Millaista on käytännössä köyhimmän tuntemasi perheen elämä?

jossa mies työttömänä jo kuudetta vuotta ja nainen hoitovapaalla seitsemättä vuotta. Omaisuutta, osinkotuloja tms ei ole vaan ulosottoon menee aina, jos jotain ylimääräistä saavat (miehen vanhat velat).



Eivät käy usein ulkomaanmatkoilla, ehkä kerran 1-2 vuodessa koko perhe Tukholmassa (3 lasta).



Hesari tulee, lapsille ostetaan vaatetta kirpparilta ja uutena mutta ulkopuvut aina merkkituotteita uutena, samoin kengät.



Osa lapsista (2) on tarhassa, lisäksi heillä käy kotipalvelusta (tms) kaksi kertaa viikossa että äiti pääsee yksin asioille ja saa jättää 2-vuotiaan kotiin.



Aika samanlaista elämää elävät kuin mekin, paitsi että ostan ulkovaatteet Jonathania tms, en mitään kalliita, ja että me ei käydä edes Tukholmassa. Eikä meillä käy kuin joskus palkattu lastenhoitaja. Minun mieheni käy hyväpalkkaisessa työssä, itse olen hoitovapaalla.

mutta pienituloisia tiedän. Asuvat vuokralla, saavat vuokratukea, on ulosotossa sekä perheen äidillä että isällä, auto on suunnilleen halvin mikä koossa pysyy, jotain 300 euroa muistaakseni maksanut. Kummallakaan ei ole passia, eivätkä ole käyneet edes Tallinnassa, Tukholmasta nyt puhumattakaan. Tupakkaan ja kaljaan menee rahaa. Vaatteet ovat vanhoja ja käytettyjä. Koulut käymättä, ei ole työpaikkaa kummallakaan.

Mielestäni heidän köyhyytensä johtuu ihan täysin omista valinnoista joita ovat elämänsä varrella tehneet.

Tunnen myös muutamia vastaavia yksinhuoltajia sekä ihan yksin eläviä, vanhoja koulukavereita ja lapsuuskavereita kaikki ovat.

Ei kannata säästää ensi viikon ruokaan vaan ostaa heti joitain kivaa lapsille. Muuten mies ryyppää rahat. Mies ei ole tyhmä, joten kovin monta euroa ei voi jemmata eikä omistaa mitään myyntikelpoista.



Tämä perhe tosin on jo hajonnut.

Talo on saatu perinnöksi, kummallakin vanhemmalla vakituinen työ ja hakevat toimeentulotukea. Syynä se, että mies ryssii kaikki rahat. Vaimo ja lapset (3) saattaa elää 100 Eurolla kuukauden, koska kaikki saatu raha menee miehen "projekteihin". Saattaa keksiä jotain tyyliin, että alkaa tekemään metallitöitä vajassa ja myydä tuotteita. Hommaa kalliit välineet ja mitään ei koskaan tapahdu. Kaiken tämän jälkeen rouva hakee sossusta ruokakuponkeja. Täysin käsittämätöntä, koska kyse on sentään kahden työssäkäyvän vanhemman perheestä. mutta mitä on vaihtoehtona? Huostaanottaa lapset muuten hyvästä perheestä? Vai antaa lasten kuolla nälkään?

Ei ole autoa, jolla pääsisi liikkumaan vapaasti. Julkisilla voivat matkustaa mummolaan n. 4 kertaa vuodessa. Ei ole mitään maksullisia harrastuksia. Eivät käy ulkona syömässä koskaan. Leikkaavat itse hiuksensa, koska ei ole rahaa ostaa kys. palvelua. Silmälasit ovat vanhat ja naarmuiset. Eivät maksa tv-maksua. Uuden huonekalun tai kodinkoneen ostamiseen säästävät kauan. Ruoka on halpaa ja yksipuolista. Vaatteita on vähän eikä kaikkiin olosuhteisiin sopivia. Ovat yksinäisiä ja suuressa vaarassa syrjäytyä. Ovat onneksi terveitä, joten rahaa ei mene terveysongelmien hoitoon.

Mielestäni heidän köyhyytensä johtuu ihan täysin omista valinnoista joita ovat elämänsä varrella tehneet.

Tarkoittaako tuo sitä, että köyhyys ja sitä kautta mahdollinen ahdinko on jotenkin "oikein" kyseiselle perheelle? Olen itse tehnyt aikoinani elämänvalintoja, jotka ovat johtaneet siihen, että olen nyt köyhä ja tulen aina olemaankin. En silti koe, että köyhyyden pitäisi olla minullekaan mikään rangaistus.

Valintani liittyvät puolisovalintaan ja ammatinvalintaan, pääasiassa.

Kaikki rapistuu ja sortuu, eivät jaksa hoitaa. Ovat laihtuneet surkeiksi, hampaat on hoitamatta. Roskien vienti pois tontilta takkuaa pahan kerran. Vaatteet on kuin johonkin kankaisiin kääriytyneenä. Toista harvoin näkee (ehkä sairaana sisällä) ja toinen ihan höperö ja äkäinen, että naapurit pelkäävät häntä. Kukaan ei uskalla mennä lähelle tai juttelemaan heidän kanssaan. Ja aikuiset lapset on alkoholisteja, ei heistä ole avuksi. Niin toivoisin, että kunta ottaisi heidät jonnekin hoitopaikkaan. Ei meillä naapureilla vaan ole sanavaltaa, lapset päättää. Kyselin kerran tästä kunnasta.

hmmm eipä taida löytyä tuttavapiiristäni ketään pienituloisempaa kuin me ja meilläkin menee mukavasti. Meillä on vuokrakoti, ruokaa voidaan ostaa kaupasta millaista halutaan, suosin kirppareita ja alennusmyyntiä , meillä on tosi halpa käteisellä ostettu perheauto (joka toimii moitteettomasti). ulkomaillakin on käyty joskus, mutta nyt ei ole edes haluttu varsinaisesti mennä kun lapset on niin pieniä ja reissaaminen on enemmänkin stressaavaa heidän kanssa. Ulkona me syödään pari kertaa viikossa. Mistään ei varsinaisesti pihistellä, mutta tapoihin ei kuulu ostella mitään turhaa.



tilattuja lehtiä meille ei tule koska esim hesarin uutiset voi lukea paljon kätevämmästi netistä ja säästyy siltä paperiroskan keruulta.

Jos kerran syöte ulkona pari kertaa viikossa ja voitte ostaa kaupasta millaista ruokaa haluatte.

Meilläkin on vuokrakoti

Meidän arki on seuraava.

Meilä on Neljä lasta.Minä hoitovapaalla josta jään suoraan sairaseläkkeelle ensi keväänä.Miehellä pieni palkkainen työ.

Eletään kädestä suuhun eli laskujen maksun jälkeen ei kyllä juhlita.

Ulkona syömme n 3-4 kertaa vuodessa.ruokakaupassa kuljemme laskimen kanssa ja ostamme vain kaupan omia/halvimpia merkkejä.

Lasten ja aikuisten vaatteet ostetaan kirpparilta ja jos sieltä ei löydy niin vasta sitten uutena ja ei todellakaan mitään merkkikamaa.Pääasia on että sopivat ja lämpimät vaatteet.

Leivät leivomme itse ja teemme paljon laatikko ja keittoruokia.

Matkustamiseen ei ole varaa paitsi kesäisin kun miehen lomarahat tulee niin käymme ruotsin risteilyllä.

Vauvalle ompelen itse kestovaippoja ja niihin kuoria kun vaipat on niin kalliita ja ihan hyvin toimivat.

Viimevuonna lapsille ostettiin lahjat kirpparilta ja niin on osittain tänäkin vuonna.yhdet uudet lahjat saavat kaupasta ja sekin lahja saa olla max 20 €.

Jos autoon tulee jotain vikaa et pitää korjata tai jokin muu tosi yllättävä meno niin sit syödään kuukausi puuroa :D

Autosta ei voida luopua kun mies tarvitsee sitä työssään

T:köyhä mutta onnellinen äiti

hmmm eipä taida löytyä tuttavapiiristäni ketään pienituloisempaa kuin me ja meilläkin menee mukavasti. Meillä on vuokrakoti, ruokaa voidaan ostaa kaupasta millaista halutaan, suosin kirppareita ja alennusmyyntiä , meillä on tosi halpa käteisellä ostettu perheauto (joka toimii moitteettomasti). ulkomaillakin on käyty joskus, mutta nyt ei ole edes haluttu varsinaisesti mennä kun lapset on niin pieniä ja reissaaminen on enemmänkin stressaavaa heidän kanssa. Ulkona me syödään pari kertaa viikossa. Mistään ei varsinaisesti pihistellä, mutta tapoihin ei kuulu ostella mitään turhaa.

tilattuja lehtiä meille ei tule koska esim hesarin uutiset voi lukea paljon kätevämmästi netistä ja säästyy siltä paperiroskan keruulta.

Äiti tekee hirvittävät määrät töitä, että saa maksettua velat, jotka ex-mies huijasi hänet ottamaan (ja siis ihan todellakin huijasi, huijasi myös raskaaksi sabotoimalla ehkäisyn. On kertonut näin kaikille myöhemmin humalapäissään, ja enkä epäile, etteikö ole totta. Tosi pelottava ihminen). Äiti on tosi tiukoilla paisi taloudellisesti, myös henkisesti, kun on kaksi vuoden ikäerolla syntynyttä lasta. Pärjäävät kuitenkin; lapsilla on aina puhtaat vaatteet, kunnon ruokaa, heillä on siistimpää kuin useimmissa pikkulapsiperheissä ja näistä lapsista pidetään oikein hyvää huolta. Mä toivon heille joka kerran nähdessämme parempia aikoja. Itse en ehkä pärjäisi noin hyvin vastaavassa tilanteessa.

Isä kävi töissä, äiti ei halunnut. Halusi olla lasten kanssa kotona. Isä kävi matkoilla tai joi rahat.



Asuimme homeisessa alle 30m2 mökissä, jossa sähköt mutta ei muita mukavuuksia. Äiti maalasi homeet joka kesä piiloon.



Vaatteeet saatiin käytettynä + ostettiin sossun kupongeilla.



Nälkää ei nähty. Ikinä ei käyty missään, paitsi tietysti koulussa. Mihinkään ei voitu osallistua jos maksoi. Olen saanut alle 10 uutta lelua elämässäni.

Asuvat norsunlannasta ja savesta kyhätyssä hökkelissä yhdessä kolmen perheen kanssa. Syövät riisiä ja itse kasvattamiaan vihanneksia sekä papuja. Yksi lapsista käy koulua, muut tekevät töitä perheen ruoan eteen. Äiti tekee kaikki vaatteet itse löytämistään kankaista (paitsi vaatelahjoituksemme jälkeen vaatteita riittää vuosiksi).



Ovat onnellisia ja kiitollisia.

Saako tässä yhteydessä kertoa yhden hengen "perheestä"?

ap

maksamaan paljon ns. pakollisia juttuja. Esim lääkärikuluja ja vanhan auton korjauskuluja.

Mutten ajattelisi itseämme köyhiksi. Eli meidän perheen kk-tulot nettona n. 1400 euroa. Siis kaikkineen. Meillä mies on aikuiskoulutuksessa vuoden loppuun, saa työmarkkinatuen, minä äitiyslomalla. Saadaan lapsilisä ja asumistuki. Meidän elämä on aika "normaalia", jos näin voisi sanoa. Asutaan vuokra-asunnossa, meillä on auto ja koira. Laskuihin menee joo rahaa, mutta eipä meillä niin nuukailla. Ruokaa tehdään aina moneksi päiväksi, leipää leivon itse. Pyritään paljon tekemään itse. LApsi kun on vielä niin pieni, niin vaatteet löytyvät hyväkuntoisina kirppareilta. autoa käytetään vain jos on pakko. Toki, missään ravintoloisa ja matkoilla emme tässä elämäntilanteessa käy. Uusi vaatteita ostetaan vain jos on pakko. Itse hankin viime keväänä uudet lasit, sain kahdet yhden hinnalla. Maksetaan jopa lapselle vakuutusta! Mutta tämäkin onnistuu vain, kun säästämme kuukausittain rahaa tuohon vakuutukseen ja maksamme sen kerran vuodessa. sillä säästää, yhtiössämme on tapana että hajauttaminen maksaa ekstraa. Mitään ei osteta laskulla. Kaikki pitää pystyä maksamaan silloin kun ostetaan. Varomme muutenkin turhia laskuja. Ei välttämättä toimi kaikilla, mutta meillä on kaikki turha karsittu pois ja talous suunnitellaan. Tämä oi kuulostaa köyhältä, mutten itse koe itseämme köyhiksi. Saisimme kyllä tt-tukea, mutta emme ole hakeneet, kun emme sitä ole mielestämme tarvinneet.



sen sijaan eräs tuttavaperheemme tienaa meitä hieman enemmän, mutta ovat ns. köyhiä. Rahat menee kun ne tulee. Loppukuusta ei perheen äidillä ole varaa perhekahvilaan. RAhat niin finito. Vuokra heillä on sama kuin meilläkin, mutta heidän taloudestaan löytyy kaksi autoa. Perheenäiti ei suostu omastaan luopumaan. Joka paikkaan siis kuljetaan autolla, mikä maksaa. Ottaen huomioon, että asuvat niin lähellä kuntamme keskustaa, että johan sitä kävelisi kauppaan. Olisi ilmaista. Myöskin kun rahat tulevat niin lähdetään kauppaan ja ostetaan kaikki vastaantuleva. Kun sitä voi tarvita joskus. Näen tämän perheen tilanteen enemmän omista valinnoista johtuvana, kuin oikeasta köyhyydestä. Perheen isä myös juo aika paljon. Tähänkin kuluu rahaa. Masennusta löytyy tästä perheestä. Äiti on oppinut kotoaan, että hän on köyhä. ei siis viitsi edes yrittää saada töitä, vaan makaa kotona. Kun ei työnteko kannata.

Tausta:

Äiti jolla neljä lasta (kolmelle eri isälle). Avoliitossa lasten uuden miehen kanssa, mutta mies ei voi siirtää kirjoja yhteiseen kotiin koska muuten tippuisi tuet.



Tämä äiti käy töissä ja hoitaa lapsensa kotona saadakseen kotihoidontuet. Töissä on keplotellut niin että saa osan palkasta tavarana, tietokoneen ja tulostimen on ainakin saanut. Jokaisesta palkasta ulosottomies vie osan.



Hakevat joka viikko ruoka-avustuskassin ja äidin äiti hakee myös antaakseen sen perheelle.



Lapsilla ei ole laisinkaan harrastuksia. Ulkovaatteet ostavat uutena, kaikki muu on käytettyä. Lastentarvikkeet kaikki käytettynä. Huonekalut ovat valtaosin erittäin kuluneita.



Mies juo ja tupakoi, ja se vie paljon rahaa. Minimitoimeentuella elävät. Äiti koittaa ansaita lisätienestejä tupperwaremyynneillä jne. ja on aivan väsynyt mutta tekee kovasti töitä jotta voisi joskus olla velaton.

Yrityksen puutteesta ei voi moittia.

jossa äiti hoitovapaalla ja isä opiskelee ja käy iltatöissä.

Isä käy kotona lähinnä nukkumassa.



Äiti hoitaa lapset kotona, leipoo jatkuvasti ja tarjoaa pihan lapsillekin pullaa ja keksiä. Ulkona syövät joitakin kertoja vuodessa kun on Hesekuponkeja saatu. Äiti neuloo, ompelee ja korjaa vaatteita, ovat luoneet tuttavaperheiden kanssa hyvän kierrätysringin eli saavat muilta omilleen sopivia ja antavat omilleen pienet muille.



Eivät matkusta ollenkaan. Paljon pyöräilevät ja ottavat aina omat eväät. Bussissa pääsevät ilmaiseksi kun on lastenvaunut mukana. Lapset saavat valita yhden kohtuuhintaisen harrastuksen.

Eivät tilaa ollenkaan lehtiä vaan lainaavat kirjastosta. Eivät palkkaa lapsenvahtia vaan hoidattavat tutuillaan, ja hoitavat itse tuttujen lapsia välillä. Äiti leikkaa kaikkien hiukset.



Ruoka-apua eivät hae (eivät halua), mutta syövät lähinnä jauhelihaa. Eivät käytä tupakkaa tai meikkejä, alkoholia hyvin harvoin.

Kierrätyskeskuksesta ostavat harrastusvälineitä ja käytettyä on valtaosa huonekaluista.

Hurjan onnellisilta vaikuttavat ja ystävällisiä ovat muille, eivät vaikuta tippaakaan kateellisilta paremmin toimeen tuleville.

joka sairastaa masennusta eikä saa elämästä kiinni. Keittää makaronia ruuaksi, ei koskaan voi tehdä mitään koska ei ole rahaa edes välttämättömyyksiin. Elää pelkillä tuilla. Sukulaiset pelastivat viimeksi pikavippikatastrofista, mutta pelkään että uusi tilanne on jo kehitteillä :(

äiti hoitovapaalla. Lisäksi asumistuki vuokra-asuntoon ja lapsilisä. Yksi lapsi ja ihan aikuisia ovat vanhemmat, eivät mitään teinejä.



Lapselle vaatteet ostetaan pääasiassa kirpparilta, joskus alesta. Ei uusia merkkivaatteita, mutta aina siististi puettu. Antavat lapsen pieniä (ja edelleen siistejä) vaatteita ilmaiseksikin eteenpäin. Eivät osta uusia huonekaluja tai kodinkoneita. Aikuiset eivät juuri osta itselleen vaatteita, jotain pakollista joskus alesta. Eivät omista autoa, mutta asuvat ihan hyvällä alueella, hyvin kulkuyhteyksin. Kävelevät joka paikkaan. Eivät käy usein ulkona syömässä tai kahvilassa, ehkä jonain merkkipäivänä. Tv-lupa on, netti on (kellä ei?), maksullisia lehtiä ei tule. Vanhemmat tinkivät omasta ruuastaan, lapsen ruuasta ei tinkitä niin pitkään, kuin se on mahdollista. Lapsi syö mahdollisimman paljon luomua ja terveellistä ruokaa, vanhemmat sitä, mihin rahaa jää. Aikuiset eivät harrasta mitään maksullista, mutta lapsen harrastuksiin löytyy rahat jostain, liekö sitten isovanhemmilta tai kummeilta. Eivät todellakaan käytä maksullista lastenhoitajaa, eivätkä käy baareissa tai polta, tms. JOtain saunaoluita/jouluviiniä varmaan saattavat joskus ostaakin.

Talo luhistumispisteessä, henkisen pahoinvoinnin oikein tuntee, likaista, rikkinäistä, välinpitämättömyyttä, lapset syrjääntyneitä jne. Listaa voisi jatkaa loputtomiin... Tuntuu rikkaalta kun on ehjät huonekalut.