Onko ihminen epäonnistunut, jos on lukenut "hienon tutkinnon" (DI, KTM, tms), mutta ei

ihmisenä voi toki elämässään onnistua tästä huolimatta.

jossain suhteessa on, itse ainakin olen toistaiseksi tässä tilanteessa.

Tiedettä apurahojen takia...

ja ainahan siitä on iloa. Elämässä on paljon muitakin ilon aiheita kun työ. ÄLÄ ap luovuta saat vielä koulutusta vastaavaa työtä, luota itseesi!!

Tiedettä apurahojen takia...

Mistä lähtien ekonomit on apurahoja ruinannut?

olisi epäonnistunut. Mä olen KTM, enkä edes halua sitä että tuhlaisin elämäni työlle ja raatamiselle. Teen jonkun verran perusduunia ja lopun ajan pyhitän perheelleni :)



Ehkä sitten kun lapset kasvaa täysi-ikäiseksi alan tehdä enemmä duunia, mutta sitä ennen otan heidät koulusta vastaan sämpyläntuoksuisena ;)

olisi epäonnistunut. Mä olen KTM, enkä edes halua sitä että tuhlaisin elämäni työlle ja raatamiselle. Teen jonkun verran perusduunia ja lopun ajan pyhitän perheelleni :)

Ehkä sitten kun lapset kasvaa täysi-ikäiseksi alan tehdä enemmä duunia, mutta sitä ennen otan heidät koulusta vastaan sämpyläntuoksuisena ;)

kouluttauduit KTM:ksi? Ei siinä ole mitään vikaa, vaikkei olisikaan koulutusta vastaavassa työssä, mietin vain että miksi käydä pitkä ja hankala tutkinto "turhaan" kun ne tiedotkin yleensä vanhenevat jossain vaiheessa.

Onhan siinä jotain vikaa, jos ei pääse sen alan töihin, mihin on kouluttautunut. Eri asia on, jos pääsee oman alan töihin ja toteaa että se ei olekaan se mitä haluaa.

olisi epäonnistunut. Mä olen KTM, enkä edes halua sitä että tuhlaisin elämäni työlle ja raatamiselle. Teen jonkun verran perusduunia ja lopun ajan pyhitän perheelleni :)

Ehkä sitten kun lapset kasvaa täysi-ikäiseksi alan tehdä enemmä duunia, mutta sitä ennen otan heidät koulusta vastaan sämpyläntuoksuisena ;)

kouluttauduit KTM:ksi? Ei siinä ole mitään vikaa, vaikkei olisikaan koulutusta vastaavassa työssä, mietin vain että miksi käydä pitkä ja hankala tutkinto "turhaan" kun ne tiedotkin yleensä vanhenevat jossain vaiheessa.

Tätä mä olen itsekin ihmetellyt :)

Luulin olevani uraihminen ja olinkin. Olin kansainvälisessä yrityksessä ihan hyvällä paikalla. Joku silti tökki jo silloinkin. Kun sitten sain lapsia ja jäin kotiin, niin jotenkin heräsin eloon. Tämä on sitä elämää mitä haluan, eräänlaista "kotoilua". Ei työmatkoja, raportointia, deadlineja, pätemistä, kilpailua tms. Ei ollut vaan mun juttu.

KTM on tosi laaja tutkinto, sen kanssa voi tehdä aika laajasti kaikkea. Eri asia sitten on jos valmistuu vaikka lääkäriksi, mutta ei tee lääkärin hommia..

psykologina. Enkä aio toimiakaan.



Maksan kyllä 1500 euroa veroja kunnalle joka kuussa, joten enköhän minäkin saa koulutukseni ja velkani yhteiskunnalle maksettua ihan tavallisena duunarinakin.

psykologina. Enkä aio toimiakaan.

Maksan kyllä 1500 euroa veroja kunnalle joka kuussa, joten enköhän minäkin saa koulutukseni ja velkani yhteiskunnalle maksettua ihan tavallisena duunarinakin.

Oletko tutkija vai ihan toisella alalla?

psykologina. Enkä aio toimiakaan.

Maksan kyllä 1500 euroa veroja kunnalle joka kuussa, joten enköhän minäkin saa koulutukseni ja velkani yhteiskunnalle maksettua ihan tavallisena duunarinakin.

kysyn että mikä sai sinut kouluttautumaan psykologian tohtoriksi (!) asti ja olemaan tekemättä koulutuksella mitään? Tiedän kyllä että ihmiset opiskelevat omaksi ilokseenkin mutta luulisi että kun noin pitkälle opiskelee niin niillä tiedoilla haluaisi tehdäkin jotain.

psykologina. Enkä aio toimiakaan.

Maksan kyllä 1500 euroa veroja kunnalle joka kuussa, joten enköhän minäkin saa koulutukseni ja velkani yhteiskunnalle maksettua ihan tavallisena duunarinakin.

Oletko tutkija vai ihan toisella alalla?

sitten niin nopeasti maisteriksi, että päätin jatkaa opintoja heti perään. Tätä tietenkin edesauttoi se, etten ollut parisuhteessa, ei ollut lapsia eikä minun ei tarvinnut käydä töissä (asuin perityssä asunnossa).

Menin naimisiin, sain lapsia ja elämänarvot menivät uusiksi. Jäin kotiin ja aloin intohimotyöläiseksi (juuri lanseerattu työmuoto nykyään mediassa). Suunnittelen ja ompelen lastenvaatteita ja myyn niitä käsityöläismyymälässä.

tuolla tavalla jättää työnteon toteamalla, ettei ollut "mun juttu". Millä ajattelit elää sitten kun avioliitto tavalla tai toisella päättyy? Vai onko "miehesi juttu" maksaa sinulle vapaaehtoista eläkevakuutusta ja "vanhempiesi juttu" kartuttaa sinulle perintöä?

olisi epäonnistunut. Mä olen KTM, enkä edes halua sitä että tuhlaisin elämäni työlle ja raatamiselle. Teen jonkun verran perusduunia ja lopun ajan pyhitän perheelleni :)

Ehkä sitten kun lapset kasvaa täysi-ikäiseksi alan tehdä enemmä duunia, mutta sitä ennen otan heidät koulusta vastaan sämpyläntuoksuisena ;)

kouluttauduit KTM:ksi? Ei siinä ole mitään vikaa, vaikkei olisikaan koulutusta vastaavassa työssä, mietin vain että miksi käydä pitkä ja hankala tutkinto "turhaan" kun ne tiedotkin yleensä vanhenevat jossain vaiheessa.

Tätä mä olen itsekin ihmetellyt :)

Luulin olevani uraihminen ja olinkin. Olin kansainvälisessä yrityksessä ihan hyvällä paikalla. Joku silti tökki jo silloinkin. Kun sitten sain lapsia ja jäin kotiin, niin jotenkin heräsin eloon. Tämä on sitä elämää mitä haluan, eräänlaista "kotoilua". Ei työmatkoja, raportointia, deadlineja, pätemistä, kilpailua tms. Ei ollut vaan mun juttu.

DI:n tutkinto pelkästään ei auta. Pitää rakentaa omaa uraansa aika systemaattisesti jo heti opintojen alusta ja hankkia sopivia harjoittelupaikkoja. Lisäksi on oltava aika päämäärätietoinen, ei haahuilija ja ihmettelijä.



Itse kokisin epäonnistuneeni jos en olisi työllistynyt, turha satsaus. Jos putoaa kelkasta eikä työllisty, kannattaa varmasti välittömästi hakeutua johonkin ohjelmaan esim työkkärin kautta, että saat itsesi takaisin radalle. Muista että pelkkä tutkinto on perusvaatimus, sitten katsotaan työ- ja harjoittelupaikkoja.



Älä ole nössö ja ihmettele vaan toimi !

ktm ja di ovat sellaisia aloja, että niissä ei kotoilu ruleta. Di coi tippua jo kelkasta ihan sillä että hankkii lapset opiskeluaikana ja sitten on kesät kotona niiden lasten kanssa ja talvella opiskelee. Sitten kun valmistuu puuttuu kesätyöpaikat ja ei oteta työhön. Eli ikävä kyllä kannattaa ensin olla työelämässä ja alkaa vasta sitten lapsentekoon. Lisäksi en suosittele mitöän pidennettyjä hoitovapaita tai kotoilua jos haluaa työmarkkinoilla sijoittua.

olisi epäonnistunut. Mä olen KTM, enkä edes halua sitä että tuhlaisin elämäni työlle ja raatamiselle. Teen jonkun verran perusduunia ja lopun ajan pyhitän perheelleni :) Ehkä sitten kun lapset kasvaa täysi-ikäiseksi alan tehdä enemmä duunia, mutta sitä ennen otan heidät koulusta vastaan sämpyläntuoksuisena ;)

kouluttauduit KTM:ksi? Ei siinä ole mitään vikaa, vaikkei olisikaan koulutusta vastaavassa työssä, mietin vain että miksi käydä pitkä ja hankala tutkinto "turhaan" kun ne tiedotkin yleensä vanhenevat jossain vaiheessa.

Tätä mä olen itsekin ihmetellyt :) Luulin olevani uraihminen ja olinkin. Olin kansainvälisessä yrityksessä ihan hyvällä paikalla. Joku silti tökki jo silloinkin. Kun sitten sain lapsia ja jäin kotiin, niin jotenkin heräsin eloon. Tämä on sitä elämää mitä haluan, eräänlaista "kotoilua". Ei työmatkoja, raportointia, deadlineja, pätemistä, kilpailua tms. Ei ollut vaan mun juttu.

En yhtaan kaipaa jarjettomia tyopaivia, deadlineja...... ma oon expat aiti, ja taa on mun elama :-) Jos joku mut viela sitten "keharaakkina" joskus haluaa toihin, se on sen ajan murhe.

Mulla oli ihan hyvä "uran"alku, mutta sitten sain kolme lasta, muutin ulkomaille, työnarkomaanimies enkä osannut pitää puoliani. Oman alan töitä en saa enää ikinä. Surettaa enkä ikimaailmassa olisi jäänyt lasten kanssa sitä 4 kuukauden äitiyslomaa pitemmäksi aikaa kotiin, jos olisin tajunnut, että KAIKKI työmahdollisuudet paloivat sitten siihen.



Ja kyllä opiskelin ja tein projekteja kotivuosinakin, mutta ei ne oikeista paikoista kilpaillessa olleet minkään arvoista toimintaa. Täällä kun aina hehkutellaan noita opintoja. Lisäopinnot vie eteenpäin vain jos on jo töissä. Tai sitten tekee kokonaan uuden tutkinnon. Mutta ei sekään oikein vedä muuta kuin hoiva- ja sossualoilla. Tai ehkä opeksi voisi kouluttautua ja saada töitä. Muilla aloilla ajatellaan, että on tehoton haahuilija, jos on ekaks lukenut maisterintutkinnon, sitten tehnyt vähä töitä, sitten perhetaukoja ja TAAS opintoja.



Ei ketään kiinnosta palkata tuollaisia "vastavalmistuneita" liki 40- vuotiaita johonkin juniorihommaan.

Onhan siinä jotain vikaa, jos ei pääse sen alan töihin, mihin on kouluttautunut. Eri asia on, jos pääsee oman alan töihin ja toteaa että se ei olekaan se mitä haluaa.

Tämä pätee ehkä jos olet opiskelllu leipuriksi ammattikoulussa. Mutta ylempi korkeakoulututkinto on enemmänkin tae siitä, etttä pystyt omaksumaan ja hankkimaan uutta tietoa. Joka on pakko, koska tutkintoa varten omaksumasi tiedot kyllä vanhenee aika nopeasti.

terveisin MMM IT-puolelta