Säälittää lapset jotka joutuvat kasvamaan lesbolaisperheissä

Tietenkin lesbo- ja homoparien lapsia on helppo kiusata. Mutta niin on myös alkoholistiperheen lapsia, jne. Tai vaikkapa ulkomaalaisten lapsia, tai punatukkaisten lapsia, tai....

Sitten ollaan niin " mun isä kuoli ennen kuin synnyin, enkä kaipaa - ei tunnu missään" linjalla.



Taustalla tässä on omia rakkaudettomuuden kokemuksia! Se on yllättävän yleistä, ihminen ei itse edes tiedosta sitä. MUTTA sellainen ihminen joka on saanut kasvaa hyvässä kodissa, oman isänsä ja oman äitinsä (siis biologisten vanhempiensa kanssa) poikkeuksetta kyllä sanoo, ettei luovutetuilla sukusoluilla lasten tehtaileminen ole suotavaa toimintaa - KOSKA tälläinen ihminen ymmärtää juurien ja vanhemman rakkauden merkityksen! Ihmeellinen suuntaus on väittää ettei biologisella vanhemmuudella ole enää mitään väliä - sama se kuka ne lapset alulle laittaa (" sukusolut ovat vain soluja" ) ja sama se kuka ne lapset sisällänsä kantaa (" ei se biologinen vanhemmuus ole niin tärkeää" - nyt on jo tutkittu ettei isä ole niin tärkeä, kohta varmaan saadaan samanlaisia tutkimustuloksia äidistä?!)



Ja mikä kummallisinta - se rakkaudeton-porukka on kaikista eniten äänessä tässä keskustelussa. Käytetään alta vyön taktiikkaa keskustelussa, kouhkataan ja pidetään melua. Samalla täysin mitätöidään isän ja heteroparisuhteen merkitys ja malli, ja korotetaan itsensä lähes pyhyyden perikuvaksi (naisparien välillä ei muka ole vastaavia ongelmia - heteroparisuhteet ovat niitä ongelmaisia, ja vielä vedotaan siihen kuinka mihin tahansa suhteeseen syntyy bio-lapsia). Jopa se veto on menossa ihmisille läpi,että " muuten hankkiudutaan raskaaksi hämärissä olosuhteissa" - oikeasti kysyn vain MILLOIN TÄSSÄ YHTEISKUNNASSA ON SÄÄDETTY LAKI SEN VUOKSI ETTEI IHMINEN TEKISI MUUTEN PAHAA ITSELLENSÄ? Eihän se tähän voi perustua! Ajatelkaa nyt vähän.



100 000 000 tutkimustulosta ei voi kumota sitä mikä on totuus ja mikä on oikein. Kaksi naista ei pysty lisääntymään keskenänsä. Piste. Mikä kumma tarve teillä on puhumalla ja vääntelemällä muuttaa tätä tosiasiaa toiseksi?!

verrattaisiin lasten hyvinvointia. Tähän vaikuttaisi jo yksinomaan perheväkivalta, joka on ydinperheissä tuikitavallista. Tilastotietoa parin vuoden takaa:



" Parisuhteessa olevista naisista 9% oli kokenut fyysistä tai seksuaalista väkivaltaa tai sillä uhkailua viime vuoden aikana. Fyysistä väkivaltaa oli kokenut 30% naisista, viime vuoden aikana 7%.



Avo- tai avioliitossa olleista naisista 50% oli kokenut entisen miehensä väkivaltaa tai uhkailua. Parisuhdeväkivallasta oli seurannut 85%:lle naisista vihaa, ahdistusta tai muita kielteisiä tunteita."



Kun lapset joutuvat tällaista seuraamaan ja ehkä myös itse uhriksi, seuraukset eivät voi olla hyvät. Sitten kun soppaan lisätään sukupuolten väliset ristiriidat (kotityöt, roolit jne.) ja riitaiset erotilanteet, niin juuri kehua retostelisi heteroperheiden ylemmydellä muihin verrattuna.



t. Heteroäiti ydinperheestä

Kuitenkaan se ei aina toteudu, isä voi olla kuollut, ei ehkä halua pitää yhteyttä lapseen tai on sellainen että jo lapsen kannalta on parempi ettei isä ole mukana lapsen elämässä (väkivaltainen ym). Avioerolapsia en laske isättömiksi, mikäli heillä on yhteys isään. Tuo yhteys/sisäsuhde on tärkeämpi kuin se että asutaan saman katon alla.



Kyllä näistä sättömistäkin lapsista voi ihan hyvin kasvaa normaaleja, onnellisia ja tasapainoisia ihmisiä. Kuitenkin lapsi kaipaa mielestäni kehittyessään miehenmallia, ihan pystyäkseen hahmottamaan sukupuolet, näiden eron ja oman paikkansa. Joku isätön lapsi saa äidin uudesta puolisosta itselleen " oikean isän" ja hyvä näin. Toisille sitten riittää ukki, enot, muut suksulais- ja ystäväperheiden miehet. Ja tällä siis tarkoitan että lapsella on aivan erityinen suhde johonkin mieheen, ei riitä että esim. ukki on olemassa.



Kyllä lesboparien/yksinäisten naisten on ihan mahdollista kasvattaa lapsi, mutta heidän tulisi ajatelle näitä asioita jo etukäteen. Se että isän/miehen mallia väheksytään, ei auta yhtää lapsen asiaa. Tottakai on tärkeintä että löytyy yksi rakastava, välittävä aikuinen mutta ilman tuota miehen mallia jotain jää puuttumaan.



Itse olen ydinperheessä kasvanut, mutta aville isänmallia jäänyt. Oma isäni oli sillä kannalla ettei lasten tai kodinhoito kuulunut miehelle lainkaan. Koskaan en muista isän ottaneen minua syliin, halanneen, leikkineen tai mitään muutakaan. Hän vain teki töitä, remontoi ja rentoutui ystäviensä ja harrastustensa parissa. Vaikka 18 vuotta asuttiin saman katon alla, tuo ihminen jäi minulle vieraaksi. Ei koskaan tullutmieleenikään mennä puhumaan hänelle asioistani, kysymään häneltä neuvoa tai apua. Tärkeintä oli vaan pysyä pois hänen tieltää. Ei isäni ollut väkivaltainen tai muuten paha ihminen, vaan kykenemätön isyyteen. Vaikka minulla on ollut aivan mahtava äiti ja tuo yksi toimiva aikuissuhde, silti jotain jäi puuttumaan.

Mutta olen sitä mieltä, että lapsella on oikeus äitiin ja isään. Nainen ei voi yksin päättää, että lapsi ei tarvitse isää tai kaipaa isää.

Avioerotapauksissa lapsilla on isä, samoin niillä joiden isä on kuollut. Vaikka isä olisi kuollut lapsen ollessa pieni tai ennen lapsen syntymää, lapsen isästä osataan kertoa ja isä varmaankin henkilöityy erilailla, kun isä on ollut elämässä läsnä äidille ja monille muille sukulaisille. Isän käsite on tällöin kokonaan erilainen, kuin lapsen, joka on saanut alkunsa sukusoluista, joiden luovuttajasta hänellä ei ole tietoakaan. Tai isästä, joka on ollut äidin satunnainen kumppani ja jota äitikään ei tunne.



En kommentoi siihen, onko väärin hankkia lapsia ilman isää (moraalisesti). Uskon, että lapsi voi kokea hyvän lapsuuden ja kehittyä tasapainoiseksi ihmiseksi myös yksin äidin kasvattamana tai kahden naisen kasvattamana.



Ihan lapsen näkökulmasta katsottuna haen lapsen oikeutta isään. Minulle isä on tärkeä ja hänen juurensa. Olen myös onnellinen, etten hankkinut yksin lapsia, vaan heillä on isä.

Vierailija:

Tietenkin lesbo- ja homoparien lapsia on helppo kiusata. Mutta niin on myös alkoholistiperheen lapsia, jne. Tai vaikkapa ulkomaalaisten lapsia, tai punatukkaisten lapsia, tai....

Olen saanut kuulla tämänkin perusteluna sille miksi meidän olisi pitänyt abortoida tyttäremme... Olisi ollut inhimillinen teko häntä kohtaan!

T: downin äiti

" tehtailua" luovutetuilla sukusoluilla. Kun en ole saanut kasvaa niin hyvässä perheessä, vaan autoritaarisen ja alkoholismiin taipuvaisen isän dominoimassa kodissa. Ja veikkaan muuten, että en ole ainoa. Mutta siitä huolimatta - tai ehkä juuri siksi - ymmärrän vanhemman rakkauden merkityksen!

Vierailija:

MUTTA sellainen ihminen joka on saanut kasvaa hyvässä kodissa, oman isänsä ja oman äitinsä (siis biologisten vanhempiensa kanssa) poikkeuksetta kyllä sanoo, ettei luovutetuilla sukusoluilla lasten tehtaileminen ole suotavaa toimintaa - KOSKA tälläinen ihminen ymmärtää juurien ja vanhemman rakkauden merkityksen! !

Ja vastahan julkaistiin se suomalainen tutkimus, joka antoi karun kuvan isitä. Esim. lasten kanssa vietettiin aikaa tunti päivässä ja hyvin suurella osalla oli alkoholi-parisuhdeongelmia. Joten se siitä ihanteellisesta heteroperheestä.

Lapsella täytyy olla HYVÄ ISÄ JA HYVÄ ÄITI. Ikävän usein näin ei ole. Siksi on varmasti parempi, että on vaikka yksi hyvä äiti pelkästään, kuin hyvä äiti ja huono isä, tai vielä parempi jos on kaksi hyvää äitä tai kaksi hyvää isää.



Miten ihmeessä voi olla niin vaikeaa tajuta, että heterovanhemmat ei tarkoita samaa kuin hyvät vanhemmat? MÄ en ymmärrä tällaista keskustelua, jossa tuomitaan lasta todella haluavien ja rakastavien ihmisten perheet, kun energiaa ja voimavaroja voisi todella käyttää niihin ihaniin heteroydinperheisiin, jossa on väkivaltaa, päihdeongelmia ym. ihania juttuja. Ei, sen sijaan koko yhteiskunnan pitää kiinnittää huomionsa tällaiseen marginaaliseen juttuun ja jokaisen päästä moralisoimaan.

Mikä ihmeen juttu se sitten on, ettei ymmärretä, että heteroydinperhe ei takaa rakkautta lapselle? Mäkään en ollut mikään vahinko, vaan silti isäni ei kyennyt hyvään vanhemmuuteen, vaan sortui väkivaltaan alistamiseen jne.

Enkä tosiaan väitä, etteikö näitä samoja ongelmia voisi olla homoperheissä, tottakai voi. Mutta vanhemman rakkaus ja hyväksyntä, se niille lapsille on tärkeää ja tukee niiden kasvua normaaliski ihmiseksi, ei se, että perheessä toisella vanhemmalla täytyy olla penis ja toisella vagina.

Niin ja arvaa muuten mitä? Vaikka kuinka kaksi naista ei voi saada lapsia, niin mutkin lopulta kasvatti kaksi naista, tätini ja mummini. Mitäs siihen sanot?

Vierailija:

Sitten ollaan niin " mun isä kuoli ennen kuin synnyin, enkä kaipaa - ei tunnu missään" linjalla.

Taustalla tässä on omia rakkaudettomuuden kokemuksia! Se on yllättävän yleistä, ihminen ei itse edes tiedosta sitä. MUTTA sellainen ihminen joka on saanut kasvaa hyvässä kodissa, oman isänsä ja oman äitinsä (siis biologisten vanhempiensa kanssa) poikkeuksetta kyllä sanoo, ettei luovutetuilla sukusoluilla lasten tehtaileminen ole suotavaa toimintaa - KOSKA tälläinen ihminen ymmärtää juurien ja vanhemman rakkauden merkityksen! Ihmeellinen suuntaus on väittää ettei biologisella vanhemmuudella ole enää mitään väliä - sama se kuka ne lapset alulle laittaa (" sukusolut ovat vain soluja" ) ja sama se kuka ne lapset sisällänsä kantaa (" ei se biologinen vanhemmuus ole niin tärkeää" - nyt on jo tutkittu ettei isä ole niin tärkeä, kohta varmaan saadaan samanlaisia tutkimustuloksia äidistä?!)

Ja mikä kummallisinta - se rakkaudeton-porukka on kaikista eniten äänessä tässä keskustelussa. Käytetään alta vyön taktiikkaa keskustelussa, kouhkataan ja pidetään melua. Samalla täysin mitätöidään isän ja heteroparisuhteen merkitys ja malli, ja korotetaan itsensä lähes pyhyyden perikuvaksi (naisparien välillä ei muka ole vastaavia ongelmia - heteroparisuhteet ovat niitä ongelmaisia, ja vielä vedotaan siihen kuinka mihin tahansa suhteeseen syntyy bio-lapsia). Jopa se veto on menossa ihmisille läpi,että " muuten hankkiudutaan raskaaksi hämärissä olosuhteissa" - oikeasti kysyn vain MILLOIN TÄSSÄ YHTEISKUNNASSA ON SÄÄDETTY LAKI SEN VUOKSI ETTEI IHMINEN TEKISI MUUTEN PAHAA ITSELLENSÄ? Eihän se tähän voi perustua! Ajatelkaa nyt vähän.

100 000 000 tutkimustulosta ei voi kumota sitä mikä on totuus ja mikä on oikein. Kaksi naista ei pysty lisääntymään keskenänsä. Piste. Mikä kumma tarve teillä on puhumalla ja vääntelemällä muuttaa tätä tosiasiaa toiseksi?!

Lasketaanko kuinka moni teistä on tässäkin maininnut huonon heteroparisuhteen (ja nimenomaan juuri alkoholisoituneen tai väkivaltaisen isän vuoksi) ja samaan hengen vetoon kehunut mm. naispareja siitä, että heillä ei ole tätä " miehestä johtuvaa ongelmaa" - herää kysymys, että on teillä ihmispoloisilla ollenkaan HYVIÄ miehen malleja omassa elämässänne? Näettekö te vain ympärillänne pettäviä / juovia / lyöviä miehiä? Tunnetteko ketään, joka olisi kasvanut sellaisessa kodissa, missä sekä isä että äiti ovat edelleen yhdessä (olleet naimisissa kymmeniä vuosia - ja edelleen suhde toimii, siinä on rakkautta ja hyvä olla)? Onko teillä ylipäätään mallia siitä miten asiat toimivat silloin, kun kaikki on hyvin?



Minä en nimittäin käsitä.

Minulla on kaksi pitkää suhdetta ollut elämässäni - ensimmäinen poikaystäväni oli aivan ihana, hoisi kotia (enemmän kuin minä), oli uskollinen, piti minusta huolta ja me olimme rakastuneita. Nykyinen aviomieheni on kaikkea tätä ja vielä enemmän - lisäksi hän on uskomattoman hyvä isä lapsillemme! Aina kotona meidän kanssamme, ei juo (ehkä oluen / vko), kokkaa & siivoaa, kantaa huolta, on luotettava ja turvallinen - juuri sellainen kuin miehen kuuluisikin olla. Hänen vanhemmillansa on 36 vuotta jatkunut avioliitto ja välillään aivan käsittämättömän suuri rakkaus ja yhteen kuuluvaisuus. Minulla itselläni on läsnäoleva isä, vaikka itse avioerokodista olenkin - ja kyllä kokisin itseni (vielä enemmän) raakileeksi ilman omaa isääni elämässäni.



Mistä te löydätte ympärillenne tuonkaltaisia luuserimiehiä, että tarvitsee mitätöidä isän osuus kasvatusprosessista kokonaan?



26.

että mihin tämä maailma on menossa kun kaikki pitäisi nykyään sallia. Lääketiede on kehittynyttä ja kehittyy koko ajan ja se antaa mahdollisuuksia vaikka mihin. Ihan sairaaksi menee kohta koko homma. Kuka vaan voi saada minkälaisen vaan lapsen kenenkä tahansa kanssa tai yksin tai vaikka lehmän kanssa. Voi jopa valita montako lasta haluaa kerralla kantaa kohdussaan, vai kantaisiko joku muu lasta vai kantaisinko minä kloonattua lasta. Siis ajatelkaa nyt. Missä on perinteet, missä on se maailma johon meidät on luotu? En ole uskovainen joten älkää vetäkö tähän Jumalaa. Huolestuttaa vain eikö millään ole enää mitään väliä, kunhan vain vauvoja tulee miten vaan ja kenelle vaan, muusta viis!

phutaan aina vain että hetero perheissä on alkoholi tai väkivalta ongelmia!ja ihan varmasti myös lesbot osaa riidellä mikä vaikuttaa lapsiin!!samalla tapaa lapset kärsii oli se sitten hetero tai lesbo perhe!!

ottaa vain päähän että viimeaikaiset keskustelut ovat vain olleet sitä että puhutaan vain hetero perheitten ongelmista!!

yleensä se mikä on luonnollisinta on myös parasta lapselle. ihan normaalia järkeä voi käyttää näissä asioissa.. no tämä maailma on kyllä niin sekaisin että harva enää erottaa mikä on oikein ja mikä väärin.. joitakin vuosia sitten ei homoutta olisi näin avoimesti hyväksytty kuin nykyään.. siitä on saatu näin hyväkyttyä kun media on muokannut ihmisten näkemyksiä. aina vain enemmän tämä asia on julkisuudessa.

voihan ne lesbotkin erota ja silloin se toinen lesbo on yksinhuoltaja!!

tunnen erään naisen joka oli 5kk raskaana kun hänen miehensä kuoli!

hyvin hän on hoitanut lapsensa yksin nämä neljä vuotta ei mitään ongelmia!

Tutkimusten kasvavat ihmisiksi siinä kuin muutkin. Turhaa pelkoa ja vihaamista.