsa nimen joten ei väliä kumpi.
Anna vaik se nimi kumpi on kivempi=)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä murehdi. Mulla on eri nimi kuin miehellä ja meidän yhteisellä lapsella. Ei se vaikuta mihinkään millään tavalla. Lääkäriin mennessä pitää vaan keskittyä kun lasta huudetaan miehen nimellä niin ei meinaa aina mun kelloa soittaa ;)
Miehen sukunimi on kauniimpi joten annettiin se. Minulle ei ole mitään väliä, en pidä sukunimeä mitenkään tärkeänä, se on pakko olla joten valitaan kauniimpi.
ei ole sukujuurten kanssa tekemisissä juur ollenkaan...
Miehelle asia ei ollut niin tärkeä. Siksipä lapsemme ovat mun sukunimellä.
Oman sukunimeni vaihtaminen ei ollut koskaan vaihtoehtona, mulle oma suku on rakkaampi kuin miehen suku ja haluan siksi ensisijaisesti leimautua omaan sukuuni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
...juuri ap:n luettelemista syistä. ja onneksi, koska olemme eronneet.
Lapset ovat sisänsä nimellä kahdesta syystä: se oli vaihtoehdoista kauniimpi JA äidin asema on synnyttäjänä niin järkähtämätön, että ajattelin isän saavan vähän kompensaatiota.
Otin eron jälkeen tyttönimeni takaisin (pidin sitä erittäin tärkeenä itselleni) ja lapset jäivät siis ex-miehen nimelle eikä tämä vaivannut minua pätkääkään. Sukunimellä ei ole mitään merkitystä, pitkään mietin kyllä asiaa, lähinnä siltä kannalta että kärsiikö lapset siitä jotenkin mutta tulin siihen tulokseen että ei, eikä heille ole ollut mikään ongelma se että äiti on eri niminen kun he.
Ei siis mitään merkitystä minulle ainakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
yhteys äidin ja lapsen väillä on joka tapauksessa niin vahva, ettei sen tiiviys tule olemaan missään elämänvaiheessa kiinni yhteisestä sukunimestä.
yhteys äidin ja lapsen väillä on joka tapauksessa niin vahva, ettei sen tiiviys tule olemaan missään elämänvaiheessa kiinni yhteisestä sukunimestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
esikoisen syntymää että jos on poika lapset saavat isänsä sukunimen ja jos tyttö niin minun. Noh esikoinen oli poika joten lapsilla on sitten miehen sukunimi. Reilu peli :)
lasten isän kanssa.
Isän sukunimi päätettiin antaa lähinnä tavan vuoksi ja lasten isän toiveesta ja koska minä päätin etunimet.
Ei tunnu juuri miltään, ihan samantekevää. Olen feministi, mutta oman sukunimeni antaminen lapsille ei mielestäni ole itseisarvo missään mielessä.
Nyt eron jälkeen kun lapset asuvat luonani, on kivakin, että heillä on isän kanssa sama sukunimi, sitoo heitä isään, vaikkeivat saman katon alla asukaan.
Sukunimellä ja sukujuurella ei ole mitään tekemistä keskenään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No olen onnellinen etten antanu exäni sukunimeä. Johan sen sanoo tuo SUKUnimi sananakin, että siinä liitetään lapsi toiseen sukuun. Kumpaan, niin ainakin itse miettisin tarkkaan
ja eriniminen olen kuin mieheni. Neljä lasta on, ja he ovat isänsä nimisiä. Olisin ottanut yhdysnimen, mutta kun meillä on niin samanlaiset nimet, että olisi ollut ihan hassun kuuloinen ja näköinen.
Oman nimen halusin pitää siksi, että meillä on tiivis ja yhteinäinen suku, ja erityisesti isäni suku on minulle erityisen tärkeä. Olen siihen ja siinä syntynyt ja kasvanut. Minut tunnetaan lisäksi työni kautta aika laajasti vanhalla nimellä, siksikään en halunnut siitä luopua. Näitäkin selityksiä piti kyllä pitkään keksiä, suurin suu on yksinkertaisesti se, etten vain halunnut olla muunniminen :)
Erinimisyys vaivaa joskus, lähinnä silloin kun ihmiset olettavat ettemme ole naimisissa, tai pitävät minua jotenkin "omapäisenä hienostelijana". No oma vika, joten ei voi mitään. Naimisiin mennessäni ajattelin, että ehkä vielä joskus vaihdan, mutta tällä kokemuksella en oikein usko. Miestä asia ei vaivaa, sanoi silloin ettei itsekään vaihtaisi nimeään niin miksi minun pitäisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No olen onnellinen etten antanu exäni sukunimeä. Johan sen sanoo tuo SUKUnimi sananakin, että siinä liitetään lapsi toiseen sukuun. Kumpaan, niin ainakin itse miettisin tarkkaan
Nimihän se on, millä lapsi liitetään sukuun. Niillä isän (tai äidin) lahjoittamilla sukusoluillahan ei ole mitään tekemistä asian kanssa.
Ei ne lapsesi ole yhtään sen vähemmän isänsä ja hänen puolen sukunsa lapsia, vaikka ovatkin sinun nimelläsi!
Meillä lapsella on isänsä sukunimi. Isälle se oli tärkeää, minulle (äidille) sillä ei ollut mitään väliä.
Minä olen kasvanut perheessä jossa nimiä riitti :)
Onhan sitä hauska päiväkoti-ikäiselle kertoa: sinä olet X, isäsi on X, pappa on X.... äiti on A, mummo B, ukki C, vaari D. Kai ne sukulaisuussuhteet jossain kohdin lapselle selviä ilman nimiäkin.
on myös yhteisillä lapsillamme. Esikoisellani on eri isä, ja hänen sukunimensä.
Ei tunnu kyllä yhtään miltään, täytyy sanoa. Ei lapsesi ole mitään "aivan muuta sukujuurta", vaikka hänellä olisi eri sukunimi, hänhän on lapsesi:-O
Ja voihan käydä myöhemmin niinkin, että lapsesi vaihtaa nimensä ja sitten teillä kumminkin olisi eri sukunimi.
Ei luulla äpäräksi vaikkemme lasten isän kanssa yhdessä olekaan. Ja isän sukunimi sopii paremmin lasten etunimiin, siinäkin yksi syy, mutta tärkein että lapsilla on heidät tunnustanut isä, eivät ole äpäriä äidin nimellä.
Halusin lapsille miehen sukunimen, ei olla naimisissa mutta mennään.
En todellakaan ajattele tasa-arvoa tai minunkin pitää olla jossain arvossa ja jos tässä nyt kerron niin oma sukunimi on suljettu, mutta vaihdan silti miehen nimeen.
Meni kyllä täysin ohi sun viimenen lause ettei lapsi ole samaa sukujuurta vaikka olet hänet synnyttänyt?
Kenen sukua se on jos ei sinun ja miehesi? Roskamiehen lapsiko se on? Sukupuu rakentuu naisista ja miehistä jotka saa lapsia ja elää yhdessä, sinulla on aina entinen sukunimesi, ei sukua voi pois ottaa! :D
Ihmeellisissä aineissa olet.
sukuun. Siis se on mulle ennemmin käytännöllinen kuin symbolinen asia, joten isän sukunimen antaminen lapselle ei tuntunut juuri miltään. Sen verran "tasapuolisuutta" kuitenkin halusin, että lapsen etunimeen valittiin minun suvussani kulkeva nimi. Näin olisi tehty, vaikka minulla olisi miehen ja lasten kanssa samakin nimi, sillä miehen suvusta tuo sukunimi kuitenkin olisi ollut peräisin.
sillä naimisiin mentyämme aijon ottaa miehen sukunimen, jonka jälkeen koko perheellä on sama sukunimi. Loogista, eikä minua haittaa yhtään sukunimen vaihto, en silti vaihda sukua.