en jaksais lapsen kavereita aina meillä

Vierailija kirjoitti:

Ap kannattaa nyt lopettaa tuo täydellisen äidin esittäminen ihan kokonaan. Nauti enemmänkin siitä, että lapsellasi on kavereita ja lopeta kaikki paineet tehdä välipalaa, kuulustella läksyjä ym. Ei tarvi edes hymyillä jollei hymyilytä. Saat ihan rauhassa löhötä vaikka sohvalla verkkareissa ilman meikkiä jos haluat. Kotona saa ja pitää olla rennosti ilman mitään pinnistelyä, ja olen aivan varma etteivät lapsesi kaverit edes odota mitään sen ihmeellisempää.

Mitä jos teidän koti on 5-10 vuoden päästä juuri se paikka johon teinit tulevat viettämään aikaa? Ja mitä jos teidät silloin tunnetaan kivana perheenä joiden seurassa on rentoa ja mukavaa? Samalla opit tuntemaan lapsesi kaverit ja tiedät keiden kanssa ja missä aikaansa viettävät? (eli teidän kotona)

Pohja näihin kaikkiin edellä mainittuihin lähtee juuri siitä, että lapsen kaverit ovat alusta asti tervetulleita ja että opit elämään rennosti kodissasi silloinkin kun paikalla on niitä kavereita. Ei se niin mene että yhtäkkiä lapsen täyttäessä 13-14 kavereita saa tulla, vaikka koskaan ennen ei saanut. Eivät he siinä vaiheessa enää kutsu ketään. Hengaavat jo jossain muualla. Ulkona, ostarilla, steissillä, jonkun muun luona.

Ap:n lapsi on 18v. Eiköhän toi ongelma ole ratkennut?