Sukulainen ketuttaa ja paljon.
Oi miksi sen aina pitää puuttua asiihin, jotka ei sille kuulu.
Tarkoituksella vältän kertomasta hälle asioita, joista tiedän et ripittää.
Osaa kääntää kelkkaansa miten on hölle itselleen edullista. Ja parhain päin tietty.
Nytkin hirmu haloo nousi meidän tulevasta matkasta kahden mieheni kanssa. Hälle en siitä kertonut, mutta ilmeiseti jostain kuullut. Häm ei itse matkusta lainkaan. Risteilyillä käy joskus, mutta lentoa vaativat niin ei.
Hänen ajatuksensa on aika pitkälle sitä, että kun hän ei niin ei sitten muutkaan.
Hänen mielestään matkustaminen on turhaa rahan haaskausta (ei ole hänen rahoistaan pois meidän matkailu). Rahat vi kuulemma käyttää paremminkin.
ÄÄni kellossa muuttuu, kun hänen tyttärensä matkustaa. He ovat niin ansainneet sen jne.
Minun kuulemma pitäisi käyttää rahani lapsiini ja ajatella heitä. Ai kiesus. Lapsilta ei mitään puutu. Taas sen sadannen kertaa hälle sanoin et ei kuulu hälle. Ettei tartte ottaa ongelmia mun asioista.
Joo keskustelu loppui siihen. Mulla ei oo mitään sanottavaa enää hälle. Katkaisen häneen välit. Tää ei oo eka kerta tää marmattaminen hältä. Raja tuli vastaan nyt.
ap