Että osaa olla leuhka akka

Alakerran naapuri, joka leikkii niin täydellistä äitiä ettei tosikaan. Tuossa pihalla mielin kielin mutta auta armias kun asettuvat kotiinsa. Tajuton huuto ja älämölö. Poikansa huutaa siellä yöt läpeensä eivätkä eväänsä letkauta. Monet yöt joutunu kuuntelemaan kun lapsi huutaa aikansa ja nukahtaa itkuunsa, eikä kyse ole enää vauvasta.



Tänään tuli samalla bussilla töistä. Painelee ohi sanomatta sanaakaan, tasan näki että tulen ruokakasseineni niin eikö mitä, painelee menemään ettei vahingossakaan joudu kanssani samaan hissiin.



Ei sen puoleen, en haluaisikaan olla tuon peräseinäjoelta reväistyn naisen kanssa missään tekemisissä. Tuo vaan oli aika absurdia. Ja koskaan ole muuta hänelle sanonut kun hei.