Onkohan tämä tutkija viettänyt liikaa aikaa aaveellä. Miten niin YLLÄTTÄVIÄ syitä?!

yllättävää, että se elintaso ja mammona ovat omaa lasta tärkeämpiä. Tai no ainakin hyvin valitettavaa :(

hoidin lapseni kotona 3-vuotiaaksi ja hain samaan aikaan sosiaalitoimistosta toimeentulotukea (olin yh)..?

Kaikesta sitä tehdäänkin tutkimuksia. Ja kuin moni yleensäkään käy töissä huvikseen. Eiköhän siellä käydä sen takia että on pakko maksaa laskut ja elättää perhe.

En mä ainakaan kävisi päivääkään töissä jos ei olisi pakko.

hoidin lapseni kotona 3-vuotiaaksi ja hain samaan aikaan sosiaalitoimistosta toimeentulotukea (olin yh)..?

Itse en sossun luukulle ole joutunut, mutta kyllä mun mielestä se on ihan ok. Ei se työ ole mikään itseisarvo ja lapsesi tarvitsi/tarvitsee sinua enemmän kuin yhteiskunta. Ehdit kyllä aivan varmasti tekemään elämäsi aikana tarpeeksi työtä ja maksamaan veroja, vaikka kolme vuotta olitkin pois työelämästä. Lisäksi, mistä sitä tietää, vaikka se säästäisi yhteiskunnan kuluja ties kuinka ja paljon, kun lapsesi sai paremman alun elämälleen. Ehkä jos äidillä ei ikinä olisi aikaa, niin voisi jo ennen murrosikää olla terapiakierteet valmiina.

toisessa hoitovapaata pidetään omien tuntemusten mukaan, ja kun siltä tuntuu, niin palataan takaisin työhön, joka innostaa ja jossa käytäisiin mielellään vaikkei siitä maksettaisi palkkaakaan.



Sitten on toinen todellisuus, jossa töitä on pakko tehdä, lasten hoitamiseen kotona ei ole varaa, ja työt eivät välttämättä kiinnosta, innosta tai suorastaan pahentavat omaa oloa, mutta muuta vaihtoehtoa ei ole.



Tuntuu siltä, että missää julkisuudessa ei oteta vakavasti sitä, että töissäkäynti viestitään jonainen mukavana asiana, jossa saa tehdä asioita, joista pitää ja jokainen saa valita työpaikan kiinnostuksenkohteidensa mukaan. Oikeasti niitä itselleen oikean alan töissä olevia henkilöitä on olemassa vain pieni kourallinen, loput tekevät sitä, mitä saavat. Helppo siinä sitten miettiä pehmeitä arvoja.

niiden julkisten lausuntojen myötä, joiden mukaan naiset "ajetaan kotiin" hoitamaan lapsia maksamalla muhkeita korvauksia kotihoidontukea :D Yllättää varmaan jonkun asiasta tietämättömän kun kuuleekin että joku ei tulekaan toimeen sillä valtaisalla rahamäärällä.



Näitähän ne kirsipihat jaksaa jauhaa, kuinka äidit vaan pötköttelee oikosenaan sohvalla työtä vieroksuen, kun yhteiskunta maksaa tuollaista täysin turhaa kotihoidontukea. Ja lapsetkin oppii ties mille pahoille tavoille - työtävieroksuvan asenteen - kun saavat jopa 3-vuotiaiksi asti olla poissa lastentarhan jonoista ja melusta ja laadukkaasta varhaiskasvatuksesta.

miten paljon on tällaisia ihmisiä

yllättävää, että se elintaso ja mammona ovat omaa lasta tärkeämpiä. Tai no ainakin hyvin valitettavaa :(

Oikeasti luulin, että työssäkäynti on ihan normaalia ihmisten elämää. En todellakaan ennen lasten saamista osannut arvata, että se onkin äiti-ihmiselle paha asia.

Elintaso ja mammona? Eiköhän rahan takia töihin palaa nimenomaan ne, joilla ei ole varaa jäädä kotiin. Suurin osa ihan tavallisia tallaajia, keskituloisia suomalaisia asuntovelallisia. Eikä töihin palaaminen rahan takia kerro mun mielestä mitään ihmisen arvojärjestyksestä.

miten paljon on tällaisia ihmisiä

yllättävää, että se elintaso ja mammona ovat omaa lasta tärkeämpiä. Tai no ainakin hyvin valitettavaa :(

Oikeasti luulin, että työssäkäynti on ihan normaalia ihmisten elämää. En todellakaan ennen lasten saamista osannut arvata, että se onkin äiti-ihmiselle paha asia.

Elintaso ja mammona? Eiköhän rahan takia töihin palaa nimenomaan ne, joilla ei ole varaa jäädä kotiin. Suurin osa ihan tavallisia tallaajia, keskituloisia suomalaisia asuntovelallisia. Eikä töihin palaaminen rahan takia kerro mun mielestä mitään ihmisen arvojärjestyksestä.

En mä ole väittänyt, että työnteko on äiti-ihmiselle paha asia, mutta miksei voi hoitaa lastaan itse, kun lapsi on aivan pieni? Se kolme vuotta on aikuisen elämässä lyhyt aika, kun vertaa sitä hyötyyn, jonka lapsi siitä saa. Se aika on lapselle siinä hetkessä koko elämä.

Sitä mä just ihmettelen, että keskituloisille (=hyvätuloisia) on jotenkin vaikeaa jäädä kotiin. Se elintaso on tärkeämpää. Meidän perhe on pienituloinen ja silti hoidetaan lapsi kotona 3-vuotiaaksi. Ihan onnellisia ollaan, vaikkei me aikuiset tällä hetkellä oikein voida harrastaa mitään maksullista ja vain erikoistapauksessa pystymme syömään ulkona jossain halvassa ravintolassa. Ja siis näitä esimerkkejä olisi paljon. Lapsen vaatteet ostetaan pääasiassa kirpparilta, tosin saattaisin niin tehdä hyvätuloisenakin, koska on järkevää kierrättää. Autoa meillä ei ole. Kyllä sitä tuhlausta ehtii harrastaa myöhemminkin ja lapsi ei kärsi siitä, että asutaan vuokralla. Voidaan ihan hyvin hankkia se omistusasunto vasta sitten, kun lapsi on isompi. Asutaan hyvässä taloyhtiössä (pääasiassa omistusasuntoja) hyvällä alueella.

Miksi ihmiset ottaa niin suuria lainoja, ettei sitä pysty maksamaan, jos toinen on jonkin aikaa poissa työelämästä? Mitä ihmettä tekisitte, jos toinen vaikka sairastuisi vakavasti tai joutuisi tapaturmaan, eikä tekisi työtä enää ikinä? Mä en ymmärrä tätä suomalaisten omistusvimmaa lasten kustannuksella.

Tutkija ei välttämättä ollut sitä mieltä, että syyt ovat yllättäviä. Otsikon sanavalinta ei todennäköisesti ole tutkijan vaan toimittajan kynästä peräisin.

hullusti, jos alle 3-vuotiaiden vanhemmista toinen olisi kotona.



Ja tuota kolmea vuotta tukevat ihan tutkimuksetkin, ehkä siksi siihen saakka on mahdollistettu jokaiselle se lapsen kotihoito?



Mä en nyt tiedä, miten lukiot tähän liittyy, mutta se ei ole korkein käymäni koulutus. Nykyään ei muuten ole mitenkään pakko käydä lukiota, vaan muitakin reittejä pääsee korkeampaan koulutukseen. Omasta mielestäni en saanut lukiosta oikein yhtään mitään. Ylessivistystä voi hankkia muullakin keinoin.



Ja edelleen: kuka täällä on väittänyt, että naisen pitäisi olla kolme vuotta kotona? Ne, jotka ajatusta vastustavat. Eiköhän suurimmalla osalla lapsista ole vielä tänäkin päivänä kaksi vanhempaa.

miten paljon on tällaisia ihmisiä

yllättävää, että se elintaso ja mammona ovat omaa lasta tärkeämpiä. Tai no ainakin hyvin valitettavaa :(

Oikeasti luulin, että työssäkäynti on ihan normaalia ihmisten elämää. En todellakaan ennen lasten saamista osannut arvata, että se onkin äiti-ihmiselle paha asia. Elintaso ja mammona? Eiköhän rahan takia töihin palaa nimenomaan ne, joilla ei ole varaa jäädä kotiin. Suurin osa ihan tavallisia tallaajia, keskituloisia suomalaisia asuntovelallisia. Eikä töihin palaaminen rahan takia kerro mun mielestä mitään ihmisen arvojärjestyksestä.

Mäkin luulin. :D Mutta ei, töitä ei nainen saa tehdä vaan pitää olla kotirouvana tuon maagisen 3vuotta kun rahaa tulee. Suomelle kävisi kovin hyvin jos kaikki äidit jäisivät kolmeksi vuodeksi kotiin. :D Eipä taida mammat ajatella tätä seikkaa. Ainii mut heidän laskujen mukaan (lukiotakaan käyty?!) kotihoito on halvempaa yhteiskunnalle HAHAAHHHAAHHA :D

Perus kotihoidontuki on 315,54 e/kk, miinustettuna verot. http://kela.fi/in/internet/suomi.nsf/NET/110608102343HL?OpenDocument

Jotkut saavat sitä lisää, jotkut eivät. Kuten minä en sitä ole koskaan saanut. "Hyvien" tulojen takia.

Kun taas päiväkodissa olevien lapsien kaikkia kustannuksia vanhemmat eivät edes maksa. Vaan vain pelkän pienen osan.

Tuskin kukaan tässäkään ketjussa on väittänyt ettei nainen saisi tehdä töitä. Vai löytyykö sellainen kommentti?

Suosittelisin uudestaan lukemista ;)

Kyllä sinä edelleen väität, että työssäkäyvä äiti-ihminen on huono äiti (paitsi ilmeisesti sen maagisen 3v rajan jälkeen). Kuule ei sitä kovin kummoista elintasoa ja "tuhlausta" harrasteta keskituloisenakaan. Jos toisen palkka on bruttona 2500 ja toinen hoitovapaalla, niin voin kertoa, ettei ulkomaille paljon matkustella ja rahat lasketaan aika tarkkaan.

Edelleen olen sitä mieltä, että työssäkäyminen on normaalia ja perhe-elämää voi viettää aivan hienosti, vaikka töissä kävisikin. Itse asiassa olen sitä mieltä, että kolme vuotta on liian pitkä aika. Kotihoidon yhteiskunnan tuella voisi rajata kahteen vuoteen, sen jälkeen köyhille sossu maksaa kuitenkin ja niillä joilla on varaa, on joka tapauksessa varaa olla kotona.

miten paljon on tällaisia ihmisiä

yllättävää, että se elintaso ja mammona ovat omaa lasta tärkeämpiä. Tai no ainakin hyvin valitettavaa :(

Oikeasti luulin, että työssäkäynti on ihan normaalia ihmisten elämää. En todellakaan ennen lasten saamista osannut arvata, että se onkin äiti-ihmiselle paha asia.

Elintaso ja mammona? Eiköhän rahan takia töihin palaa nimenomaan ne, joilla ei ole varaa jäädä kotiin. Suurin osa ihan tavallisia tallaajia, keskituloisia suomalaisia asuntovelallisia. Eikä töihin palaaminen rahan takia kerro mun mielestä mitään ihmisen arvojärjestyksestä.

En mä ole väittänyt, että työnteko on äiti-ihmiselle paha asia, mutta miksei voi hoitaa lastaan itse, kun lapsi on aivan pieni? Se kolme vuotta on aikuisen elämässä lyhyt aika, kun vertaa sitä hyötyyn, jonka lapsi siitä saa. Se aika on lapselle siinä hetkessä koko elämä.

Sitä mä just ihmettelen, että keskituloisille (=hyvätuloisia) on jotenkin vaikeaa jäädä kotiin. Se elintaso on tärkeämpää. Meidän perhe on pienituloinen ja silti hoidetaan lapsi kotona 3-vuotiaaksi. Ihan onnellisia ollaan, vaikkei me aikuiset tällä hetkellä oikein voida harrastaa mitään maksullista ja vain erikoistapauksessa pystymme syömään ulkona jossain halvassa ravintolassa. Ja siis näitä esimerkkejä olisi paljon. Lapsen vaatteet ostetaan pääasiassa kirpparilta, tosin saattaisin niin tehdä hyvätuloisenakin, koska on järkevää kierrättää. Autoa meillä ei ole. Kyllä sitä tuhlausta ehtii harrastaa myöhemminkin ja lapsi ei kärsi siitä, että asutaan vuokralla. Voidaan ihan hyvin hankkia se omistusasunto vasta sitten, kun lapsi on isompi. Asutaan hyvässä taloyhtiössä (pääasiassa omistusasuntoja) hyvällä alueella.

Miksi ihmiset ottaa niin suuria lainoja, ettei sitä pysty maksamaan, jos toinen on jonkin aikaa poissa työelämästä? Mitä ihmettä tekisitte, jos toinen vaikka sairastuisi vakavasti tai joutuisi tapaturmaan, eikä tekisi työtä enää ikinä? Mä en ymmärrä tätä suomalaisten omistusvimmaa lasten kustannuksella.

Mä en tiedä ajatteleeko nämä täälläkin keskustellut keskituloiset sitä ihan välitöntä toimeentuloa, kun palaavat töihin. Luultavasti mielessä on, että koulutetun ihmisen on vaikea palata työmarkkinoille pitkän taun jälkeen. Osaaminen vanhenee nopeast, putoaa työelämään liittyvistä verkostoista, jotkut tilaisuudet menee ehkä lopullisesti ohi.



Ehkä kyse on siitä, että pelkää, että ei pitkällä aikavälillä voi osallistua perheensä elättämiseen mielekkäällä tavalla. Tai sitten miettii, millaisia ponnistelu sitä myöehmmin joutuisi perheen kustannuksella tekemään, kun joutuisi pitkän poissaolon jälkeen taistelamaan paikastaan kahta kauheammi.

Yllättävää on se, että aika oman lapsen kanssa katsotaan vähempiarvoiseksi kuin ulkomaanmatkat, asunnon- ja autonvaihto isompaan tai isän ja äidin harrastukset. Ja erityisen yllättävää on se, että vanhemmille tuli yllätyksenä se, että lapsen synnyttyä rahaa ei vähään aikaan tule kuin ennen.



Vanhemmat (tai siis äidit) pitävät kampaajakäyntejään tärkeämpinä kuin 1v lapsen kotihoitoa.

itse menin töihin esikoisen ollessa yksivuotias, koska uskoin, että en voi olla pitempään poissa töistä ilman, että työ tai ura siitä kärsisi, en niinkään rahan takia. Huomasin kuitenkin, että muutama kuukausi lisää "vapaata" tuskin olisi muuttanut mitään eli olisin hyvin voinut olla kotona pitempään. Mutta vaikeahan tuota on tietää etukäteen.

Ja kuin moni yleensäkään käy töissä huvikseen. Eiköhän siellä käydä sen takia että on pakko maksaa laskut ja elättää perhe.

Sulta on nyt faktat hukassa. Äidit käyvät töissä vain itsekkyyden ja ymmärtämättömyyden vuoksi. Hyvä äiti hankkii rikkaan miehen tai hätätilassa toimeentulotukea ja pysyy kotona hellan ääressä.

Kyllä sinä edelleen väität, että työssäkäyvä äiti-ihminen on huono äiti (paitsi ilmeisesti sen maagisen 3v rajan jälkeen). Kuule ei sitä kovin kummoista elintasoa ja "tuhlausta" harrasteta keskituloisenakaan. Jos toisen palkka on bruttona 2500 ja toinen hoitovapaalla, niin voin kertoa, ettei ulkomaille paljon matkustella ja rahat lasketaan aika tarkkaan.

Edelleen olen sitä mieltä, että työssäkäyminen on normaalia ja perhe-elämää voi viettää aivan hienosti, vaikka töissä kävisikin. Itse asiassa olen sitä mieltä, että kolme vuotta on liian pitkä aika. Kotihoidon yhteiskunnan tuella voisi rajata kahteen vuoteen, sen jälkeen köyhille sossu maksaa kuitenkin ja niillä joilla on varaa, on joka tapauksessa varaa olla kotona.

miten paljon on tällaisia ihmisiä

yllättävää, että se elintaso ja mammona ovat omaa lasta tärkeämpiä. Tai no ainakin hyvin valitettavaa :(

Oikeasti luulin, että työssäkäynti on ihan normaalia ihmisten elämää. En todellakaan ennen lasten saamista osannut arvata, että se onkin äiti-ihmiselle paha asia.

Elintaso ja mammona? Eiköhän rahan takia töihin palaa nimenomaan ne, joilla ei ole varaa jäädä kotiin. Suurin osa ihan tavallisia tallaajia, keskituloisia suomalaisia asuntovelallisia. Eikä töihin palaaminen rahan takia kerro mun mielestä mitään ihmisen arvojärjestyksestä.

En mä ole väittänyt, että työnteko on äiti-ihmiselle paha asia, mutta miksei voi hoitaa lastaan itse, kun lapsi on aivan pieni? Se kolme vuotta on aikuisen elämässä lyhyt aika, kun vertaa sitä hyötyyn, jonka lapsi siitä saa. Se aika on lapselle siinä hetkessä koko elämä.

Sitä mä just ihmettelen, että keskituloisille (=hyvätuloisia) on jotenkin vaikeaa jäädä kotiin. Se elintaso on tärkeämpää. Meidän perhe on pienituloinen ja silti hoidetaan lapsi kotona 3-vuotiaaksi. Ihan onnellisia ollaan, vaikkei me aikuiset tällä hetkellä oikein voida harrastaa mitään maksullista ja vain erikoistapauksessa pystymme syömään ulkona jossain halvassa ravintolassa. Ja siis näitä esimerkkejä olisi paljon. Lapsen vaatteet ostetaan pääasiassa kirpparilta, tosin saattaisin niin tehdä hyvätuloisenakin, koska on järkevää kierrättää. Autoa meillä ei ole. Kyllä sitä tuhlausta ehtii harrastaa myöhemminkin ja lapsi ei kärsi siitä, että asutaan vuokralla. Voidaan ihan hyvin hankkia se omistusasunto vasta sitten, kun lapsi on isompi. Asutaan hyvässä taloyhtiössä (pääasiassa omistusasuntoja) hyvällä alueella.

Miksi ihmiset ottaa niin suuria lainoja, ettei sitä pysty maksamaan, jos toinen on jonkin aikaa poissa työelämästä? Mitä ihmettä tekisitte, jos toinen vaikka sairastuisi vakavasti tai joutuisi tapaturmaan, eikä tekisi työtä enää ikinä? Mä en ymmärrä tätä suomalaisten omistusvimmaa lasten kustannuksella.

Jos otetaan huomioon kaikki välilliset ja välittömät kustannukset, niin ei se alle 3-vuotiaan kotihoito maksa välttämättä yhteiskunnalle sen enempää kuin päivähoidossa pitäminenkään. Se kunnallinen päivähoito vasta veronmaksajille kalliiksi tuleekin! Tarvitsee olla aika hyvät verotulot, että yhteiskunta jää plussalle pienen lapsen äidin (tai miksei isänkin, samahan se on, että kumpi on kotona). Niistä veroista kun maksetaan muutakin kuin se päivähoito. Lisäksi hoitovapaalle jäävä saattaa vapauttaa työpaikan työttömälle, jolloin työ tulee tehtyä, samat verot maksettua, eikä työttömyystukea tarvitse maksaa. Parhaimmillaan tämä estää jopa todella kalliiksi käyvän syrjäytymisen. Päiväkodissa oleva lapsi sairastaakin keskimäärin kotihoidettua enemmän, jolloin vanhempien poissaolot maksaa yhteiskunta. Pidemmälle katsoessa aikuiselta aikaa, hoivaa ja rakkautta saava lapsi todennäköisesti saa paremmat lähtökohdat elämälleen. Riskit syrjäytymiseen ja vaikkapa teini-iän mielenterveysongelmiin pienenevät. Nämä nyt ovat jo spekulaatiota (tosin eiköhän tutkimuksia puolesta löydy), mutta siis jo ihan pelkät päivähoidon kustannukset ja kotihoidon työllistävä vaikutus tasaa noita yhteiskunnan kuluja eri vaihtoehdoissa.

En mä sano, että kaikkien pitäisi olla 3 vuotta kotona, mutta miksi ne lapset pitää vauvoina jo pistää päiväkotiin? Valitsisi edes jonkin muun hoitomuodon, esimerkiksi hoitajan kotiin palkkaamiseenkin saa tukea! Olisiko kohtuutonta, jos jokainen lapsi saisi olla edes ensimmäiset 1,5 vuottansa kotihoidossa? Tai suurin osa 2 vuotta? 2-vuotiaalla on jo paljon paremmat valmiudet päivähoitoon.

Ja on teillä kyllä aivan hyvät tulot. Ihmettelen, että mihin te oikein rahanne tuhlaatte? Vai ettekö osaa ollenkaan säästää? Me ollaan käyty paljon pienemmillä tuloilla hoitovapaan aikana 3 kertaa ulkomailla, tosin kaksi näistä matkoista on suuntautunut Baltiaan ja kolmaskin ihan Eurooppaan. Tai anteeksi, ensimmäinen reissu taisi olla vielä vanhempainpäivärahan aikaan, mutta olin kuitenkin silloin jo tippunut minimille, kun ennen äitiyslomaa olin vain osa-aikatöissä opintojen ohella.

Huomauttaisin vielä, että nyt meidän perheessä on koti-isä, joten syytöksesi siitä, että pitäisin töissä käyvää äitiä huonona äitinä, ovat kyllä aivan tuulesta temmattuja. Meillä toteutuu tasa-arvoinen vanhemmuus ja yhteinen vastuu perheestä. Riittää, että toinen pienen lapsen vanhemmista käy töissä. Sitä työntekoa ehtii harrastaa ihan tarpeeksi jo ennen lasta ja sen jälkeen, kun lapsi on edes hieman isompi. Itse olin kotona sen 1,5 vuotta, ei siis järin pitkä aika pois työelämästä, kun suurin osa on kuitenkin sen 9-10kk, mitä äitiysvapaa kestää. Ja kyllä, olisin ollut pidempäänkin, ellei mies olisi halunnut myös hoitaa lastamme. Emme muuten aio yrittää toista lasta, vaikka lapsi pian kolme täyttääkin. Ei siis ole kyse siitä, että pitäisi olla jollain tuella vain pitkään kotona. Jossain välin halutaan vielä lisää lapsia, ainakin se yksi, mutta ei nyt vielä jokuseen vuoteen.

Ja yritetään kyllä sumplia asiat niin, että lapselle ei silloin 3 vuotta täytettyäänkään tule mitkään kymmenen tunnin päiväkotipäivät.

Tutkimuksen kohteena olivat vain TÖIHIN PALANNEET äidit, eli ei kysytty asiaa isiltä eikä niiltä äideiltä, jotka jäivät kotiin.



Tämä ei siis merkitse sitä, että KAIKISTA äideistä kolmannes ajattelee noin. Minä ne 2/3 töihin menneistä sitten vastasi?



Sitä minä eniten ihmettelen, että lapsen isä saattaa olla työelämässä 40 vuotta jos ei joudu työttömäksi, mutta oman lapsen hoitaminen pari vuotta kotona on täysin vieras ajatus. Minun lasteni isä oli kotona 8 vuotta lasten ollessa pieniä ja aivan tarpeeksi tuo on ehtinyt palkkatyötäkin tehdä.

yllättävää, että se elintaso ja mammona ovat omaa lasta tärkeämpiä. Tai no ainakin hyvin valitettavaa :(

Pitää varmaan luopua autosta ja asunnosta että saa hoitaa lasta sen maagisen 3v kotona (eli kun rahan tulo loppuu on ok mennä töihin:D)

Voi luoja mikä ääliö. :)

En jaksanut enää stressata raha-asioista ja tein päätöksen, että perheemme voi paremmin ilman rahahuolia. Olen edelleen tyytyväinen päätökseen, lapsi voi loistavasti, tuntuu jopa hyväntuulöisemmalta kuin kotiaikana, ihanaa. :)

miten paljon on tällaisia ihmisiä

yllättävää, että se elintaso ja mammona ovat omaa lasta tärkeämpiä. Tai no ainakin hyvin valitettavaa :(

Oikeasti luulin, että työssäkäynti on ihan normaalia ihmisten elämää. En todellakaan ennen lasten saamista osannut arvata, että se onkin äiti-ihmiselle paha asia. Elintaso ja mammona? Eiköhän rahan takia töihin palaa nimenomaan ne, joilla ei ole varaa jäädä kotiin. Suurin osa ihan tavallisia tallaajia, keskituloisia suomalaisia asuntovelallisia. Eikä töihin palaaminen rahan takia kerro mun mielestä mitään ihmisen arvojärjestyksestä.

Mäkin luulin. :D Mutta ei, töitä ei nainen saa tehdä vaan pitää olla kotirouvana tuon maagisen 3vuotta kun rahaa tulee. Suomelle kävisi kovin hyvin jos kaikki äidit jäisivät kolmeksi vuodeksi kotiin. :D Eipä taida mammat ajatella tätä seikkaa. Ainii mut heidän laskujen mukaan (lukiotakaan käyty?!) kotihoito on halvempaa yhteiskunnalle HAHAAHHHAAHHA :D