Lue keskustelun säännöt.
Mitä tästä pitäisi ajatella (miehestä)?
26.11.2011 |
En tiedä kuinka kauan jaksan.
Ollaan oltu parikymppisestä asti yhdessä. Mua on aina viehättänyt miehen itsevarmuus, itse olen aika kiltti ja hiljainen.
Joskus nuorina olimme jonkin aikaa erossa, emme ehkä teknisesti ottaen ollet eronneet, muuta jotain sen suuntaista. Olin erään toisen pojan kanssa ja tää mun mies sai tietään siitä.
Kymmenisen vuotta siitä eteenpäin saimme kaksi lasta, jotka ovat nyt yläasteella. Miehellä on ollut kymmeniä naisia ja syyttää minua käytöksestään. Kuulemma ei pysty enää rakastamaan mua eikä ketään. Pariterapiassa ollaan käyty, mutta se ei ole muuttanut mitään. Mies matkustelee paljon työnsä puolesta ja käy omilla lomillaan. Itse olen jumissa kotona ja töissä ja lapsissa. En edes muista milloin viimeksi hän on puhunt mulle nätisti.
Fyysistä väkivaltaa ei ole ollut, luultavasti vaan sen takia, että se on miehestä vulgaaria.
Olen ihan burn outissa.
Kommentit (5)
mutta tuntuu etten jaksaisi ja pelkään, että se olisi liian iso muutos lapsille. Ja toivon vieläkin, että mies muuttuisi. :(
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tavallaanhan mies on oikessa, että tämä on minun syytäni, koska minähän sen pettämisen aloitin.
Olet sairastunut läheisriippuvuuteen narsistisen miehen rinnalla. Suosittelen, että jätät sen pariterapian sikseen ja hankit oman psykologin. Kun saat tarpeeksi omanarvontuntoa, pakkaat kamasi ja lähdet.
Tietysti sinä pärjäät. Oot aikuinen, fiksu työssäkäyvä nainen, joka on kasvattanut kaksi lasta. Tuo teidän suhde ei ole normaali ja tekee sinulle vaan pahaa. Lähde, ennenkuin kuolet sisältä.
kun olen niin kiltti ja avuton. Miehen seurassa olen varpaisillaan ja kiltisti nielen kaiken halveksunnan. Tiedostan tämän, mutta en pysty olemaan tarpeeksi ilkeä ja sisukas pärjätäkseni. Yritän olla täydellinen, mutta mikään ei riitä.
ap
Täällä on vain yksi elämä elettäväksi ja käytät sen tuollaisen kusipään kanssa?