Lue keskustelun säännöt.
Mitä tehdä, miehen työn takia pitäisi muuttaa Amerikkaan
30.11.2011 |
kolmeksi vuodeksi, ja se tuntuisi ihan kamalan isolta jutulta.
Töistäkin varmaan saisin vain kaksi vuotta virkavapaata, enkä haluaisi irtisanoutua kivasta työpaikasta. Ehkä sen yhden vuoden vielä jotenkin saisi, kun vetoaisi miehen asemaan valtiolla... Mutta olisi se silti iso juttu.
Ei se vielä ihan varmaa ole, mutta koko ajan todennäköisempää. Euroopassa olemme asuneet jo Suomen ulkopuolella. Mutta Yhdysvallat tuntuu niin kaukaiselta, ja minä alan olla jo vanhempi. Ja lapset kaikki kouluikäisiä.
Kommentit (18)
omaa työtäsi sen kahden vuoden jälkeen, mitä sitten. Saat varmasti uuden työn kun palaatte Suomeen. Ajattele, minkä kielitaidon ja kokemuksen saisit. Plus vähän katkoa tähän normielämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
t. 5 vuotta Dallasissa ja uutta komennusta odotellessa
katkoja työelämään on jo tullut riittävästi, ihan mielelläni olisin töissäkin, varsinkin kun meillä on vähän uudenlaiset kuviot juuri silloin alkamassa, kun lähtö mahdollisesti olisi.
Uuden työn saaminen ei ehkä olisi ihan niin helppoa, ainakaan samalta paikkakunnalta, ja tänne kyllä haluan palata. Ikääkin on sitten taas jo vähän enemmän.. Lapsille kielitaito olisi kyllä iso juttu, ja kokemus muutenkin. Englannissa olemme jo asuneet, joten itse en ajattele tuota omalta kohdaltani kielitaidon kannalta mitenkään erityisenä.
kahden vuoden kuluttua. Kyllä se mies yhden vuoden pärjää siellä yksinkin.
No tule sinä takaisin lasten kanssa kahden vuoden kuluttua. Kyllä se mies yhden vuoden pärjää siellä yksinkin.
ja sinä lasten kanssa puolen vuoden päästä perässä. Ja tulette vastaavasti aikaisemmin takaisin. Jätä alkuvaikeudet miehen huoleksi ja menette sitten valmiiseen kotiin. Todennäköisesti voitte mennä alkuun lomalla käymään ja katsastamaan paikat, aloittamaan koulujärjestelyt jne. On sitten helpompi mennä, un "oikeasti" muutatte.
Kokemushan oisi mahtava lapsille, jo ihan kielitaidonkin takia. Ja pyydätte vaikka kavereita kesällä käymään ja tietysti itsekin reissaatte lomilla. Ja nykyajan netti- ym. yhteyksien kanssa ei tarvitse kaverisuhteistakaan luopua muuton takia.
Ja tuolle joka sanoi, että ei mitenkään kestäisi olla vain kotona ilman työtä... Ulkomaille muutossa on varsin paljon järjesteltävää, joten alkuun aikaa menee ihan asioiden hoitamiseenkin. Ja USA:ssa on erittän aktiivista vapaaehtoistoimintaa, joten hyvin voi olla monessa mukana, vaikka ei palkkatöissä olisikaan. Ja toki voi kehittää omaa ammattitaitoaan jne. ulkomaankomennuksen aikana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
MItä siellä sitten teet?
Meillä on neljä lasta, joten heidän touhuissaan ja harrastuksissaan varmaan kuluu aikaa, ja koiran ja kodin, ja mahdollisten omien harrastusten kanssa. Miehen työkavereiden mukaan iltaedustuksia tulee olemaan useita viikossa, joten niihin osallistuminen ja valmistautuminen vie myös aikaa, varsinkin, jos pitää itse emännöidä.
Muuten mietin, voisinko opiskella jotain, tai tehdä edes jollain lailla omaan ammattiini liittyviä asioita. Mutta lähtökohtaisesti siis olisimme siellä miehen työn takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinä ja lapset sitten perässä puolen vuoden päästä. Ja sama homma toisinpäin: lähdette 6 kk ennen miestä kotia kohti. Tämä siis yksi vaihtoehto, jos et onnistu saamaan kolmea vuotta vapaaksi töistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En lukenut koko ketjua. Anyways, noin tekisin itse.
jos siellä päässä joku olis auttamassa talon hankinnassa, lasten koulujutuissa jne. ja miehen palkka olis oikeasti hyvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinne lentää 7-15 tunnissa riippuen vähän sijainnissa.
Vähän kuin autolla ajaisi poohjoseen...
valtio järjestäisi asunnon hyvältä alueelta, maksaisi lapset hyviin kouluihin ja palkka ei olisi ongelma.
Mutta minua hirvittää. On se kuitenkin niin kaukana kotoa, ja jos jotain sattuisi..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mut, hups, nyt on jo neljä vuotta kulunut. Nuorimmainenkin lapsi jo koulussa ja vanhin collegessa. Nyt taas tuntuisi pahalta repiä lapsia täältä takasin Suomeen, joten ehkäpä sopimusta taas jatketaan..
Onhan se iso asia ja varsinkin alussa, kaikki paperiasiat + rokotukset että saa lapset kouluun..
Mutta suosittelen, aikansa kutakin...
itse en kestäisi olla kotona, jos lapsetkin kerran jo koululaisia.
Mitä mieltä lapset on?
tosin jotain tekemistä varmaan keksisin. Lapsille ei ole mitenkään vakavasti vielä puhuttu, koska ei ole vielä edes varmaa, pääsisikö mies sille komennukselle. Mutta periaatteessa kun on puhuttu, niin ihan innoissaan olisivat.
Mutta kolme vuotta on pitkä aika, kaverisuhteissa lapsilla, ihmissuhteissa itsellä, työn suhteen jne. Toisaalta se olisi itsellekin tietysti kokemus sinänsä. Mutta aika pelottavalta se tuntuu.
edustamista, että ilmeisesti jonkin asteinen kotirouvuus on oletus. Sitten tietysti tarvittaisiin jonkinlainen au pair mukaan, jotta voisi iltaisin molemmat mennä miehen menoihin.
Ärsyttäisi kyllä sekin, minä en ole mikään edustusrouva sen enempää luonteeltani kuin tyyliltänikään.
Minä lähtisin. Ei sinun ole pakko olla mikään kotirouva jos se ei sovi tyylillesi. Au pairkin voisi olla vain hyvä juttu. Lapsilla pysyisi kielitaito yllä ja itsekin saisit puhua suomeksi muuten kuin perheesi kanssa. Eiköhän ne työtkin saisi järjestettyä jotenkin.