voi masentuneen perheen lapsista tulla mitään?

mies syö loppuikänsä masennuslääkettä ja minulla taas ei minkäänlaista taipumusta masennukseen (uskallan sanoa tämän, koska elämä on potkinut mua perseelle isolla saappaalla mutta en vaan masennu), toivottavasti lapsi sitten tulee minuun... toistaiseksi 9-vuotias on erittäin aurinkoinen ja elämänmyönteinen ihmisenalku

Masennukseen liittyy sellainen ongelma, että ihminen pitää itseään ja saavutuksiaan "ei minään", vaikka ne olisivat ihan keskinkertaisia tai jopa sitä parempia, ja moni muu ihminen olisi samaan ihan tyytyväinen.



Niin että vastaus kysymykseesi riippuu ihan siitä, katsotko asiaa masentuneen näkökulmasta vai tavallisesta.



Masentumistaipumus muuten kyllä periytyy sekä geneettisesti että sosiaalisesti. Mutta ei se silti tarkoita, että masentuneen lapsista pitäisi tulla masentuneita. Lapsille voidaan yrittää luoda sellaiset elämäntavat ja turvaverkko, että ne eivät altista masennukselle vaikka geneettinen taipumus olisikin. Heidät voidaan myös terapoida, jos ympäristöaltistusta ei voi vähentää. Heille voidaan myös opettaa, että pääasia ei ole se, "saavuttaako jotain", vaan se, onko tyytyväinen ja onnellinen.

No, jos ei muuta, niin saahan noista ainakin "varaosia" sille varalle, että jos munuainen tai maksa hajoaa joku päivä...!

Mistä ihmeestä joku tietää että joku syö elämänsä loppuun saakka mielialalääkkeitä koska on masentunut?

Terapeutitko noin on sille sanoneet vai mistä saanut päähänsä?



Vaikka ei ihme: tässä maassa tunteet hoidetaan lääkkeillä.

Älä nyt masentuneena vähättele lapsiasikin ja masennuksestahan voi parantua!