Lue keskustelun säännöt.
Mikä pk-seudun synnytyssairaala "äitimyönteisin"?
28.11.2011 |
Kertokaahan kokeneemmat, mikä pk-seudun sairaaloista suhtautuu myönteisimmin kivunlievitykseen ja äitien toiveiden kuuntelemiseen synnytyksessä, jos kyse ei siis ole mistään luomusynnytyksestä vaan lääketieteen tarjoamia keinoja halutaan tarvittaessa ehdottomasti käyttää sikäli kun se vain on mitenkään mahdollista.
En kaipaa sairaalalta kodinomaisuutta, luomumeininkiä tai kauniita verhoja ikkunoissa. En halua kokeilla mitään synnytysjoogaa tai jumppapalloja, koska en rehellisesti sanottuna usko niiden juurikaan helpottavan oloa. Kokemusta nimittäin on erittäin kovista kuukautiskivuista ja migreenistä, joihin ei mitkään jumppailut ja mantrat auta. Haluan, että minua kuunnellaan ja että kipuni ja toiveeni otetaan tosissaan, koska kipua olen saanut kärsiä elämässäni ihan tarpeeksi. Ja ei, en kuvittelekaan, että synnytystä saataisiin koskaan kokonaan kivuttomaksi, mutta minusta järjettömät tuskat eivät koskaan kasvata ihmistä, vaan pahimmillaan ne traumatisoivat ja katkeroittavat.
Olen saanut Kätilöopistosta sen kuvan, että siellä pantataan äideiltä lääkkeellistä kivunlievitystä. Muutenkin meininki siellä kuulostaa vähän turhan hippimäiseltä. Onko näin, vai juorutko ne vain liikkuvat? Vai onko tällaista meininkiä vain Haikaranpesässä?
Millaisia kokemuksia on Jorvista, nyt kun Naistenklinikka on ensi vuonna menossa remonttiin? Jorvistakaan en ole kauheasti hyvää kuullut, mutta kertokaa kokemuksianne.
Kommentit (56)
Naikkari x3
Mun kahdella kaverilla on pantattu kättärillä kivunlievitystä. Mulla sitten taas on naikkarilta tosi hyvät kokemukset, tosin onhan se kiinni myös siitä millainen kätilö osuu kohdalle. Naikkarilla sai kyllä heti kivunlievitystä.. :)
Mistä "panttaaminen" johtui? Oltiiko jo ponnistusvaiheessa ja ei saanut epiduraalia? Oliko anestesialääkäri kiireinen ja ei ehtinyt laittamaan epiduraalia? Vai oliko koko sairaalan henkilökunta vain ilkeää ja oli antamatta lääkettä ja nauroivat toisen kivulle?
Hieman suhteellisuudentajua näihin juttuihin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja kyllä siellä naikkarillakin isät otetaan hyvin huomioon. Perhehuone oli hyvä.
mun lapsi syntyi jorvissa ja kyllä se elossa pysyi vaikka lanssilla lähtikin henkitoreissaan lastenklinikalle.
Kättärillä on hoidettu hyvin yksi keskenmeno ja kaksi synnytystä Haikaranpesässä. Haikaranpesä oli myös isämyönteinen paikka ja siitä pisteet osastolle!
Ensimmäisessä synnytyksessä kivunlievityksenä käytin ääntä, särkylääkettä x 2, lämmintä suihkua, hierontaa, papuloita, kauratyynyä, ilokaasua, epiduraalia. Eli palvelu oli kuin n-ruokalajin illallinen :)
Toisessa sitten vain papulat, kun ei muuta ehditty. Itselläni nuo papulat (eli aqua-rakkulat) olivat paras keino ja niitä ei käsittääkseni muualla välttämättä saa, vaikka on edullinen, helppo ja lääkkeetön vaihtoehto.
Haikaranpesässä synnytys "suunnitellaan" etukäteen ja tämä on mielestäni todella hyvä. Synnytyksen henkinen puoli on usein tärkeämpi kuin fyysinen. Fyysisen kivun kestää, mutta jo henkisesti jää syrjäytetyksi, vähätellyksi tai heitteelle (yksin), voi fyysinen kipukin olla pahempaa ja jopa traumatisoivaa.
että lasten teho on vieressä ja selviytymisprosentit myös.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen synnyttänyt kahdesti toisessa sairaanhoitopiirissä ja kerran Jorvissa, ja tämän vuoden puolella olisi tarkoitus synnyttää vielä uudelleen jorvissa. Täytyy sanoa, että riippuu aina niin kovin kätilöstä, miten kaikki toimii. Minä sain spinaalipuudutuksen vielä muutama minuutti ennen ponnistusta (synnytys oli käynnistetty, ja sujui yllättävän nopeasti). Oikeastaan lähinnä harmitti oma "raukkamaisuuteni" kun puudutetta pyysin vielä viime hetkellä - vaikka eihän sitä olisi voinut tietää että kaikki meneekin niin nopeasti. Ap:lle siis: minun osaltani Jorvissa sai kivunlievitystä melkein turhankin helposti ;) Synnytys oli täysin kivuton, ja tunnoton, en varmaankaan olisi osannut ponnistaa ilman aikaisempia synnytyskokemuksia kun mitään tarvetta en siihen tuntenut spinaalipuudutuksen jälkeen.
ja hyvin sain kivunlievitystä. Ei tarvinut anella. Muutenkin olin ihan tyytyväinen molemmissa synnytyksissä kätilöihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kättärillä on hoidettu hyvin yksi keskenmeno ja kaksi synnytystä Haikaranpesässä. Haikaranpesä oli myös isämyönteinen paikka ja siitä pisteet osastolle!
Ensimmäisessä synnytyksessä kivunlievityksenä käytin ääntä, särkylääkettä x 2, lämmintä suihkua, hierontaa, papuloita, kauratyynyä, ilokaasua, epiduraalia. Eli palvelu oli kuin n-ruokalajin illallinen :)
Toisessa sitten vain papulat, kun ei muuta ehditty. Itselläni nuo papulat (eli aqua-rakkulat) olivat paras keino ja niitä ei käsittääkseni muualla välttämättä saa, vaikka on edullinen, helppo ja lääkkeetön vaihtoehto.
Haikaranpesässä synnytys "suunnitellaan" etukäteen ja tämä on mielestäni todella hyvä. Synnytyksen henkinen puoli on usein tärkeämpi kuin fyysinen. Fyysisen kivun kestää, mutta jo henkisesti jää syrjäytetyksi, vähätellyksi tai heitteelle (yksin), voi fyysinen kipukin olla pahempaa ja jopa traumatisoivaa.
...jos sinulla nuo keinot toimivat ja koit synnytyksesi hyväksi.
Olen hieman skeptinen myös tuon suunnittelun suhteen. Mieluummin menisin vain suoraan siihen tilanteeseen ilman sen kummempia suunnitelmia, jos voisin vain olla varma, että kipu otetaan tosissaan sitten kun se yltyy oikein pahaksi. Ja tarkennukseksi: tosissaan ottamisella en tarkoita, että epiduraali on mielestäni annettava tyyliin jos lapsen pää on jo ulkona, vaan sitä, että ei pakoteta synnyttämään luomuna ellei sellaiselle ole ehdottomasti tarvetta jostakin lääketieteellisestä syystä tai synnytyksen nopeudesta johtuen.
AP
Ja joka kerta saanut puudutteet kun en ole kipua sietänyt.
Totta kai on hetken joutunut odottamaan ja rohkaistu pärjäämään jonnin aikaa joskus ja tarjottu myös muita keinoja, mutta joka kerta pyynnöstäni olen puudutteet saanut -yhden pitkän synnytyksen aikana jopa 5 kertaa- ja ollut synnytyksiini aina hurjan tyytyväinen. En siedä avautumisvaiheen kipua yhtään ja lohjalla mielestäni huomioidaan hyvin äidin omat toiveet ja pyynnöt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja joka kerta saanut puudutteet kun en ole kipua sietänyt.
Totta kai on hetken joutunut odottamaan ja rohkaistu pärjäämään jonnin aikaa joskus ja tarjottu myös muita keinoja, mutta joka kerta pyynnöstäni olen puudutteet saanut -yhden pitkän synnytyksen aikana jopa 5 kertaa- ja ollut synnytyksiini aina hurjan tyytyväinen. En siedä avautumisvaiheen kipua yhtään ja lohjalla mielestäni huomioidaan hyvin äidin omat toiveet ja pyynnöt.
...viestistäsi, mukava kuulla, että Lohjakin voisi olla vaihtoehto. Onko Lohjalla muuten perhehuoneita lainkaan, ei taida olla?
Onko lisää kokemuksia Lohjalta? Tai Jorvista?
...jos sinulla nuo keinot toimivat ja koit synnytyksesi hyväksi.
Olen hieman skeptinen myös tuon suunnittelun suhteen. Mieluummin menisin vain suoraan siihen tilanteeseen ilman sen kummempia suunnitelmia, jos voisin vain olla varma, että kipu otetaan tosissaan sitten kun se yltyy oikein pahaksi. Ja tarkennukseksi: tosissaan ottamisella en tarkoita, että epiduraali on mielestäni annettava tyyliin jos lapsen pää on jo ulkona, vaan sitä, että ei pakoteta synnyttämään luomuna ellei sellaiselle ole ehdottomasti tarvetta jostakin lääketieteellisestä syystä tai synnytyksen nopeudesta johtuen.
AP
Minulla mm. keskusteltiin siitä, onko minulla aikaisempia (huonoja tai hyviä) kokemuksia sairaalasta, mikä huolettaa eniten, mitä en ehdottomasti halua jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen synnyttänyt 2 lasta Jorvissa ja molempiin synnytyksiin olin tyytyväinen. Ekalla kerralla sain epiduraalin koska sen halusin ja toisella kerralla synnytin ilman kivunlievitystä (omasta tahdosta).
Olen synnyttänyt 2 lasta Jorvissa ja molempiin synnytyksiin olin tyytyväinen. Ekalla kerralla sain epiduraalin koska sen halusin ja toisella kerralla synnytin ilman kivunlievitystä (omasta tahdosta).
Millainen meininki Jorvissa noin muuten mielestäsi on? Tietysti paljon riippuu kätilöstä (vaikka minusta ei kyllä pitäisi), mutta millaista kohtelua siellä muuten sait?
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen synnyttänyt kaksi lastani Haikaranpesässä. En halunnut sinne hippimeiningin tai kodinomaisuuden vuoksi, vaan nimenomaan ap:n kaipaamaan "äitimyönteisyyden". Sitä myös molemmilla kerroilla olen saanut (ja myös sitä jonkun mainitsemaa "isämyönteisyyttä"). Varmaan siellä sitä hippimeininkiäkin olisi, mutta vain sitä haluaville, lisäksi on kaikki normaalit kivunlievityskeinot käytössä, ja niissä ei omien kokemusteni mukaan pantata lainkaan.
Synnytyssuunnittelussa käytiin kummallakin kerralla läpi se, mitä toivoin. Ja minähän toivoin. Painotin nimenomaan sitä, että mut ja mieheni pidetään kärryillä tilanteen kulusta, turhan lässytykset jätetään väliin. Synnytyksen edetessä kerrotaan tarjolla olevista kivunlievitysvaihtoehdoista (sekä lääkkeettömistä että lääkkeellisistä), joista voin valita itselleni sopivimmat. Kummallakin kerralla etukäteen kerroin, että saatan haluta epiduraalin ja että kätilö kertoisi, milloin sille olisi sopiva ajankohta (ja että voisin sitten päättää, otanko sen vai en). Mun mielestä se suunnittelukäynti oli tosi hyödyllinen, toiveeni tulivat sairaalaan tietoon ja oltiin niistä kätilön kanssa yhteisymmärryksessä, eikä mun tarvinnut pohtia epätietoisuudessa tai keskustelupalstoilla, miten synnärillä minuun ja toiveisiini mahdollisesti suhtaudutaan.
Synnytyksissä olen sitten kummallakin kerralla päätynyt ottamaan epiduraalin (etukäteissuunnitelman mukaisesti kätilö ilmoitti, että nyt sen voisi saada jos haluaisin. Ja minä siis päätin haluta). Mitään joogia ja jumppapalloja ei edes tarjottu. Ammetta tokassa synnytyksessä ehdotettiin, kun sellainen oli salissa, mutta en halunnut siihen (kuuma vesi ei tuntunut hyvältä, kun oksetti). Ekassa käytin myös ilokaasua, tokassakin sitä tarjottiin, mutta tuo oksetus esti senkin käytön. Ekassa oli kauratyynytkin käytössä, tuntuivat kuuman suihkun tavoin auttavan yllättävän paljon.
En siis ole kokenut Kättärillä, en edes Haikaranpesässä minkäänlaista kivunlievityksen panttausta. Päinvastoin, kivunlievitykseen ja olotilaani ylipäätään on koko ajan suhtauduttu erittäin positiisesti. Muutenkin olen ollut tyytyväinen synnytyksiini ja niiden jälkeiseen sairaalassaoloon Haikaranpesässä. Tuntuu, että monet täällä esittävät mielipiteitään Haikaranpesästä tietämättä lainkaan, millaista siellä oikeasti on. Juoruina ne siis itse kuittaisin.
...jos sinulla nuo keinot toimivat ja koit synnytyksesi hyväksi.
Olen hieman skeptinen myös tuon suunnittelun suhteen. Mieluummin menisin vain suoraan siihen tilanteeseen ilman sen kummempia suunnitelmia, jos voisin vain olla varma, että kipu otetaan tosissaan sitten kun se yltyy oikein pahaksi. Ja tarkennukseksi: tosissaan ottamisella en tarkoita, että epiduraali on mielestäni annettava tyyliin jos lapsen pää on jo ulkona, vaan sitä, että ei pakoteta synnyttämään luomuna ellei sellaiselle ole ehdottomasti tarvetta jostakin lääketieteellisestä syystä tai synnytyksen nopeudesta johtuen.
AP
Minulla mm. keskusteltiin siitä, onko minulla aikaisempia (huonoja tai hyviä) kokemuksia sairaalasta, mikä huolettaa eniten, mitä en ehdottomasti halua jne.
Oletan, että nämä siis myös kirjattiin muistiin synnytystä varten. Entä lukivatko sinua hoitaneet kätilöt oikeasti toiveesi ja pyrkivät mahdollisuuksien puitteissa toimimaan niiden mukaan? Jos näin todella tapahtuisi, niin sittenhän tuo suunnittelu olisi varmaan syytä ottaa käyttöön muissakin sairaaloissa.
AP
yhden lapsen synnyttänyt Naikkarilla ja kolme Jorvissa. Naikkarilta jäi tunne, ettei kukaan ehtinyt käydä edes vilkaisemassa vaikka kuinka olin tuskissani ja olisin tarvinnut kivunlievitystä. Ehkä siellä oli niin ruuhkaa, mutta toista kertaa en sinne mene.
Jorvista on pelkkää hyvää sanottavaa. Aivan ihania synnytyskokemuksia ja kivunlievitystä on saanut 15 minuutin sisällä pyynnöstä. Ja mäkin sain spinaalin vaikka olin jo 10cm auki eikä synnyttäminen sattunut yhtään. Tosin en kaivannutkaan sitä kipua, sillä muistot Naikkarin synnytyksestä olivat vielä kauhukuvana mielessä.
Myös kavereiltani olen kuullut pelkkää hyvää Jorvista. Mutta tietenkin riippuu myös paljon kätilöstä.
Siellä kyllä äiti sai ennen synnytystä ja synnytyksen jälkeen (ja mulla sektion) jälkeen lääkitystä ja lepoa. Sain myös nukkua ja henkilökunta huokehti silloin vauvasta. Lapsi joutui puolentoista vuorokauden ikäisenä Lastenklinikalle, ja henkilökunta tuki hienosti (tajusin sen vasta oikeasti jälkeenpäin, mua ei jätetty yksin).
Kaikesta huolimatta hieno kokemus, lapsikin oli lopulta ihan ok:
...jos sinulla nuo keinot toimivat ja koit synnytyksesi hyväksi.
Olen hieman skeptinen myös tuon suunnittelun suhteen. Mieluummin menisin vain suoraan siihen tilanteeseen ilman sen kummempia suunnitelmia, jos voisin vain olla varma, että kipu otetaan tosissaan sitten kun se yltyy oikein pahaksi. Ja tarkennukseksi: tosissaan ottamisella en tarkoita, että epiduraali on mielestäni annettava tyyliin jos lapsen pää on jo ulkona, vaan sitä, että ei pakoteta synnyttämään luomuna ellei sellaiselle ole ehdottomasti tarvetta jostakin lääketieteellisestä syystä tai synnytyksen nopeudesta johtuen.
AP
Minulla mm. keskusteltiin siitä, onko minulla aikaisempia (huonoja tai hyviä) kokemuksia sairaalasta, mikä huolettaa eniten, mitä en ehdottomasti halua jne.
Oletan, että nämä siis myös kirjattiin muistiin synnytystä varten. Entä lukivatko sinua hoitaneet kätilöt oikeasti toiveesi ja pyrkivät mahdollisuuksien puitteissa toimimaan niiden mukaan? Jos näin todella tapahtuisi, niin sittenhän tuo suunnittelu olisi varmaan syytä ottaa käyttöön muissakin sairaaloissa.
AP
Suunnittelu tehdään yhdessä kätilön kanssa, ja toiveet kirjataan ylös. Kuten tuossa yllä sepustin, ne on todellakin otettu synnytyksessä huomioon. Mulla on toiveet kivunlievityksestä, perhehuoneesta jne jne kaikki hoidettu hienosti.
Sitten vielä sellainen kiva juttu, että jos suunnittelun tehnyt kätilö on työvuorossa, kun tulet synnyttämään, hoitaa hän synnytyksesi. Eli tämä nyt ei mitenkään olennaista synnytyksen sujumisen kannalta ole, mutta ihan mukavaa, jos näin käy ja kätilö on jo entuudestaan tuttu ja tietää toiveesi keskustelun pohjaltakin.
29
ja kuopusta kun olin synnyttämässä, pääsin kahden hengen huoneeseen johon ei muita tuotukaan neljän päivän aikana (jouduttiin olemaan noin monta päivää vauvan tulehdusarvojen vuoksi). Saatiin olla kahden koko aika.
Pyrkivät sijoittamaan niin että jokaisella synnyttäneellä on oma rauha. Jos on ruuhkaa niin sille ei voi kukaan mitään mutta parhaansa tekevät.
Siellä on tällä hetkellä menossa remontti mutta ei vaikuta kuulemma osaston tunnelmaan ja kaikki toimii kuin pitääkin :)
...vastauksestasi. Jumppapallo oli vain ehkä vähän onnahtava esimerkki "luomuhörhöilystä" (sori, jos nyt loukkaan jotakuta, ei ole tarkoitus), kyllä se voi olla hyvinkin mukava paikka odotella synnytyksen etenemistä, en minä sillä. ;) Mutta en halua laskea koko synnytystä jumppapallon ja kauratyynyn varaan.
Onko kellään kokemusta Jorvista?
AP