Minä vs. mies, kotitöistä
Haluaisin tietää mitä muut ovat mieltä mieltäni painavasta asiasta.
Olen äitiyslomalla, kotona vauva n.6kk ja puolet ajasta isompi lapsi myös. Mies käy päivätöissä, sekä harrastaa metsästystä. Metsästystä on ollut syyskuulta asti, loppuu vuoden loppuun. Aikaa siihen menee viikoittain 1-2 kokonaiusta päivää sekä joskus iltoja. On siis tyypillisestä poissa jommankumman viikonloppupäivän ja usein jonkun illankin. Kotona ollessaan syö, leikkii lasten kanssa, hoitaa vauvaa, lepää, tekee töitäkin. Kotitöitä tekee jonkun verran, eli esim nostaa pyykkikoneellisen, täyttää tiskikoneen, käy kaupassa. Ei tee ruokaa juuri milloinkaan (ehdottaa mäkkäriä jos sanon etten jaksanut tehdä), imuroi kun nalkutan (tavoite kerran viikossa mutta menee parikin..), pesee veskin kun nalkutan (sekin parin viikon välein), vaihtaa lakanoita kun nalkutan.
Jätän tarkoituksella imuroinnin, vessan pesun miehelle kun sovittu että hän tekee niitä jotta korvaa kaiken kotityön mitä teen kun hän metsällä jne. Ei niitä tee jos en muistuttele. Hän käsittää vauvahoidon, tiskikoneen kertaalleen täytön ja koneellisen noston riittäväksi. Minä hoidan lapsien ruokailut, teen ruokaa noin kerran päivässä (kotiruokaa), lakaisen pahimmat pölyt, pistän kaikki miljoonaa tavaraa paikoilleen pitkin päivää, siivoan lastenhuoneen, petaan, hoidan lemmikkejä (matelijat), luuttuan, pesen pari koneellista pyykkiä päivässä. Mies hoitaa autot eli katsastaa, vaihtaa renkaat (tosin osallistun siihen), pitää huolen öljyjen vaihdosta yms.
Koska en jaksa tätä ainaista kotityötä, olen tahallani jättänyt puhtaat pyykit viikkaamatta (vain vauvan pakolliset), en imuroi, en pese vessaa jne. paskasta on. Mies metsästää toisen viikonloppupäivän ja toisena lepää, hoitaa lasta enemmän kuin minä. Pyykkikasa kasvaa, vessa paskottuu ja kaikki tuommoiset jää rästiin. Ei kato kerkeä kun on töitä ja harrastus.
Olenko kohtuuton jos mielestäni olisi reilua niin, että arkipäivisin minä hoidan lapset, kokkaan ruoan, siivoilen meidän sotkuja ja pesen pyykkiä sekä setin tiskejä. Illalla mies auttaisi kotitöissä mm nostamalla pyykkiä, laittelemalla tiskiä jne. Viikonloppuisin jos hän valitsee metsästää yhden päivän, minä saisin toisena istua ja vaikka lukea, kun hän hoitaa lapsia. Sitten YHDESSÄ tekisimme viikkosiivouksen, eli imurointi, luuttuaminen, vessa, pyykkejä kaappiin jne. Mielestäni hän käyttää "vapaansa" metsällä, joten sit saa myös tehdä aikaa kotihommille jotka tehtäs yhdessä.
Olenko nipo ja nalkuttaja kun tämä ahdistaa ja en jaksa tätä paskassa elämistä tai tehdä kaikkea itse? Haluan että mies harrastaa jne, mutta mielestäni hän ei tajua että se että hän käy metsällä sillä aikaa kun olen lapsenlikkana, on etuoikeus eikä itsestäänselvyys.
MIELIPITEITÄ??
Kommentit (30)
että en haluaisi olla pahalla tuulella ja nalkuttaa, vaan tehtäs hyvällä mielin porukalla kuten joskus teemme. Ei se vaan riitä että tekee kerran kuussa, kun hommia kertyy koko ajan! Mies kiukustuu kun valitan, mutta en kestä henkisesti jos en sano mitään ja annan asioiden olla vaan näin. Olen kyllästynyt olemaan nalkuttava vaimo miehen silmissä. Halusinkin teidön mielipiteenne onko vaatimukseni oikeasti kohtuuttomia, eli olenko turhaan nalkuttava akka vai puhunko miehelle asiasta? Olen siis koittanut nätisti puhua ja puhunkin, vältän siis kirjaimellista nalkuttamista.
T.ap
mies tekee aina välillä viikonloppuisinkin töitä ja mä teen hoidan pääasiassa kodin sekä lapset. Mies tekee vain miesten työt. Mun mielestä se on ihan ok, mä olen kuitenkin kaikki päivät kotona. Tykkään siivota aina perjantaisin ja pyykkään pääasiassa arkisin, että viikonloput saadaan koko perhe rentoutua. Toki sitä ruuanlaittoa yms. pientä on, mutta en koe sitä pahaksi ja mieluusti lähden Heselle tai ravintolaan syömään.
En ala rankaisemaan miestä siitä että on jossain muualla kuin kotona.
Työt AIVAN eri asia kun harrastus! Mielestäni molemmilla tasavertainen oikeus rentouttaviin harrastuksiin, ja yhteiset sotkut siivotaan yhdessä. Arkisin voin siivota arjen sotkut, mutta kun viikko alkaa hirveellä määrällä pyykkiä, tiskiä jne, ei kerkeä lasten kanssa mitään jos niitä vaan tekee. Ei muakaan haittaa koneellinen pyykkiä, tiskiä jne, mutta kiva on kun ei ole maanantai-aamuna puhtaita lusikoita millä ruokkia lasta tai puhtaita pulloja ja entiset rästit kertyy uusien hommien päälle. Jos mies kävisi viikonliopputöissä, en valittais.
T.ap
ja pyydä miestä tekemään sama. Verratkaa listoja ja tasapainottakaa. Ja kyllä harrastukset, kuten metsällä käynti, ovat etuoikeuksia. Vai sopisko miehelle, että sullakin on sitten la tai su koko päivän oma harrastuspäivä ja mies hoitaa kaiken?
Oikeus on sullakin silloin tällöin rentoutua. Mielestäni et ole kohtuuton. Miehesi tulee kotiin valmiiseen ruokapöytään ja puhtaat vaatteet saa päälleen, kun sä pyykkäät.
Itse olen työelämään juuri palannut, meillä on 1v8kk taapero ja parhaillaan olen raskaana rv10. Tänään mulla oli vapaapäivä, joka ei todellakaan siltä tuntunut. Olen hoitanut taaperon, ulkoiltiin ja samalla puskin lumityöt. Tänne Joensuuhun kun rumahti 14cm lunta viime yönä. Sitten ruuan tekoon ja pyykkikone pyörimään. Vielä pitäis paskahuussit pestä. Mun mies saa tänään tulla autolla valmiiksi putsattuun pihaan ja valmiiseen ruokapöytään, joten saa pestä vessat illalla ja kantaa saunapuut! ;)
Ja lista sitten jääkaapin oveen. Tarvittaessa voi myös tehdä sarakkeet molemmille ja raksi ruutuun aina kun homma on hoidettu ajallaan (eli tyyliin VKO 43, imurointi 3 kpl, ruuanlaitto 7 kpl jne. ja ruksi sille joka homman sillä viikolla teki). Tarvittaessa myös ruksilista siitä, montako vapaailtaa kummallakin on ollut ja SINÄ OTAT MYÖS SITÄ OMAA AIKAA, eli menet vaikka kirjastoon, pitkälle lenkille, leffaan tai ihan mitä vaan.
Jos ei tee kotihommia, ei niiden määrää myöskään ymmärrä, vaan saattaa ihan oikeasti luulla, että roskien vienti kerran kuussa on jo paljon. :D Siksi teidän voisi olla hyvä tehdä yhdessä tuo lista ja sopia, että miten paljon teillä tällä hetkellä siivotaan jne.
Mä oon sanonutkin että mitä sanoisit jos mä ilmoittaisin (en kysyis) että oon sitten sillon ja sillon 12h poissa. Ei varmasti kävis kun herralla silloin porukan sovittu metsästys. Mulla harmiks ei ole niin aikaavievää harrastusta jonka vuoksi olisin pois. Saankin levätä hieman kun mies kotona, mutta lähinnä häiritsee se että se ei tajua että ne hommat mitä se jättää tekemättä niin jää mun tehtäväksi. Ei ne katoa mihinkään. MInä ne kohtaan kun hän lähtee töihin.
pitääkin kirjoittaa ylös kaikki. Mietin jo lapsellista "en pese pyykkiäsi" taktiikkaa mutta kun lapset tietty pakko hoitaa ja haluan että putaat vaatteet yms, ja miestä ei hetkauta jos on sotkusta. Pitäs vissiin kadota viikoks et se tajuais etten jaksa.
T.ap
Tunnut haluavan kumota kaikki näkökulmat. Sinua ilmeisen paljon häiritsee miehen tekemättömyys, moni muu on hyväksynyt tilanteen, kun kuitenkin saa olla kotona lasten kanssa.
Sitäpaitsi, mä en edes sanoisi että miehesi on mitään tekemätöntä tyyppiä, jos hän kuitenkin hoitaa vauvaakin, latailee tiskikonetta ja tyhjentää pyykkikonetta, plus huoltaa auton yms.
"vältän siis kirjaimellista nalkuttamista" - joo mutta muista, että tämä on yleensä se nalkuttajan näkökulma asiaan... "Enhän minä nalkuta, minä vaan sanon!". Kyllä se jatkuva "vaan-sanominen" silti alkaa yllättävän pian kuulostaa nalkuttamiselta ("enkö minä ole jo kertaalleen sanonut... mikset ole voinut hoitaa tätäkään... ihan oikeasti, aikuinen ihminen...").
Minä olen siis nainen, ja mulla OLI nalkuttava mies, joka aina vaan SANOI asioista, ei nalkuttanut... =D
En oikein saa kiinni tästä kirjoituksestasi, mies tekee mutta ei tee tarpeeksi, mies harrastaa eikä se ole sulle ongelma, MUTTA... Ei kai tässä auta muu kuin yrittää vaan puhua asioista, niin, että miehelläkin on oikeasti tilaisuus selittää oma kantansa asiaan ja perustella?
sujuu mielestänäi ihan hyvin niin, että se kuka on enemmän ja ekana kotona, tekee mitä tarttee ja näkee et olis tehtävä.
Pääsääntöisesti minä hoidan kaikki ns. naisten kotityöt, mutta mies onkin sitten vastaavasti lapsen kanssa sen aikaa, niin saan tehdä tehokkaasti ja rauhassa sen mitä teen.
Olen koittanut suunnitella niin, että viikkosiivouksen tempaisen torstai-iltana, jolloin perjantaina on ihana aloittaa viikonloppu puhtaalla kodilla. Koitan muutenkin ajoittaa suurimmat hommat kaikki arkiviikolle, jolloin viikonloppuna ei "hommat jyskytä takaraivossa". :)
Itse olen aina jotenkin pitänyt selvänä sitä, että jos olen kaiket päivät kotona, niin minulla on myös aikaa hoitaa nuo ns. kotihommat ja se on vaan omasta organisaatiokyvystä kiinni, kuinka ne hoidan. Jos olen ollut ihan kypsää kamaa, niin olen reilusti pyytänyt apua ja saanut sitä myös aina silloin.
Myös pienet irtiotot arjesta tekevät tosi hyvää!! Esim. sauna ja peli-ilta perheen kesken, hyvää syötävää jne. tai leffailta koko perheen kesken takkatulen äärellä sohvalla. Nam!
että tyhjennätkö pyykkikoneen vai imuroitko? Herra voi vapaasti valita, eikä pääse luistamaan kotihommista.
että olen outo nainen kun en ole superkiitollinen siitä että saan olla lasten kanssa kotona. Mielestäni teen kotityöt ja hoidan lapset "työnäni" eli illat ja viikonloput ovat tasavertaista aikaa. Mies on hyvä mies, mutta hieman kasvanut siihen että nainen hoitaa jos mies ei halua/kerkeä. Ilmeisesti valitan sitten turhasta ja pitäs vaan ryhdistäytyä. Uskon vaan vahvasti että jos olisin muutaman päivän poissa, ja hommaisin harrastuksen jossa olisin poissa yhtä paljon kuin hän, hän tajuaisi jotain. Voi olla että olen erityisen stressaantunut vauvanhoitoon, ja sen tiedäne ttä minusta ei olisi ikinä kotiäidiksi pidemmäksi aikaa. Ihan sama mikä syy on, mielestäni miehen pitää auttaa enemmän jos juuri minusta tuntuu siltä että pää hajoaa ja en vaan jaksa. parempi kai sanoa nyt kuin pimahtaa ja joutua hoitoon.
T.ap
että olen outo nainen kun en ole superkiitollinen siitä että saan olla lasten kanssa kotona. Mielestäni teen kotityöt ja hoidan lapset "työnäni" eli illat ja viikonloput ovat tasavertaista aikaa. Mies on hyvä mies, mutta hieman kasvanut siihen että nainen hoitaa jos mies ei halua/kerkeä. Ilmeisesti valitan sitten turhasta ja pitäs vaan ryhdistäytyä. Uskon vaan vahvasti että jos olisin muutaman päivän poissa, ja hommaisin harrastuksen jossa olisin poissa yhtä paljon kuin hän, hän tajuaisi jotain. Voi olla että olen erityisen stressaantunut vauvanhoitoon, ja sen tiedäne ttä minusta ei olisi ikinä kotiäidiksi pidemmäksi aikaa. Ihan sama mikä syy on, mielestäni miehen pitää auttaa enemmän jos juuri minusta tuntuu siltä että pää hajoaa ja en vaan jaksa. parempi kai sanoa nyt kuin pimahtaa ja joutua hoitoon. T.ap
en ainakaan minä kirjoituksellani tarkoittanut, että sun pitäisi vaan olla loputtoman kiitollinen jokaisesta armonpalasta mieheltäsi siivouksen suhteen, tai siitä seikasta, että saat olla päivät kotona. =) Kirjoitin vaan ihan ajatusvirtaa. Ilman muuta hyvä että otat asian puheeksi ja haet näkökantaa täältä, sitä vaan, että ei tätä oikein kukaan ulkopuolinen osaa ratkaista puolestasi.
Useinhan miehet pitävät noita omia menojaan vähintään oikeutettuna, ja onhan ne, mutta kyllä naisellakin pitäisi olla mahdollisuus siihen. Ja kuten joku sanoi, niin jos mies ei tiedä, mitä kaikkea SINÄ konkreettisesti teet, niin hän voi aidosti kokea, että hänen roskien viemisensä on tosi iso juttu. =) Vaikkei se kodinpyörityksessä ole kuin pisara meressä.
Jos miehellä on paljon metsästysreissuja, etkä voi tehdä irtiottoja ("Olen huomenna 6 h poissa"), niin kysy mieheltä, koska hänellä on vapaa viikonloppu, ja varaa itsellesi aikaa juuri sille nimenomaiselle viikonlopulle. =) Mene risteilylle, ystävällesi tms. Pois kotona, niin että hän joutuu konkreettisesti tekemään kaiken yksin.
TOSIN, veikkaan, että asiat tehdään sitten "miesten tyyliin" (kamala kun kuulostan nyt tosi aliarvioivalta miehiä kohtaan...), siis vähän puolihuolimattomasti. Täytyy vaan muistaa, että asiat voi tehdä monella eri tavalla, ja jos mies priorisoi lasten kanssa puuhastelun siivouksen edelle, niin sulla voi olla tuplasti siivottavaa kun palaat kotiin... =/
Mutta mua ainakin ärsytti (ei liity sinuun), kun meillä mies oli siivoushullu ja kotimme siivoustason piti aina vastata nimenomaan HÄNEN näkökulmaansa. Se oli ainoa oikea, vaikka itse olen vähän suurpiirteisempi. En minäkään sotkussa halua elää, mutta kyllä nyt kotona saa hyvänen aika eletyn näköistä olla. Ja mies nalkutti ja nalkutti (tai siis: hän vain "sanoi" asioista...)...
Toivottavasti kissan pöydälle nostaminen hyödyttää ja pääsette yhteisymmärrykseen. =)
nro 10
Mä olisin kyllä itse ihan tyytyväinen tuohon asiaintilaan.... Lisäksi olisin tosi onnellinen koska mies varmaan tois sieltä metsältä riistaa joka sopii meidän allergisille lapsille....
Mut hei, mitäs jos otat siivoojan teille vuoden loppuun asti kerran viikossa? Sopinee miehellekin. Nalkuttaminen on paha juttu, kalvaa varmaan teitä molempia. Yritä ainakin nähdä positiivisesti, että metsästystä kestää vain tietyn ajan vuodesta:)
mutta ensi vuotta ennakoiden, olisi varmaan hyvä jutella nämä kotikuntoon -asiat kunnolla etukäteen. Eli mies tehköön enenmmän ja toisaalta sun tarvii opetella sietämään enemmän sotkua sitten tähän aikaan, kompromissejä, eikä vain sun vaatimuksia.
,kiitos pitkistä viesteistä. En ole oikein voinut tehdä pidempiä "irtiottoja" kun imetän. Nyt ollaan alettu antaa pulloa yhä enemmän joten voin olla pidempään poissa. En siis näpäytystarkoituksessa halua rankaista vauvaa, koska imetän toki jos voin. Mies ollut vauvan kanssa lähinnä jumppani ajat ja kun käyn illalla kavereiden kanssa ulkona, jolloin vauvakin nukkuu suurimman osan ajasta.
Ongelma onkin siinä että mies nauttii kun on vauvankanssa ja he nukkuvat vierekkäin, leikkivät, makoilevat....Kun palaan on kämppä ihan sotkussa, tiskit makaa ja tietenkään ole ruokaa tms. Olishan se kivaa ja helppoa vain leikkiä lasten kanssa! Minä puolestani teen miljoona muuta asiaa kun olen lasten kanssa.
Numerolle 15, esikoinen on joka toinen viikko hoidossa kun on isänsä viikko. Olemme siis eronneet, vanhemman lapsen isällä on esikoinen puolet ajasta. Minä pidän kotona häntä nyt äitiyslomalla kun on minun viikkoni.
Silloin on tosi kivaa kun yhdessä siivotaan eikä mene niin kauaa, ion kiva nauttia olosta yhdessä perheenä kun hommat tehty. En jaksa aina nalkuttaa ja pitäis löytää keino iskostaa miehelle asia ilman että muistuttaisin aina. Kohtahan toki mies on kotona kun metsä'stykausi loppuu, sit vauva on vaan jo hieman isompi ja minä olen nukutellut sitä mahavaivaisena viikonloput...
Mies on hyvä ja ihana mies, rakastava ja kunnollinen. En haluaisi olla kiukkuinen ja ahdistunut, siksi koitan muuttaa tilannetta.
T.ap
Meillä mies on yrittäjä ja pahimpaan sesonkiaikaan ei tee mitään kotitöitä, paitsi vahtii vauvaa 5 min että pääsen suihkuun joskus. Olen sanonut, että silloin ei voi odottaakaan että meillä on yhtä puhdasta ja siistiä kuin anopin luona;)
Et ole kohtuuton. Valintakysymyksiä nämä kaikki, tavalla tai toisella.
Riistaa, öö, sitä ei näkynyt viime vuonna lainkaan kun kaikki olivat miehen vanhemmilla. Tänä vuonna parit jauhelihat nähty. Niistäkö pitäisi olla kiitollinen? Onhan se hyvää mutta..
Puhuimme etukäöteen että kun vauva pieni, voisi miettiä onko harrastus NIIN tärkeä. Ensi vuonna sitten jatkaisi täydellä teholla taas. vauva kun on vauva vaan kerran ja silloin hoito rankinta, ja olisi kiva perheenä olla. Kyllä sitä mettuuta on kai nyt vähemmän, mutta silti viikoittain ja työpäiviäkin ottaa vapaaksi sitä varten. Jouluna lomaa pitää siis aivan minimin mitä meidän kanssa viettää...
Rahaa on miinuksen puolella, joten ei varaa nyt siivoojaan. Tämä harkintaan myöhemmin. Rahasta ei tietenkään tingitä bensassa yms asejutuissa metsää varten...
Karhunmetsästys ja hirvenmetsästys on elokuusta joulukuun loppuun. Koiria pitää alkaa treenata jo kesällä. Kestää siis vain hetken vuodesta? Laskelmieni mukaan noin puolet vuodesta...
Tiedän että valitsin metsämiehen, ja hyvä harratuss se onkin. Joku päivä nautin siitä kun saan rauhassa olla. Mutta. Nyt on pieni vauva ja muutenkin herään öisin neljästi, niin en yksinkertaisesti jaksa arvostaa ko harrastusta oman jaksamiseni kustannuksella.
Jakaa siis ilmeisesti mielipiteet. Ensi kesänä mies ehkä kotona 2kk lasten kanssa kun menen tienaamaan. Aion tehdä selväksi että ruokaa saa sit olla valmiina kun palaan kotiin ja kotityöt tehty, ihan niinkuin hän nyt olettaa minulta. Voin sitten illat makoilla ja leikkiä lasten kanssa.
T.ap
tosin mikähän siinä lopulta muuttuisi? Niin, tuskin juuri mikään, mies ehkä tekisi tuolla tavalla vähän enemmän, mitä nyt tekee, mutta varmaan edelleen sen nalkutuksen jäljiltä?