Ikuisuuskysymys: Miten auttaa äitiä kasvattamaan lapsensa? HELP!
Hyvällä ystävälläni on lapsi. Ystävä on herttainen, mukava, masennukseen taipuvainen ja rasittunut vaativasta työstään. Hänen miehensä on tiukassa uraputkessa ja kotona varsinainen laiska lapamato, joka vain lepää kotona. Heillä on tytär, joka on pahasti koulukiusattu ja yksinäinen. Täydellinen diiva pikkuprinsessa, joka myös komentelee ja kiusaa muita. Ei tule toimeen kenenkään kanssa.
Äidin mielestä on lapsi on kasvatettu lapsilähtöisesti, minusta lapsi on kasvatettu täydelliseksi diktaattoriksi, jota hemmotellaan, kohdellaan vauvana ja suojellaan turhaan. Hän kuvittelee, että kuten kotona, maailma tanssii hänen pillinsä mukaan. Koska tietenkään näin ei käy, äiti on onneton, lapsi on kiusattu ja yksinäinen. Äiti järjestää lapselle vähän väliä pyjamajuhlia ja piparinleipojaisia ja askarteluhetkiä, joihin kutsutaan kavereita, ettei lapsi olisi niin yksinäinen. Lapsi on pahassa kierteessä, koska kaikki tilaisuudet päättyvät siihen, että kiusatut vieraat lähtevät suru puserossa kotiin ja heidän äitinsä alkavat olla sitä mieltä, ettei tarvitse leikkiä moisen hirviön kanssa (juorukelloilta kuultua)… Pieni paikkakunta.
Miten vihjaan äidille? Minusta on surullista katsoa, etteivät he vaan tajua, että lapsihan on ihan kamala ja surevat suremasta päästyäänkin, vaikka tiukemmalla otteella lapsesta saataisiin ihan kiva tavallinen lapsi, joka ei kuvittelisi olevansa maailman napa ja suhtautuisi ikätovereihinsa tasavertaisina, ei palvelusväkenä eli samalla tavalla kuin vanhempiinsa.
Kommentit (7)
ystäväsi pyytänyt selkeästi apua? Jos vain valittaa, parempi olla neuvomatta, muuten on melko varmaa että menetät ystävän.
miten tämä tyttö on ensin kiusattu ja sitten ne vieraat onkin kiusattuja?
tämä lapsi kaipaisi kuria, ja rajojen laittajaa! ja tottakai lapsesta tulee myös kiusattu, kun luulee olevansa maailman napa ja muut lapset sitte näyttävät sen todellisuuden kiusaamalla. aikamoinen oravanpyörä, tsemppiä! itse ehkä juttelisin äisin kanssa kahden kesken, mitenkään tuomitsematta, ja ehkä jotain keksittyä esimerkkiä käyttäen( esim tuttuni kokeili tälläsitä kikkaa..)
En ymmärtänyt miten tämä tyttö on ensin kiusattu ja sitten ne vieraat onkin kiusattuja?
Tyttö olettaa että maailma tanssii hänen pillinsä mukaan, diiva, prinsessa. Luokkatoverinsa liittoutuvat tyttöä vastaa, kiusaamista se on jatkuva porukasta pois sulkeminenkin.
Ja mun mielestä kuuluu ulkopuoliselle. Jos tytön äiti on ap:n ystävä ja ap näkee äidin surun ja epätoivon ja _haluaisi_ auttaa äitiä. Lähimmäisen rakkautta, sitä on monenlaista.
Sitä miten ap voisi ystäväänsä auttaa, todella vaikea kysymys. Toisaalta suoraan puhuminen voisi olla parasta, ehkä avata silmät, jos äiti on vastaanottavainen tällaiselle. Toisaalta, näin laitetaan ystävyys takuuvarmasti vaakalaudalle ja äiti saattaa suuttua sydänjuuria myöden loppuiäkseen, koska joku kehtaa arvostella hänen tapaansa kasvattaa lasta. Ja vaikka sanomisensa koristelisi kukkasinkin, on aina mahdollisuus että se tulkitaan rankaksi arvosteluksi.
Toisin sanoen, en tiedä.
Luokkakaverit kiusaavat koulussa, eikä päästä mukaan leikkeihin ja tyttö kiusaa takaisin sekä koulussa että vapaa-ajalla, koska kuvittelee olevansa maailman Kuningatar ja varmaan on paha olo, kun koulussa ollaan ilkeitä ja kostaa kaikille!
Olen usein vihjaillut äidille, että lapsella pitää olla rajat, mutta äidin mielestä lapsi on vielä niin pieni eli ala-asteella, joten ei niitä rajoja tarvitse vielä olla.
JO eskarissa tilanne oli tämä ja lasta kiusattiin sekä hän kiusasi repimällä ja pomottamalla muita lapsia.
ap
P.s. ei kaikki koulukiusatut ole ujoja ja kilttejä. Osa on ilkeitä muille ja saa samalla mitalla takaisin.
Jos omilla lapsillasi on rajat, voit hyvin kommentoida vaivihkaa niiden tärkeydestä samalla kun ojennat lapsiasi...
Muuta en osaa neuvoa. Äitiydessä neuvominen kun usein loukkaa.
Me äidit vedämme niin helposti herneet nenään. Olen muutaman kerran jotenkin osannut suututtaa toisen ihan vain vihjailemalla.
Osaisitko vähän kysellä niistä rajoista jotenkin ovelasti jos näet läheltä, että vika on siinä. Toki vika voi olla jossain muuallakin, kun ei niin lähelle pääse, että näkisi tarkasti perheen välisiä juttuja tai lasta koulussa.
Kysy vaivihkaa, että voisiko rajat auttaa, jos lapsi kerran on niin häirikkö?! Äiti joko tajuaa tai sitten ei. Sitten on jo vaikeampi auttaa, hermostuttamatta äitiä..