Mikä pk-seudun synnytyssairaala "äitimyönteisin"?

Olen synnyttänyt kaksi lastani Haikaranpesässä. En halunnut sinne hippimeiningin tai kodinomaisuuden vuoksi, vaan nimenomaan ap:n kaipaamaan "äitimyönteisyyden". Sitä myös molemmilla kerroilla olen saanut (ja myös sitä jonkun mainitsemaa "isämyönteisyyttä"). Varmaan siellä sitä hippimeininkiäkin olisi, mutta vain sitä haluaville, lisäksi on kaikki normaalit kivunlievityskeinot käytössä, ja niissä ei omien kokemusteni mukaan pantata lainkaan.

Synnytyssuunnittelussa käytiin kummallakin kerralla läpi se, mitä toivoin. Ja minähän toivoin. Painotin nimenomaan sitä, että mut ja mieheni pidetään kärryillä tilanteen kulusta, turhan lässytykset jätetään väliin. Synnytyksen edetessä kerrotaan tarjolla olevista kivunlievitysvaihtoehdoista (sekä lääkkeettömistä että lääkkeellisistä), joista voin valita itselleni sopivimmat. Kummallakin kerralla etukäteen kerroin, että saatan haluta epiduraalin ja että kätilö kertoisi, milloin sille olisi sopiva ajankohta (ja että voisin sitten päättää, otanko sen vai en). Mun mielestä se suunnittelukäynti oli tosi hyödyllinen, toiveeni tulivat sairaalaan tietoon ja oltiin niistä kätilön kanssa yhteisymmärryksessä, eikä mun tarvinnut pohtia epätietoisuudessa tai keskustelupalstoilla, miten synnärillä minuun ja toiveisiini mahdollisesti suhtaudutaan.

Synnytyksissä olen sitten kummallakin kerralla päätynyt ottamaan epiduraalin (etukäteissuunnitelman mukaisesti kätilö ilmoitti, että nyt sen voisi saada jos haluaisin. Ja minä siis päätin haluta). Mitään joogia ja jumppapalloja ei edes tarjottu. Ammetta tokassa synnytyksessä ehdotettiin, kun sellainen oli salissa, mutta en halunnut siihen (kuuma vesi ei tuntunut hyvältä, kun oksetti). Ekassa käytin myös ilokaasua, tokassakin sitä tarjottiin, mutta tuo oksetus esti senkin käytön. Ekassa oli kauratyynytkin käytössä, tuntuivat kuuman suihkun tavoin auttavan yllättävän paljon.

En siis ole kokenut Kättärillä, en edes Haikaranpesässä minkäänlaista kivunlievityksen panttausta. Päinvastoin, kivunlievitykseen ja olotilaani ylipäätään on koko ajan suhtauduttu erittäin positiisesti. Muutenkin olen ollut tyytyväinen synnytyksiini ja niiden jälkeiseen sairaalassaoloon Haikaranpesässä. Tuntuu, että monet täällä esittävät mielipiteitään Haikaranpesästä tietämättä lainkaan, millaista siellä oikeasti on. Juoruina ne siis itse kuittaisin.

Kiitos tästä viestistä! Ja kiva, että joku ymmärtää, mitä ajan takaa äitimyönteisyydellä. Tuntuu, että nykyään vähän ajateltaisiin siihen suuntaan, että ei sillä äidillä niin väliä kunhan vauva voi hyvin. Minusta huomioon pitäisi ottaa sekä lapsi että äiti, eikä äidin kipuja, pelkoja ja vauroioita saisi vähätellä sen nojalla että kunhan lapsi vain säilyy hengissä ja terveenä niin ei muulla väliä.

Tai sitten olen vain vainoharhainen. ;)

Tuollainen synnytyssuunnitelma alkaa kuulostaa jo hyvältä. Hienoa kuulla, että Haikaranpesässä siis on oikeasti mahdollisuus myös lääkkeelliseen kivunlievitykseen - olen tosiaan elänyt vähän siinä käsityksessä, että siellä syyllistetään epiduraalin ottaneita jne... No, syyllistäminen ei minua sinänsä kovin hetkauttaisi, en suostu syyllistymään moisesta, kunhan vain lääkkeitä ei sitä tarvitsevalta oikeasti pantata.

Hyvät naiset, vielä lisää kokemuksia ja mielipiteitä! Tämä keskustelu on toistaiseksi säilynyt mukavan asiallisena, toivottavasti se myös jatkuu sellaisena.

AP

Minulle tehtiin siellä suunniteltu sektio, jonka jälkeen kyllä annettiin kärsiä kivuissa. Sain vain 3 kertaa Panadolin (sen normaalin) per vrk. Siis täyttä pelleilyä ja pakko oli niissä kivuissa vaan hoitaa vauvaa, kun ei vaihtoehtoakaan ollut: myös vauvanhoitoapua pantattiin, samoin lisämaitoa kieltäydyttiin antamasta.

Toinen suunniteltu sektio tehtiin myöhemmin Hyvinkäällä, jossa kipulääkettä tuli nelikertainen määrä ja kivut pysyivät siedettävinä. Vauvan hoito oli helpompaa ja maitokin nousi leikkauspäivänä. Lisämaitoakin olisi ollut kerjäämättä tarjolla.

Hyvinkäälle pisteet 10-0. Myös henkilökunta oli tosi paljon mukavampaa.

Minulle tehtiin siellä suunniteltu sektio, jonka jälkeen kyllä annettiin kärsiä kivuissa. Sain vain 3 kertaa Panadolin (sen normaalin) per vrk. Siis täyttä pelleilyä ja pakko oli niissä kivuissa vaan hoitaa vauvaa, kun ei vaihtoehtoakaan ollut: myös vauvanhoitoapua pantattiin, samoin lisämaitoa kieltäydyttiin antamasta.

Toinen suunniteltu sektio tehtiin myöhemmin Hyvinkäällä, jossa kipulääkettä tuli nelikertainen määrä ja kivut pysyivät siedettävinä. Vauvan hoito oli helpompaa ja maitokin nousi leikkauspäivänä. Lisämaitoakin olisi ollut kerjäämättä tarjolla.

Hyvinkäälle pisteet 10-0. Myös henkilökunta oli tosi paljon mukavampaa.

Tuo sektion jälkeisen kipulääkityksen panttaaminen on todella ikävää ja minusta myös epäammattimaista ja -eettistä. Nimittäin erilaisissa kipututkimuksissa on moneen kertaan todettu, että leikkausten jälkeistä kipua on ensiarvoisen tärkeää hoitaa alusta saakka kunnolla, muuten kivulla on ikävä kyllä tapana kroonistua.

AP

Ihan vain kommenttina tuohon tietoon, että remontti alkaisi jo ensi vuonna.

Odotan synnytyssairaalaltani vain ja ainoastaan sitä, että mahdollisesti yllätyksellisesti huonokuntoinen vastasyntyneeni osataan hoitaa niin, ettei hänelle jää loppuelämäksi sairautta tai vammaa kannettavaksi. Ihan vitun sama onko ilokaasua saatavilla ja minkä väriset kukkaverhot on, ja kuinka maireasti kätilö lässyttää. Mihinkään Tammisaareen en olisi mennyt edes puukko kurkulla!

ole kokemusta muualta kuin Jorvista. Molemmat synnytykset sen verran nopeita, etten ekassa olis ehtinyt mitään saada, ja tokassa synnytyksessä en halunnut. Mulla on ollut kans kauheita kuukautiskipuja, mutta se on minusta eri juttu, niihin olen syönyt buranaa aina tarpeen mukaan.

Minusta kannattaa ennenkaikkea kuunnella kehoaan, sekä kätilöä tietenkin...minulla avautumiskipuihin auttoi kun mies kunnolla hieroi tai paineli alaselkää, sekä kontallaan olo.

Esikoisen kanssa tehtiin episiotomia, joten särkylääkkeitä söin sitten aikalailla...kyllä niitä sai melkoiset coctailit aina kun tarvitsi. Kuopuksen kanssa kätilö pehmitti välilihaa lämpimillä pyyhkeillä, en tiedä onko vakikäytäntö, mutta mulla se auttoi kun mitään repeämisiä ei tapahtunut.

Eipä ole valittamista Jorvista.

Odotan synnytyssairaalaltani vain ja ainoastaan sitä, että mahdollisesti yllätyksellisesti huonokuntoinen vastasyntyneeni osataan hoitaa niin, ettei hänelle jää loppuelämäksi sairautta tai vammaa kannettavaksi. Ihan vitun sama onko ilokaasua saatavilla ja minkä väriset kukkaverhot on, ja kuinka maireasti kätilö lässyttää. Mihinkään Tammisaareen en olisi mennyt edes puukko kurkulla!

Ja tämän vuoksi en suostunut edes harkitsemaan muuta kuin Naistenklinikkaa. Vastasyntyneen vaikea aivovaurio syntyy minuuteissa, siinä ei ole aikaa odotella että joku Kättärin kätilö vihdoin pistää sen horsmasuitsukkeen sivuun ja alkaa hoitaa lasta jollain oikeasti tehokkaalla menetelmällä. Vaikka toisaalta, joka tapauksessa vastasyntyneiden teho on sieltä ihan liian kaukana.

Mulle pantiin synnytyksessä kysymättä epiduraali. Olin siinä kohdassa henkisesti aika huonossa hapessa, joten en oikein osannut sanoa vastaankaan. Toisaalta, oli epiduraalissa sentään se hyvä puoli, että sain nukkua jonkin aikaa.



Epiduraali vei pois osan supistuskivuista, mutta peräsuolessa tuntuvaa kipua se ei lievittänyt ollenkaan. Epiduraalin takia en voinut nousta pois pöydältä kunnes vasta vähän ennen ponnistusvaihetta. Liike helpotti kipua huomattavasti. Epiduraali haittasi myös selvästi ponnistamista, oli vaikeaa tunnistaa supistusta ja rytmittää ponnistamista sen mukaan. Mulla oli aika lievät supistukset muutenkin.



Jokainen tietenkin tekee mitä tykkää, mutta kerrottakoon nyt sekin, että ei se kivunlievitys autuaaksi tee ja siinäkin on omat huonot puolensa.



Eikä kannata suhtautua niin nuivasti "joogaan ja jumppapalloihin", supistuskipua voi oikeasti lievittää myös kehon omalla toiminnalla, etsimällä asentoja, liikkeitä ja ääntelyä, joka kipua helpottaa.

Vastasyntyneen vaikea aivovaurio syntyy minuuteissa, siinä ei ole aikaa odotella että joku Kättärin kätilö vihdoin pistää sen horsmasuitsukkeen sivuun ja alkaa hoitaa lasta jollain oikeasti tehokkaalla menetelmällä. Vaikka toisaalta, joka tapauksessa vastasyntyneiden teho on sieltä ihan liian kaukana.

on synnyttänyt Kättärillä, eikä siellä kyllä millään suitsukkeilla suitsutella. Aika ihmeelliset käsitykset teillä.

Tahansa hus:in sairaalassa, ei niissä kummoisia eroja ole. Pienissä sairaaloissa, esim. Porvoo ja Lohja, lääkärit saattavat päivystää sairaalan ulkopuolelta, eli voi kestää hetki, ennen kuin tulevat. Niin isossa, kuin pienissä sairaaloissa voi olla ajoittain ruuhkaa, jolloin ilmapiiri on kiireisempää. Tätä et voi mitenkään ennakoida, mutta kannattaa uskoa, jos kätilö puhelimessa käännyttää toiseen sairaalaan. Jokaisella jää synnytyksestä erilainen muisto, et millään voi muiden äitien kokemuksen perusteella valita sairaalaa. Äläkä takerru niin paljon tohon kivunlievitysasiaan, ihan varmasti kipua hoidetaan kaikissa sairaaloissa. Kerro itse kätilölle, että haluat kaiken mahdollisen lievityksen. Eikä sitä kipua voi verrata oikein muihin kipuihin, saatat yllättää itsesi jä pärjätä hyvin tai ainakin pitkälle ilman lääkkeellistä lievitystä:) Luota kätilöösi ja kerro toiveistasi ja tunteistasi, et voi hallita millään koko synnytystä, mutta noilla pääsee pitkälle.

Onnea synnytykseen!

T: kätilö

viimeisen kolmen vuoden aikana. Yhden synnytykseen sattui työhönsä kyllästyneen oloinen vanha kätilö, joka käyttäytyi epäystävällisesti ja koin, että panttasi epiduraalia. Yhteen synnytykseen sattui ihana kätilö ja synnytys sujui hyvin, synnytin sairaan lapsen ja häntä lähdettiin kiireisesti kuljettamaan Lastenklinikan teholle ja siinä vaiheessa olin hyvin iloinen, että olin valinnut juuri Naikkarin synnytyspaikaksi. Valitsin sen nimenomaan siksi, että lasten teho on lähellä, vaikka Jorvi olisi sijainnut lähempänä meitä. Kolmannen lapsen synnytykseen sattui myös ihana kätilö (tai taisivat erityisesti valita minulle empaattisen henkilön), tässä synnytyksessä synnytin kuolleen lapsen ja sain kaikken parhaan kivunlievityksen, tietysti, kun ei tarvinnut enää ajatella, meneekö lääke lapseen tai pitkittyykö synnytys. Näillä kokemuksilla valitsisin edelleen Naikkarin.

Pakko vastata, vaikka en ole synnyttänyt pk-seudulla, sillä ymmärrän ap täysin huolesi. Itse sain kamalat traumat ensimmäisestä synnytyksestä, koska koin, ettei minua kuunneltu eikä autettu. Kärvistelin 1.5vrk ennen kuin pääsin synnytyssaliin, jossa kyllä sai kivunlievitystä. Kun on ruuhkaa saleissa, ei pääse pelkästään supistuskipujen vuoksi, vaan synnytyksen pitäisi olla todenteolla jo pitkällä. Ongelma onkin, jos supistuksia tulee, mutta mikään ei etene eikä pääse edes saliin. Sitä ennen ei saa mitään muuta kuin kaurapussin ja pallon. Edes toisessa raskaudessani ei ymmärretty, että haluan kivunlievitystä heti. Vasta kolmannessa sain heti riittävsti apua, kun olin synnytyksen suunnittelussa vaatinut, että saisin muuta jo avautumisvaiheeseen.

Pakko vastata, vaikka en ole synnyttänyt pk-seudulla, sillä ymmärrän ap täysin huolesi. Itse sain kamalat traumat ensimmäisestä synnytyksestä, koska koin, ettei minua kuunneltu eikä autettu. Kärvistelin 1.5vrk ennen kuin pääsin synnytyssaliin, jossa kyllä sai kivunlievitystä. Kun on ruuhkaa saleissa, ei pääse pelkästään supistuskipujen vuoksi, vaan synnytyksen pitäisi olla todenteolla jo pitkällä. Ongelma onkin, jos supistuksia tulee, mutta mikään ei etene eikä pääse edes saliin. Sitä ennen ei saa mitään muuta kuin kaurapussin ja pallon. Edes toisessa raskaudessani ei ymmärretty, että haluan kivunlievitystä heti. Vasta kolmannessa sain heti riittävsti apua, kun olin synnytyksen suunnittelussa vaatinut, että saisin muuta jo avautumisvaiheeseen.

ainakin anestesia- ja synnytyslääkärillä, lastenlääkäristä en ole ihan varma.



Lohjalla saa aina halutessaan perhehuoneen, jos sellaista varsinaista ei ole vapaana niin kahden hengen huoneesta saa tehtyä perhehuoneen.



Itse olen synnyttänyt Lohjalla x4 enkä mihinkään muuhun sairaalaan suostuisi menemään jos vielä synnyttäisin. Ihan loistava paikka! Kaikki mahdolliset kivunlievitykset olen saanut, mitä olen keksinyt pyytää ja muitakin on tarjottu. Lohjalla ainakin kuunnellaan äitiä, ja tarkalla korvalla kuunnellaankin.

Olen synnyttänyt 2 lasta Jorvissa ja molempiin synnytyksiin olin tyytyväinen. Ekalla kerralla sain epiduraalin koska sen halusin ja toisella kerralla synnytin ilman kivunlievitystä (omasta tahdosta).

Millainen meininki Jorvissa noin muuten mielestäsi on? Tietysti paljon riippuu kätilöstä (vaikka minusta ei kyllä pitäisi), mutta millaista kohtelua siellä muuten sait?

AP

Eli kaikki toimi mielestäni hyvin ja sain hyvää kohtelua. Ekan synnytyksen jälkeen olin tosi väsynyt ja sain todella paljon apua vauvan hoidossa henkilökunnalta vaikka perhehuoneessa oltiinkin. Meillä ei miehen kanssa juuri aiempaa kokemusta vauvoista ollut. Toisella kerralla olin yhden yön 4 hengen huoneessa ja toiseksi yöksi saimme perhehuoneen. Sain olla enemmän rauhassa tällä kertaa

koska niin halusin. Eli ei valittamista!

ja siellä aion seuraavankin synnyttää. Tai synnyttää ja synnyttää, sektioksi menee nämä 5 kiloiset lapset joita sisälläni onnistun kasvattamaan ihan ilman diabeteksia jne. Olen saanut tarpeeksi kivunlievitystä, apua, sekä lääkitystä tarvitessa.



Mutta huomasin kyllä että samassa huoneessa jollain nuorella teini-äidillä oli tosi paljon hankalampaa oman kätilönsä kanssa, mutta vaikea sanoa johtuiko kätilön "ilkeydestä" (tuskin) vaan lähinnä siitä että ko. äiti olisi mielummin lärynnyt 24/7 kännykässä kavereidensa kanssa kuin hoitanut alipainoista vauvaansa.