Lue keskustelun säännöt.
Naiset, miksi ette omista parisuhteessa asuessanne edes huonekaluja?
22.11.2011 |
Eron tullessa jäätte tyhjänpäälle ilman kippoa tai kuppoa, ettekö tosiaan omista mitään irtaimistoa, joka yhteisessä asunnossanne parisuhteessa eläessänne on?
Kommentit (40)
Mies juuri kävi keräilemässä tavaroitaan, ainoat miehen ostamat huonekalut ovat keittiön pöytä ja tuolit ja lapsen lipasto, molemmat ilmeisesti jäävät tänne. Miehellä on jokunen astia, mutta melkein kaikki on ollut minulla valmiiksi, joten saanee mukaansa kymmenkunta lasia, pari kippoa ja lusikoita. Kahvinkeittimenkin mies on tosin ostanut, mutta sanoi jättävänsä sen tänne. Minä en kahvia juo, mutta onhan tuota Moccamasteria kehuttu, joten saavatpa vieraat sitten hyvää kahvia. Ja hyvä onkin, etten joudu tavaroita ostamaan, tulot eivät suuret ole ja pienenevät, kunhan jään hoitovapaalle muutaman kuukauden päästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä meni erossa kaikki irtaimisto aika hyvin tasan, mutta kun esim. sänkyä, pesukonetta tai kahvinkeitintä ei voi kahtia laittaa, kummallekin tuli uutta ostettavaa aika monen satasen edestä.
Mulla oli ja on sentään hyvä duuni ja säännöllinen palkka, mutta kyllä mullakin luottokortti vinkui useaan otteeseen eroa seuranneina kuukausina. Ehkä sulla on niin kovat tulot, niin ei ole mitään väliä, vaikka joutuisit ostamaan ihan kaiken irtaimiston pesuaineista lasten vaatteisiin ja ruokapöytään. Kaikilla ei vain ole, joten jokainen satanen, jonka säästää sillä, että saa tavarat jaettua tasapuolisesti, on tosiaan kotiinpäin.
eikö ne lapset voi käyttää samoja vaatteita, joita on käyttänyt eroon asti? Ja tottakai eron jälkeen usein tulee kuluja, sehän on selvä - jos on tähän asti jakanut tavarat toisen kanssa, niin vaikka ne laitettaisiin sulassa sovussa tasan, niin tottakai ostettavaa jää. Silloin kannattaa katsoa, mitkä ovat tärkeimpiä ja ostaa ensin ne. Se ei ole mitään "tyhjästä aloittamista".
Ja toiseksi, jos oikeasti menettäisi kaiken omaisuutensa, eikä olisi tuloja tai varallisuutta, niin sossusta voi kyllä hakea avustusta. Varmasti lasten kanssa tyhjän päälle pudonnut äiti saa sieltä jotain. Toki ne huonekalut eivät varmaan ole mitään luksustuotteita, mutta kai niillä voisi päästä alkuun, ja ostaa vaikka vähän myöhemmin sitten uudet.
ei mitään ole eritelty, talo ja auto toki molempien nimissä.
kyllä asunnon ja kaikki huonekalut. t. nainen.
Omistan mielestäni puolet kaikesta yhteisestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan helposti tuo on mahdollista.
Seurustelimme vuoden verran, ennenkuin tuli puhetta yhteenmuutosta. Miehen aloituksesta.
En ensin suotunut, mutta pikkuhiljaa se alkoi tuntua viisaalta sillä miksi turhaa maksaa vuokraa ja mies yksin lainaa ja vastikkeita kun aina olemme jommankumman luona.
Itse asuin sillon suht isossa yksiössä lapseni kanssa ja yksiöön soveltuvat huonekalutkin olivat.
Mies taas yksin 4h+k jossa oli kaikki kalusteet ja verhot valmiina.
Mies osti kerrossängyn lastenhuoneeseen joten ei edes lapsen sänkyä tarvinnut ottaa tilaa viemään.
Miksi olisimme raahanneet minimaalisen vuodesohvan, 2hlön keittiönpöydän tms asuntoon missä oli kaikki valmiina?
EI sillon ollut ero mielessä eikä aavistustakaan mitä on vielä tulossa.
Annoin sitten kaikki pikkuhiljaa eteenpäin, kuka vain sattui tarvitsemaan.
Tarkoitus kun oli olla loppuelämä yhdessä, hankkia pikkuhiljaa myös yhteisiä asioita jne.
Arki sitten osottautuikin täysin toisenlaiseksi, sitten irtisanottiinkin töistä ja lopulta pika ero.
Emme luojankiitos ehtineet naimisiin asti.
Noin helposti se lopulta on mahdollista ja nyt ei auta kuin pikkuhiljaa kasata elämää uudestaan.
elatusvelvollisuus sinuun eikä sinua olisi voinut nakata kartanolle tyhjinkäsin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kaikkien olisi syytä olla sen verran realistisia, ettei heittäydy miehen varaan kun kaikki tietää kuitenkin, että ihmissuhteet voi loppua yhtä äkkiä kun ovat alkaneetkin.
kaikkien pitää varautua, että vakituinen työ loppuukin täysin odottamatta ja samalla tulee ero
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kaikkien pitää varautua, että vakituinen työ loppuukin täysin odottamatta ja samalla tulee ero
sitä kutsutaan säästämiseksi. Enkä yritä tylyttää, en ole kovin hyvä näissä asioissa itsekään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
enkä väittänytkään itse aloittaneeni tyhjästä.
En silti ymmärrä väitettäsi (jos se olit sinä, jota alla olevalla viestilläni kommentoin), jonka mukaan eron tullen tavaroiden jakaminen on viimeisenä mielessä. Eihän se tietenkään tärkein asia erossa ole, mutta kyllä mä ainakin olin eron takia niin hajalla, että oli helpotus, kun ei tarvinnut sentään stressata sitä, mihin saan lapset ekana yönä uudessa kodissa nukkumaan.
Meillä meni erossa kaikki irtaimisto aika hyvin tasan, mutta kun esim. sänkyä, pesukonetta tai kahvinkeitintä ei voi kahtia laittaa, kummallekin tuli uutta ostettavaa aika monen satasen edestä. Mulla oli ja on sentään hyvä duuni ja säännöllinen palkka, mutta kyllä mullakin luottokortti vinkui useaan otteeseen eroa seuranneina kuukausina. Ehkä sulla on niin kovat tulot, niin ei ole mitään väliä, vaikka joutuisit ostamaan ihan kaiken irtaimiston pesuaineista lasten vaatteisiin ja ruokapöytään. Kaikilla ei vain ole, joten jokainen satanen, jonka säästää sillä, että saa tavarat jaettua tasapuolisesti, on tosiaan kotiinpäin.
eikö ne lapset voi käyttää samoja vaatteita, joita on käyttänyt eroon asti? Ja tottakai eron jälkeen usein tulee kuluja, sehän on selvä - jos on tähän asti jakanut tavarat toisen kanssa, niin vaikka ne laitettaisiin sulassa sovussa tasan, niin tottakai ostettavaa jää. Silloin kannattaa katsoa, mitkä ovat tärkeimpiä ja ostaa ensin ne. Se ei ole mitään "tyhjästä aloittamista". Ja toiseksi, jos oikeasti menettäisi kaiken omaisuutensa, eikä olisi tuloja tai varallisuutta, niin sossusta voi kyllä hakea avustusta. Varmasti lasten kanssa tyhjän päälle pudonnut äiti saa sieltä jotain. Toki ne huonekalut eivät varmaan ole mitään luksustuotteita, mutta kai niillä voisi päästä alkuun, ja ostaa vaikka vähän myöhemmin sitten uudet.
meikä omistaa koko asunnon, ja lisäksi auton :)
ei kannata yleistää!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kaikkien olisi syytä olla sen verran realistisia, ettei heittäydy miehen varaan kun kaikki tietää kuitenkin, että ihmissuhteet voi loppua yhtä äkkiä kun ovat alkaneetkin.
että itsellä ei ole omia huonekaluja, ei suinkaan tarkoita "miehen varaan heittäytymistä". Tai naisen, jos kyse on miehestä, jolla ei ole omia kalusteita.
Jos tulisi ero, niin astiatkin pitäisi puolittaa.
En silti ymmärrä väitettäsi (jos se olit sinä, jota alla olevalla viestilläni kommentoin), jonka mukaan eron tullen tavaroiden jakaminen on viimeisenä mielessä. Eihän se tietenkään tärkein asia erossa ole, mutta kyllä mä ainakin olin eron takia niin hajalla, että oli helpotus, kun ei tarvinnut sentään stressata sitä, mihin saan lapset ekana yönä uudessa kodissa nukkumaan.
Ymmärrän - tottakai helpottaa elämää, jos tavarat ovat jo olemassa.
että itsellä ei ole omia huonekaluja, ei suinkaan tarkoita "miehen varaan heittäytymistä". Tai naisen, jos kyse on miehestä, jolla ei ole omia kalusteita.
jos eron jälkeen ei ole varaa ostaa itselleen huonekaluja.
Edellisessä avoliitossani mies toi yhteiseen kotiin sohvan, telkkarin ja pari pientä kippoa. Imurin osti ja yhden lampun, kun muutettiin.
Minä hankin kaikki muut huonekalut, astiat, verhot, kodinkoneet, pyyhkeet, lakanat, täkit, tyynyt, dvd-laitteen.
Ja ne myös vein mennessäni, kun tuli ero. Pari lautasta jätin sille säälistä.
Ja ukolla oli vielä otsaa inistä, että jättäisit edes mikron. Vaikka oli itse raahannut huoransa meidän kotiin mun sänkyyni.
Minä omistan tämän talon yksin. Minä omistan jopa kaikki työkalutkin. Mies on taloon ostanut ainoastaan oman vaatekaappinsa, pienen makkarin telkkarin ja toisen pölynimurin. Kaikki huonekalut, astiat, ja liinavaatteetkin ovat minun. Ja voin oikeasti sanoa, että minun, kun emme ole naimisissa. Lapsia kyllä on, mutta mulle on aina ollut tärkeää turvata oma selusta, ja pitää huoli, etten minä ole tyhjän päällä jos jotain tulee eteen.
Helpompi se on laittaa tarvittaessa ukko baanalle kuin alkaa etsiä lasten kanssa kokonaan uutta elämää.
eihän tuo kai olekaan kovin yleistä? Aika useinhan nimenomaan naisille tuntuu olevan tärkeää se oma sisustus. Ja se onkin mies, joka luopuu omista tavaroistaan.
Mutta entä sitten? Nehän voi myydä ja ostaa itselleen jotain muuta. Tai jos nyt pelkää jo suhteen alussa eroa niin kovasti, voi vaikka pistää ne rahat säästöön... Tosin ihmettelen kyllä ihmisiä, jotka jo suhteen aikana suunnittelevat kauheasti eroa ja oikein tekevät rahoitussuunnitelmaa eron varalle.