Minulla on poika ja toivon päivittäin että hän olisi tyttö

nyt mulla on kaksi tyttöä ja odotan toista poikaa, halusin jo ultrassa tietää kumpaa odotan, ettei tule yllätyksenä :D



Mullakin tällä kokemuksella on sellanen usko, että pienet pojat ainakin on helpompia kun tytöt(tämä siis vain omakohtaista), mun poika oli 6vuoteen saakka sellanen äitin poika, jos joskus olikin eri mieltä niin sanoi kuitenkin et okei sitten..

Tytöt on ollutkin sitten ihan eri luokkaa.



En tiedä miten muilla, mutta mä oon vähän tunne köyhä vauvojen kanssa, hoidan kyllä hyvin ja iloitsen uusista asioista, mutta sellanen syvä rakkauden tunne tulee mulla vasta myöhemmin, nyttenkin tän nuorimman tytön kanssa vasta juurikin lähempänä sitä 1v:n ikää aloin tuntea sellasta isoa rakkautta ja voisin kyhnätä sen kanssa kokoajan, sen jutut on musta maailman hauskimpia ja se vaan näyttääkin niin söpöltä.

Johtuukohan sitten siitä kun oleminen on enemmän vastavuoroista ja tyttö halaa ja suukottaa itsekin paljon ja osoittaa tunteita(hyviä ja huonoja) itsekkin.

Että josko sullekkin ihan kohta kävis niin ja unohtuisi se sukupuoli asia :)

Mutta anna mä arvaan; sun isäs oli luuseri, juoppo, joka kähmi kaikkia hameellisia ja kuoli viinaan kun olit jotain 10v. Sen jälkeen sun mutsis joutu suljetulle kun olit juuri täyttänyt 16. 17 vuotiaana tulit raskaaksi ja toivoit kovasti tyttöä, mutta olikin vain kuollut poika, onneksi kuollut...

Minäkään en halunnut poikaa. Lykkäsin lapsen tekoa 10 vuotta, koska pelkäsin saavani pojan. Sanoin aina, että jos eka lapsi on poika, en voi tehdä enempää, koska en voi ottaa riskiä, että seuraavakin on poika. Eka lapseni oli poika, mutta syntyi kuolleena. Jouduin siis syömään sanani, mutta samalla sain uuden mahdollisuuden. Sen jälkeen olen saanut kolme tyttöä. Ja se, mitä joku sanoi tyttöjen vaikeudesta, ei pidä ollenkaan paikkaansa. Tyttöni ovat nyt 12-15v ja elämä heidän kanssaan on tosi helppoa (mikä ihmeen vaikea murrosikä tytöillä ????). Toki minä olisin varmaan siitä pojastakin loppujen lopuksi tykännyt, mutta olisi varmaan jäänyt ainokaiseksi. Enkä olisi saanut tyttöjäni!

Minäkään en halunnut poikaa. Lykkäsin lapsen tekoa 10 vuotta, koska pelkäsin saavani pojan. Sanoin aina, että jos eka lapsi on poika, en voi tehdä enempää, koska en voi ottaa riskiä, että seuraavakin on poika. Eka lapseni oli poika, mutta syntyi kuolleena. Jouduin siis syömään sanani, mutta samalla sain uuden mahdollisuuden. Sen jälkeen olen saanut kolme tyttöä. Ja se, mitä joku sanoi tyttöjen vaikeudesta, ei pidä ollenkaan paikkaansa. Tyttöni ovat nyt 12-15v ja elämä heidän kanssaan on tosi helppoa (mikä ihmeen vaikea murrosikä tytöillä ????). Toki minä olisin varmaan siitä pojastakin loppujen lopuksi tykännyt, mutta olisi varmaan jäänyt ainokaiseksi. Enkä olisi saanut tyttöjäni!

voi olla muutenkin vähän rankka, ei siinä aina ehdi hirveästi fiilistellä, jos lapsi on itkuinen tai sairastelee. Ensimmäisiin kuukausiin ladataan ihan kohtuuttomasti paineita, pitäis olla niin ihanaa, äidin pitäis olla vain onnellinen ja lasta pitäisi rakastaa vaikka on niin väsynyt ettei edes omaa nimeään muista.



Kaikki helpottaa ja paranee ajan kanssa. Ap on jo voiton puolella, kun lapsi on yli puolivuotias. Vielä puoli vuotta, ja alkaa olla jo aika mukavaa. :) Tsemppiä vaan ap, kyllä se siitä ajan kanssa tulee myös ilo lapsesta.

Kun lapsi lentää avaruudessa ei haittaa onko se poika vai tyttö.

Tiedän ettei tämä ole enää normaalia ja että olen jäänyt jumiin täjän naurettavaan asiaan, kun muut äidit viimeistään saatuaan ihanan vauvan syliinsä unohtavat tuollaiset ajatukset..

Olen huomannut ystäväpiirissäni että tytön toivominen on kyllä tosi yleistä. Olen ollut erityisen herkässä tilassa aina kun kuulen että ystäbä on saanut/odottaa tyttöä ja on helpottunut siitä. Muutama vain tyttöjen äiti on myös leikkimielisesti esittänyt osanottonsa sukupuolesta ja kommentoinut kuinka rankkaa meillä tulee olemaan villin pojan kanssa. Vaikka näitä ei ole tarkoitettu loukkauksiksi ovat ne kyllä osuneet ja uponneet. Eli en tiedä näkevätkö muutkaan poikaa niin ihanana.

Turhasta valittava ap :/

Jos puhuisit oman äitini kanssa, hän sanoisi että ole onnellinen pojastasi :) Hänellä on 2 poikaa ja 2 tyttöä. :) Ja tytöt ovat olleet rankempia tapauksia. Hänen mukaansa :)

Itsellänikin on 2 aivan ihanaa poikaa ja 1 aivan ihana tyttö :) Tällä hetkellä en ajattele että kuka on vaikein yms. He ovat minun lapsiani.

Suoraan sanottuna sinun kaverisi ovat idiootteja :) Poika voi olla aivan yhtä ihana kuin tyttökin, miksi ei olisi? Hän on sinun lapsesi. Ei hän ansaitse tuollaista surua sukupuolensa takia :/ Nämä sinun kaverisi eivät ymmärrä millaista onnea on saada lapsi, oli se sukupuoli mikä tahansa.

Se on vain joku ihmeen myytti että pojat ovat villejä yms. Mutta ei se näin välttämättä ole.

Kuten omassa lapsuudenperheessäni. Pojat olivat rauhallisia, tekivät asioita omissa oloissaan, kun taas me tytöt. Kehtaakohan sitä edes kertoa mitä kaikkea keksimme... Kyllä on äitimme sanonut että oli hyvin rankkaa aikaa meidän kanssamme. Toinen oli oikea pissis (niin sanotusti) toinen taas sellainen rasavilli että oksat pois. Voisi kuvitella että ne oli ne pojat jotka riehuivat ja tappelivat, ajelivat mopoilla ja autoilla alaikäisinä yms.

Mutta niin ei välttämättä ole. Jokainen lapsi on aivan ERILAINEN! Ei sinun nyt kannata miettiä oman lapsesi tulevaisuutta, se on sellainen kuin on. Nauti hetkistä lapsesi kanssa.

mitä asioita liität tyttöyteen, joita et usko pojalla olevan?



Vaikka lapsesi olisi ollut tyttö, hän voisi siti käyttäytyä kuin poika ja jopa olla miesmäisen näköinen! Samoin poika voi olla "tyttömäinen".



Mietipä sitä.

On myös samanlainen tyttö, ei sen puoleen. Pojan kanssa vaan on ihanan helppoa ja nauti joka hetkestä. Annan neuvon, tutustu lapseesi, älä anna sukupuolen olla tutustumisesti esteenä:))

Itsellä nyt 6-v. poika ja kyllä katson kateellisena kavereitteni samanikäisiä tyttöjä, niitä villimpiäkin. POikani sattuu olemaan juuri sellainen äänekäs, vauhdikas, sottainen, hajamielinen, tempperamentikas ja aidosti poikamainen poika. Koti näyttää siltä, että meillä asuu noin kymmenen lasta ja poika on todella kovaääninen ja leikkii rajusti ja juoksee ja koheltaa aivan kauhean paljon. Ei myöskään osaa lueskella rauhassa (vaikka pienestä pitäen on hänen kanssaan luettu) tai muuten vaan leikkiä hissukseen, aina on kaamea vauhti ja häsellys. Syvällisemmät keskustelut eivät kiinnosta, vaikka oman kummityttöni kanssa olen käynyt ihania pitkiä keskusteluita syvällisemmistäkin asioista. Kaikki kaveritkin samanlaisia. En tiedä ovatko tytöt samassa iässä enää yhtä energisiä ja koheltavia, eivät ainakaan ystäväperheiden tytöt.

ja sit yhteiskunta sanoo et se on normaalia ja aivan ok. EI OLE.

Itsellä nyt 6-v. poika ja kyllä katson kateellisena kavereitteni samanikäisiä tyttöjä, niitä villimpiäkin. POikani sattuu olemaan juuri sellainen äänekäs, vauhdikas, sottainen, hajamielinen, tempperamentikas ja aidosti poikamainen poika. Koti näyttää siltä, että meillä asuu noin kymmenen lasta ja poika on todella kovaääninen ja leikkii rajusti ja juoksee ja koheltaa aivan kauhean paljon. Ei myöskään osaa lueskella rauhassa (vaikka pienestä pitäen on hänen kanssaan luettu) tai muuten vaan leikkiä hissukseen, aina on kaamea vauhti ja häsellys. Syvällisemmät keskustelut eivät kiinnosta, vaikka oman kummityttöni kanssa olen käynyt ihania pitkiä keskusteluita syvällisemmistäkin asioista. Kaikki kaveritkin samanlaisia. En tiedä ovatko tytöt samassa iässä enää yhtä energisiä ja koheltavia, eivät ainakaan ystäväperheiden tytöt.

mä taas en uskalla tehä toista ku pelkään että tulee tyttö! En ikinä haluis tyttöä, masentavia prinsessoja. Pojat on kiinnostavampia tyyppejä. Sä oot lisäks paska mutsi etkä ansaitse ees esikoistas,saati lisää. Toivon että saat nuppis pian kuntoon.

muitakin tunnevammaisia ääliöitä. Surullista....onneksi minä itse osaan nauttia kahdesta prinsessastani ja yhdestä prinssistäni!

miksi tämä palsta ei ole oikea paikka lapsille ja nuorille (mihin 35 aivan selvästi kuuluu). Elämänkokemus ja lukutaito eivät ole kehittyneet vielä riittävästi näkemään harmaan eri sävyjä. Ei ihmekään, että tulee vihaiseksi ap:n tekstistä, jos ei ole hajuakaan siitä, mitä siinä oikeasti lukee.



35, netti on täynnä nuorille sopivia palstoja. Mene niille surffailemaan ja kasva ja kehity rauhassa. Tule sitten taas tänne kun ikä riittää. :)

tykkää siivota ja järjestellä kotia ja keskustella. Hän oppi lukemaan eskarissa ja tykkää lueskella kirjoja. Silti hän ei ole mitenkään tyttömäinen vaan tykkää potkia pihalla palloa ja harrastaa sählyä. Aivan mielettömän ihana poika!! Kuten myös kaksossisonsakin :)

Hölmö että olet yleensäkin hankkiutunut raskaaksi, jos sukupuoli on sulle noin tärkeä asia...kai sä tiesit ettei sukupuolta toivomalla voi määrätä?

Yritäpäs nyt vaan keksittyä siihen, mitä sinulla on, eikö siihen mitä sulla ei ole.

Mulla on kaksi poikaa, ja täytyy myöntää, että toivoin myös tyttöä. Sillä erotuksella että heti lapsen synnyttyä olin tyytyväinen siitä että minulla on LAPSI, ja vielä terve ja kaikin puolin täydellinen...poikalapset on ihania, en osaa kaivata sitä mitä mulla ei ole.

Äidinrakkaus ei välttämättä herää heti, eli jos sulla on ollut vaikea synnytys, koliikkia tai muuta vastoinkäymisiä, esim imetyksen kans, niin olet voinut senkin takia pettyä äitiyteen.

Toisen lapseni kanssa imetys on sujunut ihanasti, ja vauva muutenkin helpompi...olen itsekin rennompi ja osaan nauttia vauvasta ihan eri tavalla kuin esikoisesta. Imetys ja perhepeti lähentää myös vauvaan.

Kyl se siitä, kunhan muutat asennettasi vähän terveempään suuntaan.

tuo silmänräpäyksessä tuleva rakkaus vastasyntynyttä lasta kohtaan. Se ehkä kuvastaa tätä aikaa, jossa ihannoidaan helppoutta ja siedetään huonosti ristiriitoja ihmisten välillä.



Se voi tietenkin mennä näin, että heti vauvan nähdessään äidissä tapahtuu alkuräjähdyksen kaltainen rakkauden herääminen (kuten esikoiseni synnyttyä) ja hyvä niin. Se helpottaa elämää. Mutta, se voi mennä myös niin, että vauvan syntyminen ei herätä mitään suuria rakkauden tunteita (kuten meni kuopuksen kohdalla) vaan rakkaus alkaa kasvaa pikkuhiljaa vuorovaikutuksen ja hoivan kautta.





Se, mistä harvemmin puhutaan on se, että rakkaus lasta kohtaan vaan kasvaa vuosi vuodelta. Se ei mene niin, että sitä suloista vauvaa rakastaisi enemmän kuin riehuvaa uhmaikäistä tai näsäviisasta koululaista, vaan rakkaus lapseen syventyy sitä mukaa kun lasta oppii tuntemaan enemmän ja enemmän lapsen persoonan kehittyessä.



Ap, sulla ei ole mitään hätää. Lapsesi kasvaa koko ajan, ja ottaa sinuun enemmän ja enemmän kontaktia. Onnellisuus ja ilo hiipii suhteeseenne pikkuhiljaa joka tapauksessa, sitä ei voi välttää. ;)

ja vauvalla nykyisin menee. Alku vauvan kanssa on aina vaikeaa ja ei pidä tuntea syyllisyyttä oudoista tai ikävistäkään tunteista. Äidinrakkaus syntyy ajan kanssa, yhdessä eläen ja kasvaen.

Itsekin toivoin tyttövauvaa, mutta saatuamme tietää tulokkaan olevan poika, pettymys meni viikossa ohi. Voimia ap:lle!