Miten saan tietoni pois terveyskekskuksen tiedoista? Kuin myös lasten tiedot! Olin

neuvolatiedot on erillisen nappulan takana ja niihin pääsee vain neuvolan henkilökunta ei mitkään muut tahot.

kun papereissanne lukisi, että teillä on kuuluun sijoiltaanmeno tai tyhjäsuolen haava - vaikka seuraava lääkäri olisikin ihan kuutamolla, että MITÄ?

Jos potilaalla on paperia täysi kansiollinen, niin kuvitteleeko joku että jollakin olisi aikaa huvikseen sitä lueskella? Useimmiten on tilanne ennemminkin niin päin, että paperit on luettu liian ylimalkaisesti tai ei ollenkaan. Säästyisi monelta turhalta kysymykseltä tai tutkimukselta ja ymmärtäisi potilaan asiaa paremmin jos olisi AIKAA lukea ne tekstit läpi. Pakkopullaa se lähinnä on yrittää pikalukea sivukaupalla tekstiä että haettava tieto jostakin löytyisi...

Olin tosiaan kouluikäisen lapseni kanssa terveyskeskuksen terveydenhoitajan vastaanotolla pikaisesti.

Th:n näyttö oli niin isolla fontilla, että lukaisin pikaisesti yli th:n olan mitä lapseni kohdalla luki.

En ottanut asiaa puheeksi koska lapseni oli paikalla.

On mielestäni täysin asiantonta kun "poistetaan tikkua sormesta" niin siellä lukee kaikki taustatiedot vanhemmistakin mitä vain ikinä on tiedossa.

Emme ole sosiaalitapauksia.

ap

Kyllä muakin hiukan ihmetyttää mitä tuollaiset tiedot tekevät lapsen potilasasiakirjoissa. Jos lapsi siis on perusterve eikä mitään ongelmia lastensuojelun kanssa ole ollut. Ja mistä tiedot on saatu ellei huoltaja ole niitä sinne ilmoittanut? Ymmärtäisin isän syövän mainitsemisen jos lapsella epäiltäisiin syöpää. Tai huoltajuusasioiden mainitsemisen jos on ollut lapsen psyykkistä oireilua.

Itse olen töissä erikoissairaanhoidossa eikä meillä kyllä tuollaisia koskaan kukaan lääkäri ta hoitaja ole kirjoitellut papereihin. Ainoastaan sosiaalityöntekijä saattaa meillä hyvinkin tuollaisia kirjoittaa mutta se on jo sitten aivan eri asia.

Mutta vastaus alkuperäiseen kysymykseen on, että tuskin tietoja saa sieltä mitenkään pois. Vanhoja merkintöjä ei voi mennä muuttamaan, ne voidaan ainoastaan korjata myöhemmissä teksteissä. Voithan tietysti ottaa yhteyttä potilasasiamieheen tai ylilääkäriin mutta en usko että se auttaa mitään.

Kun kirjautuu sisään potilastietoihin, siellä todellakin näkyy kaikki tiedot, vaikka mensi poistattamaan tikkua sormesta. Eipä sitä järjestelmää voi oikein tehdä sellaiseksi että se avaisi vain ne tiedot jotka sillä hetkellä on oleellisia. Mutta en usko että kenelläkään on mielenkiintoa alkaa penkoa jotain vanhoja juttuja, jos vastaanotolle tullaan jonkun pikkujutun takia.

Minä olen pyytänyt lasteni papereista tulosteita aina tarpeen vaatiessa tk;n arkistosta (saattaa maksaa muutaman euron koiointimaksun toisinaan, aina ei sitäkään jos on vain muutamasta paperista kyse). Minulla on mapitettuna kotona suuri osa epikriiseistä ja laboratoriokokeiden tuloksista.



Tämä siksi että olen joutunut käymään lasten kanssa välillä tk;ssa, välillä yliopistollisessa sairaalassa ja välillä yksityisellä. Minusta on tärkeää että osaan itse kertoa milloin mitkäkin verikokeet on viimeksi otettu ja tarvittaessa näyttää tulokset jne. lääkärille jolla ei välttämättä ole nähtävissä muuten noita tietoja lainkaan (esim. yksityiselle julkisen puolen tiedot).



Lisäksi olen kerran korjauttanut yliopistollisen sairaalan epikriisiä oikein reippaasti kun lapsen diagnooseista puuttui monta oleellista (laitoin epikriisin liitteeksi kun haettiin vammaisen lapsen hoitotukea joten halusin kaikki oikeat dignoosit näkyviin) ja lisäksi korjautin muutaman lauseen jotka oli kirjoitettu vanhempia väheksyen ja ihan potilasasiamies oli kauhistunut kun kuuli otteita tuosta epikriisistä ja sitä mieltä että olisimme voineet vaatia enemmänkin kuin pelkkää korjaamista tuolle.



Lapsieni epikriiseissä on ollut tosi paljon virheitä mitä itse on lukenut niitä. Siis siinä mitä itse on kertonut lapsen taustoista jne. Sattuneesta syystä minulla on nykyään itsetekemäni pari A4:sta lapsesta valmiiksi kirjoitettuna (lääkitykset, ruokavalio, oireet jne) ja annan ne jos lääkäri kyselee taustoista jne ja saavat liittää ne sitten epikriisiin halutessaan (ja aika usein haluavat valmiit tiedot). En ole kyllä viitsinyt harmittomien pikkuvirheiden oikaisua vaatia ei sen puoleen.

...hoitajien esimiehet tekevät nykyään ihan rutiinina tsekkauksia: kenen tietoja kukakin hoitaja on katsellut. Ovatko omalta alueelta (terveysasema) tai olleet hoidossa omalla osastolla (sairaalat).



Sen sijaan potilas ei itse voi tulla pyytämään että katsottaisiin "kuka on katsonut hänen tietojaan" ellei ole jotain oikeata perustelua epäillä. Pelkkä "pakkohan niiden on kiinnostaa kylän juoruämmiä" ei riitä perusteluksi.



Hurjasti on tultu kyllä eteenpäin tässä tietojen luottamuksellisuuden asiassa 20 vuodessa. Kun aikanaan aloitin konekirjoittajana erään pikkukaupungin terveysasemalla, ei minulle kukaan edes kertonut etten saisi lukea tietokoneelta (joka oli ihan uusi asia: että potilastiedot olivat koneella) kenen tahansa tietoja, ja luinkin (olin nuori ja ymmärtämätön eikä ollut edes hoitoalan koulutusta). En tosin koskaan paljastanut kenellekään mitään lukemaani, sen verran oli ihan omaa moraalia. Ei kuitenkaan tarpeeksi estämään uteliaisuutta. Nyt en noin tekisi, vaikka olisi mahdollisuus ilman kiinnijäämistä. Mutta vaikka moraali ei pitäisi, niin tosiaan nykyään tätä jopa valvotaan. Ei se teitenkään kaikkia väärinkäytöksiä estä, mutta veikkaanpa että tietojen luvaton katselu on paljon harvinaisempaa kuin luullaan.

Minä olen Helsingin Lastenklinikalla saanut aina pyydettäessä lukea lapseni potilaskansiota. (Paitsi joskus on sanottu, ettei juuri nyt, koska sitä tarvitaan. Mutta aina muulloin on onnistunut.) Koska lapseni on syntymästään asti sairastanut samaa juttua, on sanasto minulle tuttua, ja ymmärrän ihan hyvin, mistä epikriiseissä on kyse. Osaan myös tulkita verikoevastauksia jne., maallikkopohjalta tietenkin. Ja ymmärrän tämän ihan hyvin, en ala tehdä mitään hysteerisiä päätelmiä asioista.

Jos minun ei annettaisi tutkia lapseni papereita ilman lääkärin valvontaa, nostaisin kyllä äläkän.

jos minusta tai lapsestani lukee jotain asiatonta sairaalan tiedoissa. Jos siellä onkin jotain muka merkittävää niin sehän voi vaikuttaa vaikka hoitoonkin. Ja itseni kohdalla on kyse lapsen pitkästä sairaalajaksosta, ei mistään korvatulehduskäynneistä, joten sitä materiaalia on vaikka kuinka paljon. Ja olemme lähes asuneet sairaalassa lapsen sairastaessa, joten olisi kiva tietää, onko hoitohenkilökunta tehnyt meistä jotain merkintöjä, joista meillä ei ole edes aavistusta.

Mutta siis ehkä jollekin, jonka sairaalakäynnit rajoittuu korvatulehduksiin ja mahatauteihin, niin tämmöinen asia ei tule edes mieleen...

-17

Eri asia tietenkin, mikäli niissä on jokin oleellinen virhe.



Hyvähän se vaan on, että lapsen tausta selviää nopeasti vilkaisemalla. Esim. yhteishuoltajuus on mielestäni oleellinen tieto. Samoin vanhempien sairaushistoria lapsen terveyden kannalta.



Pikku vinkki: useimmat ihmiset ovat kiinnostuneita täsmälleen yhdestä ihmisestä. Itsestään. Jos joku on kiinnostunut minun mitättömästä elämästäni, niin pyrin ottamaan sen suurena kohteliaisuutena. :)

ja mielestäni ehdottoman tarpeellisia tietää, että lapsen asia tulee mahdollisimman hyvin hoidettua. Et saa tietoja mitenkään pois eikä siihen ole mitään syytäkään. Ja oletko kuullut vaitio-olovelvollisuudesta?

t.neuvolalääkäri

Miettikää nyt lääkärit vähän, millaista on, kun jokin negatiivinen, väärä tieto seuraa ihmistä joka ikiselle vastaanotolle koko loppuelämän ajan! Lääkärien saneluissa on aivan liian paljon täysin asiaankuuumattomia ja subjektiivisia asioita potilaista, ja ne kaikki sitten aina seuraava lääkäri lukee.

Itse olen jäänyt hoidotta sen takia, että tietoihin ja kirjattu virheellinen epäily ja oireitani ei suostuta arvioimaan uudelleen. Olen kieltänyt lukemasta asiaankuulumattomia tietoja, mutta silti ne olivat taas kaikki viimeisimmässä epikriisissä kirjattuna!

Koko systeemi on aivan sairas, kun lääkäri tai hoitaja voi kirjata omia antipatioitaan "tietoina" potilaan tietoihin.

että kyse on siis ihan fyysisestä sairaudesta, en ole mt-potilas, vaikka kirjoitusvirheitä tehtailenkin enemmän kuin laki sallii :D



t. edellinen

Yleensä lääkärikeskukset vaativat sellaisissa tapauksissa käteismaksun, etkä tietenkään saa käynnistäsi Kela-korvauksia. Reseptilääkkeitä ei myöskään voi määrätä ilman henkilötunnusta, eikä kirjoittaa sairaslomaa tai todistuksia muita etuisuuksia varten. Myöskään vakuutus ei luonnollisesti korvaa tällaista käyntiä.

Lääkärikseskukset ei vaadi käteismaksua, vai tarkoitatko esim luottokorttiakin käteismaksuna?

No kelakorvauksia ei voi saada. REseptit todellakin voi saada, mieti nyt ulkomaalaisiakin, ei niillä ole meidän sossutunnuksia. Ja vakuutus kyllä korvaa.

Lapsen äiti ja lähivanhempi ilmoitti avioeron jälkeen hoitaville tahoille virheellisesti olevansa yksinhuoltaja. Tämä johti siihen, ettei isälle annettu mitään tietoja lapsensa voinnista, kun tämä niitä kysyi. Isä tottui pitämään mukanaan alkuperäistä käräjäoikeuden päätöstä, jossa todistettiin hänen olevan yhteishuoltaja. Siltikin osa lapsen terveystiedoista tuli esiin vasta vuosia myöhemmin, kun lapsi oli muuttanut isän luo asumaan, tällaisia esim. hammashoito ongelmineen ja kitarisaleikkaus. Äidiltä ei nimittän mitään tietoja saatu.



Kyllä tietoa huoltajuudesta ja asumisesta selvästikin käytetään perusteena esim. juuri tietojen antamiselle, mutta myös väärää tietoa käytetään yhtä lailla.

minusta noissa tiedoissa ei ole mitään niin ihmeellistä, että se ketään kiinnostaisi näin yleensä. Itse olen tekstinkäsittelijä. Puran noin 30 potilaan sanelut päivässä. Kerran tai kaksi on ollut tutun teksti purettavana, mutta en kyllä jaksa kiinnostua yksityiskohtaisesti mikä heitä vaivaa.. Tottakai ajattelen että ai hänellä on tämmöinen sairaus, mutta en jaksa miettiä asiaa enempää.. Välillä on hurjiakin tekstejä kirjoitettavana, mutta potilaan nimet ja sotut ei jää päähän. Sotu on minulle ikään kuin numerosarja ja sitten vain kirjoitan tekstin.. Olen varmaan kirjoittanut usein huomaamatta joiden julkkistenkin tekstejä.. Kaikkeen turtuu.