Melkein 2-vuotias ei ota mitään käskyjä kuuleviin korviinsa, jäähyt ei toimi jne.

koulua 2 vuotiaana ja asu yksin. Ja jos olis luettu sitä parjattua Wahlgrenia, ni tarttis sitä lasta kieltää, kaikki kielletyhän kiinnostaa koko ihmisiän läpi jokaista, eikö? Ja käykää jokainen kielletty juttu läpi, ja mirti miksi kielsit eikö lapsi olisi voinut katsoa sen jutun läpi kokonaa , mitä se on, eihän se muuten tiedä, eikä mitään opi.

Tuon ikäiselle Ei on hauska leikki.

Oppivat vähän myöhemmin, joten kannattaa sanoa sitä eitä kun vie pois kielletystä puuhasta/paikasta.

Jäähyllekin hän vielä turhan nuori.

eivät toimi käskyt, ei, jäähyt etc.



Eli siinä suhteessa nou vorries.



Tuon ikäisenä pitää vain jaksaa pitää lapsi pois kielletyistä. Ei-sana ei auta yhtään mitään. Ei ainakaan meillä.



Jäähy toimii vanhemmilla lapsilla ei alle 2-vuotiailla.

ja vielä pojan lisäksi on 6v ja vauva.. huh. alkaa tälläkin äidillä olla keinot lopussa, kaikki energia ja huomio menee tähän 2vuotiaaseen.

että lapselle ei riitä se, että kiellät vaan se pitää myös katsoa että viesti menee perille. Olin ite silloin nuori äiti ja harjoittelussa päiväkodissa, mutta asia oli suuri oivallus myös itelle.



Lapselle on helppo sanoa, että älä tee sitä ja tätä, mutta sitä ei pitäis jättää siihen vaan viedä tavallaan loppuun asti. Jos lapsi ei tottele, ota se vaikka hetkeksi tiukasti syliin ja sanot, että sinä et saa tehdä noin. Selität ja perustelet, että sitten kun lapsi on rauhoittunut pääsee pois otteesta.



Ja monesti lapsen ohjaaminen johonkin mielekkääseen tekemiseen toimii paljon tehokkaammin, kuin kiellot kieltojen perään.



Meillä tuommoiset pakolliset tekemiset sujuu, kun uhmiksen ohjaa tekemään jotain mielekästä jo ennenkuin alotan omat hommani. Vaikkapa kun laitan ruokaa, haalin uhmikselle ruokapöydälle kivaa tekemistä ja olen ite hengessä mukana juttelemalla ja samalla teen ruokaa. Näin saan uhmiksen rauhoittumaan lähelleni, eikä se silloin muista kiusata pienempää sisartakaan ja rauha säilyy :)

Olen mä lukenut Wahlgreniakin, en saa siitä oikein konkretiaa kiinni, ne on vaan niin hassunhauskoja anekdootteja eikä meillä mene elämä kuin oppikirjasta. Mä olen sen sata kertaa selittänyt miksei pesukonetta voi pysäyttää kesken ohjelman, kuumenevaa uuninluukkua takoa, ikkunaa hakata kovalla esineellä jne. Tuolla lapsella tuntuu olevan enemmän virtaa kuin viidessä keskivertolapsessa yhteensä. Tänään oli kutsut, joissa oli kymmenkunta aikuista ja melkein yhtä paljon lapsia, ikähaitari 0-8 v ja kyllä tuo meidän sankari siellä eniten tuotti vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Yksi rikottu esinekin pitää korvata, hävettää.

ap

koulua 2 vuotiaana ja asu yksin. Ja jos olis luettu sitä parjattua Wahlgrenia, ni tarttis sitä lasta kieltää, kaikki kielletyhän kiinnostaa koko ihmisiän läpi jokaista, eikö? Ja käykää jokainen kielletty juttu läpi, ja mirti miksi kielsit eikö lapsi olisi voinut katsoa sen jutun läpi kokonaa , mitä se on, eihän se muuten tiedä, eikä mitään opi.

keksi käteen, ja keitä ittelles kuppi kahvia, yleisohjeena hengähdys tauoiks. Ja oikeesti mun esikoinen oli tollanen, ja nyt 30 vuotta myöhemmin maksasin aika paljon jos saisin viettää sellaisen pienen miehen kanssa aikaa, voi että se oikeesti oli hyvää aikaa, vaikkei silloin tuntunut ihmeemmin siltä.

Alle 2-vuotias ottaa ei-sanan eri lailla kuin isompi, ei vielä ymmärrä täysin, sama jäähyn kanssa.

Joka on täysin turhaa noin pienen kanssa.

Itse pärjäsin hyvin ilman jäähyjä.

Koeta se lapsen huomio kohdistaa johonkin muualle, johonkin kivaan tekemiseen.

Noin pientä lasta voi vielä "huijata" ilman että

pieni sitä itse hoksaa.

Lempeällä kädellä ohjaat tekemisen muualle.

Ja ulos käyttämään energiaa välillä.

Kunnon metsäretki rauhoittaa.

lapsi on 2.5v ja on todella toimelias ja aikaansaapa, kiljuu ja kirkuu huvikseen ja ei juuri mitään pyyntöjä tottele.



Olen huomannut seuraavat seikat jotka vaikuttaa lapsen käytökseen todella paljon; äiti ei jaksa. Äiti kyllä komentaa ja ojentaa mutta ei katso että lapsi oikeasti tekee sen mukaan, eli paljon melua tyhjästä.



Toinen on se että lapsi katsoo paljon telkkaria, jopa ruokapöydässä on opetettu katsomaan tietokoneelta piirrettyjä ja vieressä on kasa leluja joilla voi leikkiä samalla kun syö. Ymmärrän äidin ajatuksen siitä että lapsi pysyy paikallaan syömässä, mutta lapsella on ihan liikaa vääränlaisia virikkeitä syömistilanteessa.



Kolmas on se ettei äiti ole lapsen kanssa koskaan ulkona muuta kuin kauppareissulla. Päiväkodissa lapsi saa ulkoilua mutta ei ksokaan sen jälkeen eikä niinä päivinä kun ei ole päiväkotia.



leluvuoret on järkyttävät, jatkuvasti joku härpäke pitää jotain ääntä ja heti kaun lapsi ei leiki sille laitetaan video pyörimään.



Lapsi pyörittää arkea kiukuttelullaan, kiljumisella ja sillä ettei tottele ja äiti on vaan väsynyt eikä jaksa ottaa tilannetta haltuun.



Itse rauhottaisian koko ajren, pois ruokapöydästä kaikki lelut yms. ja tilalle keskustelua ja huumoria. Toistoa ja toistoa ja toistoa kun opetetaan uusia asioita, kielletään ja harjoitellaan. lapsesi on vielä niin pieni ettei kuulukkaan ymmärtää kaikkea, se vaatii kärsivällisyyttä.



Koita karsia kaikki turha melu ja ärsykeet pois paikoista joissa niitä ei tarvita, ne aiheuttavat levottumuutta ja lapsesta tulee sellainen jokapikan sählä kun ei osaa olla hetkeäkään paikallaan. Metsaretket ei ole ollenkaan huono ajatus niinkuin joku jo laittoikin.

Olen mä lukenut Wahlgreniakin, en saa siitä oikein konkretiaa kiinni, ne on vaan niin hassunhauskoja anekdootteja eikä meillä mene elämä kuin oppikirjasta. Mä olen sen sata kertaa selittänyt miksei pesukonetta voi pysäyttää kesken ohjelman, kuumenevaa uuninluukkua takoa, ikkunaa hakata kovalla esineellä jne. Tuolla lapsella tuntuu olevan enemmän virtaa kuin viidessä keskivertolapsessa yhteensä. Tänään oli kutsut, joissa oli kymmenkunta aikuista ja melkein yhtä paljon lapsia, ikähaitari 0-8 v ja kyllä tuo meidän sankari siellä eniten tuotti vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Yksi rikottu esinekin pitää korvata, hävettää.

ap

koulua 2 vuotiaana ja asu yksin. Ja jos olis luettu sitä parjattua Wahlgrenia, ni tarttis sitä lasta kieltää, kaikki kielletyhän kiinnostaa koko ihmisiän läpi jokaista, eikö? Ja käykää jokainen kielletty juttu läpi, ja mirti miksi kielsit eikö lapsi olisi voinut katsoa sen jutun läpi kokonaa , mitä se on, eihän se muuten tiedä, eikä mitään opi.

Valitettavasti mulla ei ole mitään konstia, kyllä ne rauhottuu ajan kanssa. Mulle joku toinen äiti sanoi puistossa, että ei siihen kauan mene, että lapsi on 3-vuotias ja rauhallisempi :)

Aiheutat vaan pysyvää vahinkoa lapsellesi. Ja itse hermostut kahta kauheammin.



Etkö oikeasti tiennyt, millaisia 2vuotiaat ovat, kun lapsia rupesit tekemään?

Ei ns. tajua ohjeita.

Energinen lapsi tosissaan imee äidistä paljon energiaa. Ja sitten kun äiti on väsynyt lapsi touhuaa ja kiukkuaa enemmän. Se taas väsyttää äitiä lisää, minkä jälkeen lapsi reagoi olemalla vaikeampi, mikä taas väsyttää äitiä....



Tuosta kierteestä on hyvin vaikea päästä irti. Hetkeksi se voi onnistua, kun äiti oikein tsemppaa ja saa joltain apua. Mutta parin päivän tsemppaamisen jälkeen äiti jo väsyy tsemppaamiseen, lapsi reagoi siihen, ja kierre taas alkaa.



Mutta konkreettisa neuvoja: Kuten muutkin sanovat, niin jäähy ei toimi noin pienellä. Se alkaa pelaamaan jostain 3-vuotiaasta eteenpäin. Ja kieltoja ei moni vielä usko.



Yritä karsia kiellettävät asiat kotona minimiin. Siivoa koti niin, että lapsen tekemisiä ei tarvi varoa. Portit ja lapsilukot kuntoon. Huonekasvit pois. Kirjahylly pultataan seinään, jos pelätään sen kaatumista. Tuoleja voi käännellä nurin. Oviin laitetaan lukkoja. Ja niin edelleen. Siis ihan radikaaleja ei-tyylikkäitä toimenpiteitä, ettei tarvi koko ajan olla kieltämässä.



Ja lapsen kanssa kyläilyä kannattaa vältellä. Tuollaisen 2-vuotiaan kanssa ei kannata lähteä minnekään kutsuille. Paljon kivempaa on kaikilla, kun lapsi jää isän kanssa kotiin ja äiti nauttii rauhallisista kutsuista. Lapsi ehtii opetella kyläilyä sitten myöhemminkin, kun sillä on järkeäkin päässä.



Ja sitten ne vähät kieltämiset mitä jää jäljelle hoidetaan jämäkästi kieltäen ja perässä juosten. Ne jaksaa paljon paremmin, kun kiellot on vähennetty vain ehdottoman pakollisiin juttuihin.

Kyllä keskiverto 2-vuotiaalle nuo neuvot riittävät: ulkoilua, mielenkiintoista puuhaa pöydälle, kiinnitetään lapsen huomio muualle.



Mutta meidän vilkas ja temperamenttinen 2-vuotias ei mene noihin täkyihin lainkaan - tai jos menee, se kestää 30 sekuntia. Jopa päiväkodista on todettu, että osaakin olla tuota luonnetta riittämiin. Oli nimittäin loukkaantunut eräälle hoitajista eikä ollut suostunut koko ulkoilun aikana katsomaan tätä päin tai juttelemaan tälle...



Vinkeiksi annan aika ikäviä: anna säännöllisesti tehdä jotain vähän kiellettyä. Tee jo heti alkuun selväksi, että se ei ole niin kiellettyä kuin ne oikeasti kielletyt esim. lelukorin purkaminen äidin astiakaappiin tai lattialle tai muoviastioiden kiskominen esiin kaapeista ja piilottelu ympäri taloa. Kun alkaa tehdä sitä, sano vähän toruvalla äänellä, että taasko alat tehdä sitä ikävää hommaa, voi voi, mutta kun lapsi oikein uppoutuu hommaansa, niin äkkiä hoidat sen ruoanlaiton, tiskien laiton jne. Sitten kun lelut ovat ympäri kämppää tai kaadettuna kaappeihin, huokaiset kuuluvasti ja toteat, että nyt äidin kanssa yhdessä kerätään nämä. Meillä tosin lapsi sai tästä raivarin, mutta joku lapsi voi jopa pitää keräämistäkin hauskana hommana. Muista kehut!



Jäähy ei sovi 2-vuotiaalle yleensä, mutta meidän lapselle se käy silloin tällöin ja noin minuutin kerrallaan, koska on nähnyt isoveljen jäähyt. Päiväkodistakin hämmästyivät, kun tilanteesta poislaittaminen tehoaa niin hyvin. NÄissä tilanteissa on varmaan hyvä, että lapselle selittää, mistä on kyse eikä jätä yksin. Poistaa vaan tilanteesta.

kannattaa miettiä myös että mitä kieltää ja miksi. Onko tarpeen kieltää koskemasta joihinkin esineisiin, jolleivat mene rikki niin annan tutkia.



Valokatkaisijat tuntuvat ärsyttävän monia ja niiden renkuttaminen. Meillä vilkkui valot pari iltaa, en halunnut kieltää, sai renkuttaa niitä niin plajon kuin halusi ja 2 iltaa siihen meni. Eipä ole sen jälkeen renkuttanut. Sama juttu telkkarin nappulan kanssa. Sitä oli kiva renkuttaa kun huomasi voivansa vaikuttaa asioihin, tuleeko ohjelmaa vai ei.



Sitäkin jaksoi hetken ja sitten lopetti. Huomaatko, lapsi ei tee asioita sinua ärsyttääksesi vaan tutkiakseen asioita. Valot päälle ja pois on hieno juttu lapsen mielstä, samoin muut nappulat. Näitä kokeilemalla lapsi oppii että voi vaikuttaa omalla toiminnallaan asioihin.



Ei meidän lamput tai telkkari mennyt siitä rikki, eikä varmaan teidänkään. Älä kiellä ellei ole pakko, niitäkin kieltoja tulee varmasti tarpeeksi niin mieti 2 kertaa miksi kiellät. Siksi että jotian ei vain kuulu tehdä vai siksi että siitä on oikeasti haittaa lapselle?

Meillä on ollut vähän samanmoista. Ei:tä ei tosiaan kannata hokea, jos siitä ei seuraa mitään. Kieltää kannattaa vain vaarallinen ja toisia tai tavaroita vahingoittava. Eli, jos lapseni hakkaa vaikkapa lasia jollain kovalla esineellä, kiellän ja varoitan, että, jos ei lopu, lähtee esine pois. Ei yleensä usko, eli sitten se pitää seuraavalla kerralla ottaa veke. Hirveä huutohan siitä tulee, mutta kun tarpeeksi kauan tätä jaksaa toistaa, niin alkaa helpottua.



Yritän myös kiinnittää huomion vähemmän haitallisiin asioihin, ja joskus joudun lahjomaan xylitolpastilleilla tai muilla nannoilla. Hyvästä käytöksestä kannattaa myös palkita ja kehua.



Itselläkin menee hermot välillä. Kaikilla menee, eikä se ole vaarallista.

vaan selitykset ikätason mukaisesti, ei saa koskea uuniin, se on kuuma.

Ja ennemmin rajoittaisin ihan fyysisesti lapsen huonoa käyttäytymistä, jos kutsuilla lapsi ei osaa olla kunnolla, niin otan viereen istumaan ja pidän siinä kiinni niin kauan että lapsi rauhoittuu ja sanon että ei saa juosta, rikkoa mitään tms. Sitten kun lapsi on rauhoittunut saa mennä kokeilamaan uudestaan, jos ei onnistu niin istuu loppuajan vieressä ja pidän kiinni. Lapsi tietysti raivoaa mutta antaa raivota(tätä kannattaa harjoitella ensin jossain mummolassa, ei ensimmäiseksi jonkun ristiäisissä.)

Jos lapsi koskee koko ajan pesukoneeseen kesken pesun, otan ihan fyysisesti kiinni ja istutan vieressä sohvalla niin kauan että lapsi uskoo että sinne pesukoneen luokse ei saa mennä. Tai jos en itse ehdi istua sohvalla ja pitää kiinni koko ajan niin tuoli viereen vaikka keittiöön ja istutan lasta siinä.

Pääasia kuitenkin se että en luovuta vaan jos kiellän jonkun asian niin en lapsen raivoamisen, uhmaamisen ja kiukuttelun jälkeen anna periksi, vaan kielto pysyy ja sitä pitää totella.



Se neuvo, että antaa lapsen tehdä jotakin mikä on kiellettyä(kieltää ja voivottelee muttei estä lasta), on erittäin huono neuvo. Kannattaa toimia niin ainoastaan jos haluat opettaa lapsellesi ettei auktoriteettejä tarvitse totella eikä kieltoja kuunnella.

Kiitos vastauksista, osalla on selvästi omakohtaista kokemusta vilkkaan taaperon kanssa toimimisesta. Ero ystäväni samanikäiseen lapseen on kuin yöllä ja päivällä. Toinen tuijottaa heti silmät lautasen kokoisina ja vetäytyy pelokkaana tilanteesta, kun äitinsä kieltää että ei saa tehdä jotain. Omani riekkuu kahta kauheammin vastaavassa tilanteessa ja testaa kuinka pitkälle voi mennä ja nauttii kissahiirileikistä. Nauratti kun kaveri sanoi että hän on vaan alusta asti kieltänyt jotkut jutut - ahaaa no olipas hienosti hoksattu ;))) Sitä on niin vaikea käsittää vaikka vierestä seuraisi jos ei ole omakohtainen tilanne.



Meillä ulkoillaan paljon, joka päivä vähintään 2 kertaa lähdetään johonkin ja ainakin toinen ulkoilu on nimenomaan lapsen ehdoilla ulkoilua, kuten puistoilua tai juurikin se metsäretki. Asumme metsän vieressä, joten käymme usein ihmettelemässä oravia, lintuja, sammalta ja kuusia. Vähän päivästä riippuen nämä retket onnistuvat joko ihan ok tai sitten eivät ollenkaan. Mitään vaikutusta lapsen temperamenttiin niillä ei kyllä ole, vaikka olen samaa mieltä tuosta ärsyketulvasta että se ei ainakaan ole hyväksi. Meillä ei ole leluja pöydässä kun syödään ja vasta viime aikoina lapsi on saanut tutustua Muumeihin, jotka on toistaiseksi ainoa juttu mitä joskus katsotaan telkkarista.



Tuo jäähyasia mietityttää, sillä sitä olen yrittänyt käyttää tilanteiden rauhoittamiseen silloin kun en voi heittää haalareita riiviön niskaan ja häipyä ulos. Täytyy ehkä kokeilla niiden jättämistä pois.



Kotia meillä on karsittu paljon, lukkoja ja ilmastointiteippiä on joka paikassa.. Keskityn siihen etten kiellä kieltämisen vuoksi vaan ainoastaan silloin kun se on välttämätöntä. Muuten saisin kieltää ihan koko ajan ja eihän sellaisella mitään tehoa ole. Vierailut ovat vaikeampia, kun silloin joutuu kieltämään ihan koko ajan, kun enhän voi antaa tuhota toisten koteja. Eilen olin aivan nääntynyt vierailun jälkeen. Tiedän ettei kaikki ymmärrä, kun ihan parhaimpiin ystäviinikään ei aina tajua ja antaa näitä "kiellät vaan, kyllä se meilläkin toimii" -vinkkejä.



Nyt lapsi on nukkunut hyvin ja on tosi iloisella päällä ja aamupäivä on mennyt hyvin. Vähän valoisampi fiilis. Lapsi on mestari aistimaan tunnetiloja, ja heti jos olen itse tuskanhiessä, hänen käytöksensä riistäytyy entisestään, kuten eilen.



ap

Minusta ap lapsesi kuulostaa normaalilta ja vilkkaalta lapselta, joka luottaa sinuun, niin että uskaltaa uhmata. Kuten olet huomannut, pelkkä kielto ei riitä, vaan vanhemman tehtävänä on ohjata lapsi mielekkääseen tekemiseen. Positiivisella huomiolla saa paljon parempia tuloksia aikaan. Usein kannattaa antaa se huomio ensin ja sitten pääsee niihin omiin hommiin hetkeksi.



Tuo ystävän lapsen käytös kuulostaa kyllä oudolta. Lapsihan vaikuttaa pelkäävän äitiänsä. Jos tuo kuvaus on totta, niin oletko varma ettei äiti lyö? Minusta tuo uhmaaminen on 2 veen normaalia käytöstä. Jos ei ole uhmakausi menossa, niin lapsi tekee halutut asiat iloisesti tai leikin varjolla.







Kolmen äiti

Taapero repii kaapelia ja odottaa reaktiotani. En tee mitään ja jatkan hommiani. Kiinnostus loppuu aika nopeasti. Kieltämisestä johtaa vain leikkiin taaperon osalta.