Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
morkkis koiran ottamisesta, normaali ilmiö?
24.11.2011 |
Oon aina halunnut koiraa, niin kauan kuin muistan. Nyt sitten meille muutti sellainen. Itse olin hankkeen jo perumassa, mutta mies piti päänsä ja sanoi että koira otetaan kun se on kasvattajalta varattu ja "alat kuitenkin etsimään uutta kolmen viikon päästä".
Nyt kuitenkin tullut morkkis ja kriisi. Miksi otin? Mitä järkeä tässä oli? SEhän vaan vaatii multa kaikenlaista? -Ja toi kurantulo sisään on valtavaa?
Onko tää normaalia vai olenko tehnyt elämäni suurimman virheen?
Kommentit (6)
Tän täytyy olla provo. Ei kukaan voi olla noin tyhmä, ettei etukäteen ota selvää mitä kaikkea koiran pitoon kuuluu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on kuukauden verran ollu koira ja samantyyppisiä ajatuksia oli alkuun. Hirvee työ, koko ajan paskasta talossa. Mutta en antais pois, maailman ihanin turrikkahan tuo on. Joten anna ajan kulua, nuo fiilikset menee ohi. Onnea koirasta!
Olettekohan sitten kuitenkaan harkinneet koira-asiaa ihan loppuun asti, jos nyt on tuollainen fiilis!
Meille tuli kesällä koira, jonka hankintaa oli suunniteltu vuoden päivät, myös meille sopivaa ajankohtaa sopivan rodun, sukupuolen ja mieleisen kasvattajan lisäksi. Vaikka odotus oli välillä tuskaista, olen tyytyväinen, että jaksoimme odottaa. Esimerkiksi tuo vuodenaikajuttu - minusta on ihan ehdoton välttämättömyys saada pentu kesäaikaan, jolloin sisäsiisteyskasvatus on 100 kertaa helpompaa ja sotkua tulee miljoona kertaa vähemmän kuin kurakeleillä syksyllä.
Meillä ei kukaan kuudesta perheenjäsenestä ole kertaakaan katunut koiran ottamista vaan edelleen päivittäin jokainen on iloinen uudesta perheenjäsenestä ja ihastelee sen ihanuutta. Koiran tuomaa työmäärää en ole kokenut isoksi (tietysti pikkupennun hoitaminen vaatii vaivannäköä, jos haluaa opettaa pennun esim. nopeasti sisäsiistiksi), mutta suurin syy lienee se, että tiesimme etukäteen mitä odottaa!
Toivon kovasti, että shokkireaktosi on todellakin ohimenevä kriisivaihe, joka johtuu siitä, että olet sittenkin yllättynyt koiran aiheuttamista muutoksista elämääsi. Koira kasvaa, vuodenajat vaihtuvat, kyllä se siitä helpottuu. Kärsivällisyyttä!
Tää ei ollut provo. Olen vain luonteeltani sellainen joopas-eipäs ihminen!
Kesä ei ollut meille hyvä ajankohta, koska kesällä reissataan ja vietetään epäsäännöllisempää elämää. Nyt on aikaa vain olla, eikä tarvi tehdä mitään. Sisäsiisteys kasvatuksen kannalta olis varmana ollutkin, mutta muuten ei.
Jos olen yli 20 vuotta koirasta haaveillut, niin oon kyllä tosiaankin ottanut selvää mitä kaikkea se vaatii. Eihän vauvaa saadessakaan tiedä, kuin paljon sitä märinää joutuu kestämään! Kiltin vauvan kohdallakin se yllättää, että kaikki pyydetään itkemällä.
Kiitos vain siitä puppy bluesista! Nyt on hyvä syy märistä ja syödä karkkia. Mullahan on hormoonit niin sekaisin!8)
Kerrohan vielä mikä koira kyseessä ja onko ainoa sua rassaava aasia se sotku, minkä koira kantaa sisään. Jos on, niin eihän sulla ole hätää!
Onnea pennulle!
t. se, joka otti kesällä koiran eikä muista numeroaan
Alue: Aihe vapaa
Sillähän tuo meni ohi kuin baby blueskin, eli karkkia ja suklaata naamaan niin että saadaan maito valumaan ja oksitosiinitaso nousemaan! Sulonen kuratassu joka kuskaa hiekkaa sisään ja pissii matoille.
Kyseessä on pieni ja pitkäkarvainen rotu. Oli jo edellisessä paikassa lähes sisäsiisti mutta meni paikan vaihdosta sekaisin ja pissi ja kakkasi kaikkialle muualle alkuun paitsi ulos. -Tuosta siis se morkkis.