en jaksais lapsen kavereita aina meillä

ehkä just siks kun oma lapsuus oli niin ankee, olen yrittänyt olla se kiva mutsi.. mutta oma lapsi on kyllä se, joka aina haluu kaverit meille, en usko että kaverit meille mitenkään

vonkuis.



Läksyt on aina tehty meillä heti koulun jälkeen, ja moneen pitää olla aikuisen kuittaus. Tästä syystä välillä kaveritkin on samalla tarkistettu.



Usein vaan NIIIN rassaa,että meillä ramppaavat, enkä oikeen osaa enää kieltää. Toki jos on menoa, niin sitten, mutta kun useimmiten olen vaan kotona, niin ei ole ns. hyvää syytä kieltääkään.



ap

vastavuoroisuus pelaa.

Ennen ei pelannut ja oli se kyllä hankalaa.

Onneksi päästiin seinänaapurin itsekkäistä vanhemmista ja niiden lapsista eroon.

Meille asti kuului sana EI.

Varsinkin kun ovet oli kesäisin aukin ja takaovi myös.

Nyt niiden lapsi on aina yksin kotona.

Anna säännöt eli vaikka 3 kertaa viikossa saa tulla teille ja loppuaika kaverilla tai ulkona.

Kaikki muutkin pitää kiinni vastavuoroisuudesta.

Eri asia on, jos on sellainen lapsi, joka ei halua tulla kylään, kun haluaa kaverin vain kotiinsa.

Olen huomannut, että meidän rivareissa kaikki vanhemmat tosi itsekkäitä.

Perustuuko siihen että asutaan vuokralla ja nyt pojan kaverit asuu muualla, niin kylään pääsee.

Olen onnellinen pojan uusista kavereista ja reiluista vanhemmista.

Meillä saa tulla, mutta liika on liikaa ja siihen väsyy, että aina on vieras kylässä.

On ankea katsoa naapurin perheen tyttöä, kun leikkii kavereiden kanssa ulkona sateella.

Kertoo kyllä tilanteesta paljon.

En edes halua meidän rivareista lapselleni kavereita, kun täällä hyvin yleistä, että sisälle ei ole asiaa.

Poika aloitti koulun syksyllä ja sai uusia kavereita niin homma pelaa nytten.

Sopikaa lapsen kanssa vaikka yksi tai kaksi päivää viikossa (lukkari mukaan suunnitteluun), jolloin saa tuoda kaverin kotiin. Helpompi sinunkin sitten suunnitella elämistä ja välipaloja. :)

meillä ramppaa 3-luokkalaisen muksun kaverit ja en tee välipaloja enkä puutu kenenkään läksyihin



kummasti viihtyvät meillä, yksi kaveri sanoo ettei heille saa kaverit mennä kun äiti on kieltänyt

kaverin meille. Tosin en ole itse kotona, joten ei häiritse.

Tokaluokkalaisen äitinä olen huomannut, että kaverisuhteet merkitsevät aina enemmän ja enemmän lapsen kasvaessa. Koita saada aikaan jonkinlaista vastavuoroisuutta kaverien väliseen kyläilyyn, jotta jaksat itse paremmin. Hyvällä ilmalla kannusta lapsia ulkoilemaan enemmän sisällä olon sijasta. Voimia ja jaksamista !

meillä ramppaa 3-luokkalaisen muksun kaverit ja en tee välipaloja enkä puutu kenenkään läksyihin kummasti viihtyvät meillä, yksi kaveri sanoo ettei heille saa kaverit mennä kun äiti on kieltänyt

Vasta illalla, vai miten ?

Ollaan sovittu että ma ja ke saa tulla ruoka-aikaan asti meille yksi kaveri koulun jälkeen leikkimään. Muina päivinä sitten voivat tavata ja leikkiä välipalan jälkeen pihalla..koskaan ei tunnu muille kavereille pääsevän sisälle leikkimään. Meillä on iso talo ja siihen aina kavereiden vanhemmat vetoavat kun ehdotan vastavuoroisuutta. Perjantaina käydään kaupassa ja ollaan oman perheen kesken.

Ei ole sinun tehtäväsi viihdyttää lapsen kavereita, joten leipä, voi ja päällysteet pöytään ja tokaluokkalaisten tulee kyllä osata jo itse tehdä loput.



Lisäksi lapset voivat tehdä läksyt teillä, mutta toisaalta olisi ehkä parempi, että tarkastaisit muutenkin läksyt vasta kahden oman lapsen kanssa. Jos niissä on ongelmia, niin saatte paremmin käytyä ne läpi.



Mielestäni kavereita saa tulla, mutta se ei tarkoita sitä, että omat tekemiset pitää laittaa järjestykseen lapsen mukaan.



Eli jos et normaalisti viihdytä omaa lastasikaan, niin et viihdytä kavereitakaan.

kulkenut enemmän ja vähemmän vuosien varrella. En ole ikinä kuulustellut kavereiden kertotauluja tai ollut mikään hymyäiti tai mitään muutakaan.



Ei sen puoleen, en ole tarkistanut omien lapsien läksyjäkään koskaan. Ihan itsenäisesti ovat ne tekaisseet.



Leipää on kaapissa ja maitoa jääkaapissa. Oma lapsi on laittanut ne pöydälle ja ovat kavereiden kans syöneet. Läksyt on ehtinyt tehdä illemmalla kun ei kait tokaluokkalaisella ole mennyt kuin 10 minuuttia läksyihin ja useinmiten on ehtinyt tekaista jo koulussa läksynsä. Vasta vitosella voin sanoa, että läksyihin on mennyt aikaa.

Meillä sama juttu. Kaverit tokaluokkalaisella on aina meillä. Ei haittaa, ihanaa, kun tulevat. En ole pullantuoksuinen mutsi ja muksut saa olla pihalla tai sisällä ihan miten haluavat. Jos sattuu siivouspäivä olemaan, niin silloin mielellään menevät ulos (lapseni ensin siivottua oman huoneensa). En tee ruokaa muille lapsille, mutta jos sattuvat olemaan paikalla niin, että ruoka on valmis, toki heille tarjoan. Ei ole ongelmia ollut. Joskus on jonkun kaverin vanhemmilta kysytty, voisko poika mennä sinne leikkimään ja kuten arvata saattaa, aina vastaus on ollut ei (lapseni on maailman helpoin ja kiltein, siitä ei ole kyse ja osan lapsen kavereiden vanhemmista ei ole edes tavannut lastani). Päästävät kuitenkin omat lapsensa mielellään tänne, joten mielelläni muksun kavereita tänne otan mukaan touhuamaan. Ehkä se kantaa hedelmää joskus ja toisaalta, noi tokaluokkalaiset on niiiiin suloisia vielä keskenään leikkiessään. Toivon, että tuosta kaveriporukasta tulee meillä edelleen käyvä teiniporukka, jotta pysyisivät poissa pahanteosta. Ehkä joskus tuosta porukasta tulee nuorten aikuisten porukka, jotka joskus muistavat minuakin hyvällä :)

Yritäpäs nyt ottaa hieman sitä aikuisen raskasta viittaa päällesi ja sopia lapsen kanssa säännöt. Voitte sopia oikein mainiosti, että vaikka ma ja ke teille saa tulla klo 16:30 asti, mutta jos ulkona on hyvä ilma, niin siellä voi olla eikä ryysätä sisälle.

Ja jos kakarat kerran asuvat lähellä, niin he syövöt kotonaan, teillä ei ole mikään tarjoilua muille kuin omille ja joskus kauempana asuville, mutta sääntö se ei ole. Luonnollisesti teidänkin mussukka syö kotonaan.

Sinun ei tarvitse sietää kotonasi naapurin lapsia.

Vierailija kirjoitti:

On ankea katsoa naapurin perheen tyttöä, kun leikkii kavereiden kanssa ulkona sateella.

Kertoo kyllä tilanteesta paljon.

En edes halua meidän rivareista lapselleni kavereita, kun täällä hyvin yleistä, että sisälle ei ole asiaa.

Poika aloitti koulun syksyllä ja sai uusia kavereita niin homma pelaa nytten.

?

Ap kannattaa nyt lopettaa tuo täydellisen äidin esittäminen ihan kokonaan. Nauti enemmänkin siitä, että lapsellasi on kavereita ja lopeta kaikki paineet tehdä välipalaa, kuulustella läksyjä ym. Ei tarvi edes hymyillä jollei hymyilytä. Saat ihan rauhassa löhötä vaikka sohvalla verkkareissa ilman meikkiä jos haluat. Kotona saa ja pitää olla rennosti ilman mitään pinnistelyä, ja olen aivan varma etteivät lapsesi kaverit edes odota mitään sen ihmeellisempää.

Mitä jos teidän koti on 5-10 vuoden päästä juuri se paikka johon teinit tulevat viettämään aikaa? Ja mitä jos teidät silloin tunnetaan kivana perheenä joiden seurassa on rentoa ja mukavaa? Samalla opit tuntemaan lapsesi kaverit ja tiedät keiden kanssa ja missä aikaansa viettävät? (eli teidän kotona)

Pohja näihin kaikkiin edellä mainittuihin lähtee juuri siitä, että lapsen kaverit ovat alusta asti tervetulleita ja että opit elämään rennosti kodissasi silloinkin kun paikalla on niitä kavereita. Ei se niin mene että yhtäkkiä lapsen täyttäessä 13-14 kavereita saa tulla, vaikka koskaan ennen ei saanut. Eivät he siinä vaiheessa enää kutsu ketään. Hengaavat jo jossain muualla. Ulkona, ostarilla, steissillä, jonkun muun luona.

Vierailija kirjoitti:

vastavuoroisuus pelaa.

Ennen ei pelannut ja oli se kyllä hankalaa.

Onneksi päästiin seinänaapurin itsekkäistä vanhemmista ja niiden lapsista eroon.

Meille asti kuului sana EI.

Varsinkin kun ovet oli kesäisin aukin ja takaovi myös.

Nyt niiden lapsi on aina yksin kotona.

Anna säännöt eli vaikka 3 kertaa viikossa saa tulla teille ja loppuaika kaverilla tai ulkona.

Kaikki muutkin pitää kiinni vastavuoroisuudesta.

Eri asia on, jos on sellainen lapsi, joka ei halua tulla kylään, kun haluaa kaverin vain kotiinsa.

Olen huomannut, että meidän rivareissa kaikki vanhemmat tosi itsekkäitä.

Perustuuko siihen että asutaan vuokralla ja nyt pojan kaverit asuu muualla, niin kylään pääsee.

Olen onnellinen pojan uusista kavereista ja reiluista vanhemmista.

Meillä saa tulla, mutta liika on liikaa ja siihen väsyy, että aina on vieras kylässä.

Juuri näin liika on liikaa ja todellakin väsyy. On hyvä opettaa lapselle pienestä pitäen, että toisen koti ei ole oma koti.

Myös sen, että ei liian usein ravata samassa paikassa kylässä, koska talon väki väsyy ja kyllästyy liialliseen yhteydenpitoon.

Kaiken pitäisi olla vastavuoroista. Jos lapsen kaverit tulee teille ja tarjoat ruokaa ja apua niin silloin lapsesikin olisi päästävä heille samaan palveluun. Vanhaan aikaa sai tuoda vain yhden kaverin kerralla kotiin ja ei tod. tarjottu syömistä, muut odottelivat metsässä ja sitten vaihdettiin sisäänpääsykaveria.;)

Yli 10 vuotta vanha ketju, joten eiköhän ap:n lapsi ole jo lentänyt pesästä ja ongelma sitä myöten ratkennut.

Eihän sun tarvi esittää mitään.

Ole kotonasi ja anna lasten leikkiä lapsen huoneessa. Välipalan ei tarvi olla mitään ihmeellistä, mitä kaapista löytyy riittää. Koti saa olla vähän sotkuinenkin. Äiti tai isä saa olla vähän väsynyt. Älä mieti muuta kuin, että on hyvä, kun lapsella on kavereita ja olet miten olet kotona. Lähetä lapset välillä ulos leikkimään.

Lapsten kavereiden kanssa sovittiin että että ensin kotiin, sitten ruoka ja läksyt. Sitten voi mennä kavereille. Vanhemmat vaan jo seuraavana päivänä lähettävät lapsensa meille syömään ja tekemään läksyjään meidän tietokoneella.