Teenkö teistä väärin kun vien muita kovakouraisesti kohtelevan lapseni puistoon?
Lapsellani 4v on vaikeuksia tunteiden hallinnassa, sekä ilo, innostus että suuttumus purkautuvat muiden tönimisenä, puremisena, lyömisenä ja potkimisena. Näin on ollut pienestä asti, oli jo vauvana hyvin vaativa ja herkkä, perhetausta meillä on kunnossa (ennenkuin joku ehtii syyttelemään) ja muut sisarukset ovat ihan "tavallisia" lapsia. Lapsi käy terapiassa ja minulla on varmat otteet hänen kanssaan. Käyn lasteni kanssa puistoissa päivittäin, vahdin tätä erityistäni tarkasti mutta silti hän ehtii lähes joka kerta tuupata tai lyödä toista lasta, välillä se on oma sisarus välillä joku muu.
Muutaman kerran puistoissa on tullut sanomista siitä että ei ole oikein tuoda lastani sinne kun hän ei osaa käyttäytyä yhtä hyvin kun muut.
Minusta ja myös neuvolan sekä terapeutin mukaan olisi väärin eristää lapsi muista..mitäpä mieltä olette?
Ja olen kyllä kertonut näille puistossa mollaajille lapsen ongelmista ja ovat myös nähneet miten napakasti puutun lapsen käytökseen.
Harmittaa kovasti lapsen puolesta joka pitää muista mutta sitten innostuksissaan vaikka tönäisee ja suree itsekin myöhemmin sitä ettei osaa olla rauhallinen vaikka edistystä on kyllä tapahtunut.
Teenkö teistä väärin kun vien lastani puistoon ongelmista huolimatta?
Kommentit (44)
voit tulla meidän kanssa puistoon kunhan et päästä lastasi _oikeasti_ satuttamaan omaani.
otat varmaan koulustakin
Minun tehtäväni on suojella lapsiani.
sitten pois.
Koulussa kukaan iso ei hakkaa pieniä, samanikäisten kanssa pärjää kyllä. Ja 7v kipittää pakoon ihan eri lailla kuin pieni 1v.
jonka suurin huvitus oli käydä yksivuotiaani kimppuun vaikka minä olin vieressä. Kerran hän yritti työntää puutikkua lapseni silmiin. Ei tule traumoja, ei. Kakara on nyt erityisluokalla ja oppi lukemaan neljännellä, onneksi omani on normaaliluokalla ja pärjää hienosti. Uskon jonkinlaiseen karman lakiin.
vaikutat kamalalta ihmiseltä :(
niin että tämä ilkeä lapsiko oppi sen takia lukemaan vasta neljännellä kun kiusasi lastasi???
Odotapas kun sinun pienesi kimppuun hyökkää säännöllisesti joku isompi raivopää. Minä tiesin että se lapsi ei ole normaali ja sehän sitten vain nähtiin. Ja nämä lapset ovat nykyään kavereita, minun tyttöni tosin tajuaa että sen pojan puheisiin ei kannata luottaa eikä kaikki muutenkaan ole ihan kotona. En ole kertonut hyökkäyksistä mitään tytölleni.
Kaverillani myös tälläinen "erityislapsi" ja oikeasti saan pelätä omien tenavieni takia.5-v tönii,lyö,potkii,puree ja keksii innostuksissaan ikäviä juttuja.Pyytää anteeksi kun äiti käskee pyytää mutta ei huomaa tehneensä väärin ja parin minuutin päästä sama homma eri tavalla.Joudun kokoajan puuttumaan asioihin ja saan olla varpaillani kun heillä kyläillään.Nykyään kyläillään harvemmin koska seurusteluhetket eivät ole mukavia juuri tämän lapsen takia kun sydän syrjällään saa odottaa mitä kaverin tenava keksii.
Miksi veisin lastani heille tönittäväksi ja kiusattavaksi?Miksi menisin sinne pelkäämään oman lapseni puolesta?
En voi lapsea kaikelta suojella mutta en ikinä muista omasta lapsuudestani että puistossa käymiset olisi oleet kuin nyrkkeilymatsista,tuskin kukaan teistäkään.Jos haluaisin lapseni nyrkkeilysäkiksi niin voin viedä hänet vaikka nyrkkeilyä harrastamaan.En kuitenkaan halua että lähipuistossa lapseni joutuu "erityislapsen" mätkittäväksi silmieni alla.
En sano ap että sun pitää lopettaa puistossa käymiset mutta koita ymmärtää että muut äidit saattavat PELÄTÄ lapsesi takia.Mitä sa tekisit jos lapsesi kanssa kävelisit lähikauppaan ja vastaanne kävelisi vapaana oleva koira joka käyttäytyisi agressiivisesti muristen??
Niin,suojelisit lastasi ja yrittäisi ajaa koiran pois.
Sori koira vertaus mutta vaikea selittää muuten tuntemuksiani...
myös lapsesi sisaruksia kohtaan, koska hekin leimautuvat ikävästi tuon häirikön takia. Ei kukaan halua päästää lastaan vaikkapa teille leikkimään kun tietävät millainen lapsesi on. Myöhemminkään voi olla hanakala päästä eroon tuosta hankalan lapsen stigmasta jos vaikka lapsesi terapian ansiosta myöhemmin rauhoittuisikin.
jonka suurin huvitus oli käydä yksivuotiaani kimppuun vaikka minä olin vieressä. Kerran hän yritti työntää puutikkua lapseni silmiin. Ei tule traumoja, ei. Kakara on nyt erityisluokalla ja oppi lukemaan neljännellä, onneksi omani on normaaliluokalla ja pärjää hienosti. Uskon jonkinlaiseen karman lakiin.
vaikutat kamalalta ihmiseltä :(
niin että tämä ilkeä lapsiko oppi sen takia lukemaan vasta neljännellä kun kiusasi lastasi???
Odotapas kun sinun pienesi kimppuun hyökkää säännöllisesti joku isompi raivopää. Minä tiesin että se lapsi ei ole normaali ja sehän sitten vain nähtiin. Ja nämä lapset ovat nykyään kavereita, minun tyttöni tosin tajuaa että sen pojan puheisiin ei kannata luottaa eikä kaikki muutenkaan ole ihan kotona. En ole kertonut hyökkäyksistä mitään tytölleni.
mikä tämä karman laki -juttu tässä oli?
Tapasin tänään hoplopissa tuollaisen lapsen. Olisi voinut lapsen äiti vahtia lasta tiiviimmin, sillä tämä pääsi yksin ollessaan lyömään lujaa omaa lastani. No, en sanonut sille pojalle mitään, mutta se näki miten toimin tytön kanssa ja katsoin sitä samaan tyyliin kun katson työssä riehuvia nuorisojoukkoja, jotka sitten tahtoo aina lähteä hajaantumaan. Luikki muuten poika aina kun näki mut aika kovaa piiloon. Kyllä varmasti ymmärsi, että tiesi tehneensä väärin ja tiesi, että palautetta on tuloillaan kun sillä tavalla käyttyi.
Omalle lapselle tälläsessä tilanteessa tulisi välitön lähtö pois ja erittäin voimakas palaute. Sanokoon hyshysmutkunonniinherkkälissapetteri-vanhemmat mitä hyvänsä, vääristä ja vaarallisista teoista on annettava kovaa palautetta välittömästi. Moni ei uskalla antaa palautetta muiden nähden ja pitää liiallista pelottelua todella vääränä tapana. Mutta miten se kovapää muuten voi oppia.
meidän päiväkodissa oli tuollainen poika jota hoitajatkaan eivät saaneet kuriin, kiusasi omaani. Yhtenä aamuna opastin sitten että antaa palaa ja lyö takaisin, kummasti saatuaan itse pataan toinen lapsi ymmärsi lopettaa eikä sen koommin koskenut lapseeni, vaikka aiemmin oli niin erityislapsi ettei häntä saatu aisoihin, ei siis oikeasti saanut mitään seuraamuksia riehumisesraan. Saako sinun lapsesi?
Vie puistoon ja vahdit vierellä, ettei lyö/kiusaa toisia lapsia. Palkitse lastasi onnistumisista = kivoista leikeistä kavereiden kanssa.
Miltä Sinusta tuntuisi, jos tätä omaa lastasi lyötäisiin ja potkittaisiin, ja vedottaisiin siihen, että potkija saa terapiaa ja on ihan kiva lapsi? Mitä tekisit?
sulle kaikki sympatiat, ei taida olla helppoa tulisen lapsen kanssa.
Ihan mielenkiinnosta - miten reagoit jos lapsesi kohtaakin kovemman kingin hiekkalaatikolla? Annatko lapsesi selvittää itse ja jopa saada hieman turpiin vai menetkö heti väliin selvittämään tilanteen?
että ujot ja pelokkaat lapset, joille sosiaalistaminen olisi vielä tärkeämpää kuin sinun ilmeisesti jo aika sosiaaliselle lapsellesi, eivät enää uskalla tulla puistoon sen takia, mitä lapsesi on heille tehnyt?
mua kanssa ihmetyttää, et miten lapsi ehtii tönimään ja lyömään muita jos olet vieressä ja tiedät, et innoissaan käy päälle?
Kuten sanoit, et voi koko ajan pitää käsistä kiinni, mutta tuollaisissa tilanteissa voit. jos siis olet ajan hermolla ja lapsen vieressä.
En katsoisi hyvällä lapseni tönimistä ja lyömistä.
Tilanteesi on hanakal, mutta ei lasta voi eristää. Muutenkin toisten kanssa toimeentulo on opittava mieluummin pienenä, jolloin väkivaltakin on lähinnä tönimistä.
Totta kai se ärsyttää muita vanhempia ja ketäpä ei ärsyttäisi, jos omaa lasta satuteaan? Mutta kyllä kaikille pitää olla tilaa ja jos pidät ohjat käsissä, niin hyvä niin.
että ujot ja pelokkaat lapset, joille sosiaalistaminen olisi vielä tärkeämpää kuin sinun ilmeisesti jo aika sosiaaliselle lapsellesi, eivät enää uskalla tulla puistoon sen takia, mitä lapsesi on heille tehnyt?
Epäsosiaalista toimintaa tuommoinen on.
Ulospäinsuuntautuneisuus ei tarkoita sosiaalisuutta.
meidän päiväkodissa oli tuollainen poika jota hoitajatkaan eivät saaneet kuriin, kiusasi omaani. Yhtenä aamuna opastin sitten että antaa palaa ja lyö takaisin, kummasti saatuaan itse pataan toinen lapsi ymmärsi lopettaa eikä sen koommin koskenut lapseeni, vaikka aiemmin oli niin erityislapsi ettei häntä saatu aisoihin, ei siis oikeasti saanut mitään seuraamuksia riehumisesraan. Saako sinun lapsesi?
Onnittelut tälle äidille, saat varmasti vuoden kasvattaja-palkinnon ja ehkäpä joskus vielä nobelin rauhanpalkinnon...
Hohhoi...
Kumpikohan nyt on tyhmempi?
Joo, sun lapsellasi on siis oikeus satuttaa muita?
Minun tehtäväni on suojella lapsiani.
sitten pois.
Niin että Nico Petterit saa vapaasti toteuttaa itseään? JOKAISELLA lapsella on oikeus elää väkivallatonta ja kiusaamisavapaata lapsuutta ja vanhempien tehtävä on turvata se. Meillä on tällainen APn lapsen kaltainen tuttavuus enkä minä yksinkertaisesti jaksa enää, eikä tosin lapsenikaan. 3 vuotta lapseni on toiminut sosiaalisten tilanteiden opettajana, ottanut hittiä, antanut anteeksi ja alahuuli väpättäen keronut olevansa reipas koska XX ei ihan ymmärrä.
Ollaan tän äidin kanssa puhuttu paljon ja hänellä on sama asenne kuin AP:llä. Totuus vain on se, että hän on iha puhki tämän lapsensa kanssa ja turtunut "pienelle tönimiselle", lelujen varastamisille yms. Minä niihin tilanteisiin puutun koska tämä äiti kokee että lapsi käyttäytyy hyvin niin pitkään kun ei hakkaa ketään. Ne tilanteet on ennakoitavissa, mutta tämä äiti ei vain jaksa ja antaa nupulleen mahdollisuuksia koko ajan "okei jos N-P Tällä kertaa saisikin hillittyä itsensä, *MUKS ai ei saanut, noh.."
meidän päiväkodissa oli tuollainen poika jota hoitajatkaan eivät saaneet kuriin, kiusasi omaani. Yhtenä aamuna opastin sitten että antaa palaa ja lyö takaisin, kummasti saatuaan itse pataan toinen lapsi ymmärsi lopettaa eikä sen koommin koskenut lapseeni, vaikka aiemmin oli niin erityislapsi ettei häntä saatu aisoihin, ei siis oikeasti saanut mitään seuraamuksia riehumisesraan. Saako sinun lapsesi?
Onnittelut tälle äidille, saat varmasti vuoden kasvattaja-palkinnon ja ehkäpä joskus vielä nobelin rauhanpalkinnon... Hohhoi... Kumpikohan nyt on tyhmempi? Joo, sun lapsellasi on siis oikeus satuttaa muita?
En ole kirjoittanut ylläolevaa mutta tuolle "viisastelijalle" vastaisin että itse ymmärrän kyllä että jossain vaiheessa on lupa antaa takaisin eikä vaan olla nyrkkeilysäkkinä. Jos joku kiusaa säännöllisesti lastani ja mikään muu ei auta niin kyllä saa antaa kohtuudella takaisin vaikka siitä ei nobelia jaetakkaan... Tusin sitä saa nyrkkeilysäkkikään jos sitä mietitään.
Itse olin tosi pienikokoinen tyttö ja ala-asteella muistan tapelleeni kolme kertaa ihan nyrkein. Mutta aina kiusaamiset loppui siihen ja elämä oli paljon helpompaa enkä vielä aikuisenakaan kadu noita tappeluita. Ja ihan kiva kouluaika minulla oli kaikesta huolimatta ei sen puoleen.
Tosiaan muut lapset EI saa olla harjoituksen kohde!!! Itse puolustaisin omaa lasta kyllä henkeen ja vereen ja en välttyis kiukulta ja huudolta jos sun penska kävis mun lapseen kiinki. Kiusattu muistaa sen pitkään tai läpi elämänsä joten sitä riskiä en ota että sinun kamalakäytöksisen lapsen vallankäyttöä sietäsin lapseen.
Minusta monet nyt liiottelevat tilannetta. Tai ap:han sanoi että pojalla riittää kavereita jne. Eli jos leikkivät puistossa pienestä tönimisestä ym. huolimatta mielellään ap:n lapsen kanssa niin tilanne ok.
Jos muut lapset lähtevät pois tai vetäytyvät eri paikkaan leikkimään niin silloin ainakin huomaa että mitta on tullut täyteen.
Vaikea sanoa mitään kun ei tiedä oikeasti kuinka voimakasta tuo töniminen ym. on jne. Ilmeisesti kuitenkin aika rajua jos useammatkin äidit ovat antaneet palautetta etteivät haluaisi lastasi omiensa lähelle puistoon ?
Itse en ainakaa ihan pienistä satunnaisista tönäisyistä jne rupeaisi valittamaan. Ajattelisin että oppiipahan omakin lapsikin lapsi että meitä on monenlaisia. Kyllähän näiden samojen hiekkalaatikkokavereiden kanssa pitää kuitenkin koulussakin tulla sitten toimeen. Ja siellä ei ole äiti vinkkaamassa miten toimia erilaisissa tilanteissa.
Tarkoitan että olen koettanut kouluttaa omia lapsiani ettei siitä tarvi huutaa naama punaisena jos joku nappaa lakin leikillisesti jne. Omaa käytöstä muokkaamalla saa tilanteen yleensä purettua. Toki toivoisin ettei koskaan kiusattaisi. Mutta kun se tuskin toteutuu niin paras on opetella "käsittelemään" näitä kiusaamiseen taipuvaisia kavereita.
Tsemppiä ap, toivottavasti saatte lapsen tilannetta parammaksi. Huolehdit varmaan hyvistä rasvahapoista lapsen ruokavaliossa ja muutenkin että lapsi syö riittävän usein ja hyvää ruokaa sekä nukkuu riittävästi. Onko lapsella mitään fyysisiä sairauksia tai vaivoja. Meidän astmaa sairastava lapsi on paljon hankalampi silloin kun lääkitys ei ole kohdalla. Ja muilla lapsilla tulee nälästä ja sopimattomista ruuista ongelmia käytökseen.
vaikutat kamalalta ihmiseltä :(
niin että tämä ilkeä lapsiko oppi sen takia lukemaan vasta neljännellä kun kiusasi lastasi???