Lue keskustelun säännöt.
Miten kestää epävarmuus parisuhteessa.
22.11.2011 |
Suhteen jatko on harkinnassa. Mies ei ole varma halustaan jatkaa. Yritystä on, välillä tulee valtavia takapakkeja, koska en kestä epävarmuutta. Mistä saan voimia rakentaa uutta? Olen kärsimätön, en osaa edetä pienin askelin.
Kommentit (71)
Älkää pitäkö mitään yhteyttä. Eläkää, kuten tuntuu: joko mennyttä miettien, omaa elämää eläen tai sitten uusia mahdollisia kumppaneita tavaten.
Sopikaa ennen eroa, että 4 kuukauden päästä teillä on treffit tietyssä paikassa tiettyyn aikaan. Jos tulee paikalle, haluaa jatkaa suhdetta. Jos ei tule paikalle, niin juttu on ohi.
Näin meitä neuvoi terapeutti vaikeassa tilanteessa. 2 vkoa surin. 2kk pidin hauskaa niin, että soi. 1kk mietin, että sittenkin haluaisin palata yhteen. Ja mieskin ilmestyi treffipaikalle. Olemme edelleeen yhdessä.
ja pelottavalta. Todella hyppäämistä kohtalon mukaan. Tuntuu paremmalta ajatus jäädä tähän suhteeseen. Ennemmin olen päivästä toiseen yhdessä, kuin päivästä toiseen ilman.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jokin, mikä ei sitouta liikaa (eli ei lasta, koiraa tai häitä vielä tässä vaiheessa), mutta joka antaa teille yhteisen tavoitteen, yhteistä tekemistä, saavutettavan konkreettisen päämäärän.
Mikä molempia kiinnostaisi? Maratonille treenaaminen yhdessä? Huonekalun, veneen, asunnon, auton kunnotus? Tanssimaan opettelu - varaatte vaikka parin kuukauden päähän liput Wieniin operettitanssiaisiin ja sitä varten opettelette? Joku yhteinen kurssi, vaikka saaristolaivuritutkinto? Yhteinen valokuva/taidenäyttely paikkakunnan kirjastossa? Elämänne matka, kuukausi jossain Timbuktussa yhdessä, valmistaudutte siihen? Tms.
Meillä miehen kanssa toimi tuo matka yhteen sitovana asiana. Siitä syntyi yhteinen viini- ja ruokaharrastus. Sitten innostuttiin käymään salilla yhdessä. Ja yhtäkkiä huomasin, että meillähän onkin vaikka mitä yhteistä ja oikeasti hauskaa yhdessä. Yhteiset pienet tavoitteet ja päämäärät kasvatti meistä tiimiin suurempia päämääriä varten.
Jokin, mikä ei sitouta liikaa (eli ei lasta, koiraa tai häitä vielä tässä vaiheessa), mutta joka antaa teille yhteisen tavoitteen, yhteistä tekemistä, saavutettavan konkreettisen päämäärän.
Mikä molempia kiinnostaisi? Maratonille treenaaminen yhdessä? Huonekalun, veneen, asunnon, auton kunnotus? Tanssimaan opettelu - varaatte vaikka parin kuukauden päähän liput Wieniin operettitanssiaisiin ja sitä varten opettelette? Joku yhteinen kurssi, vaikka
saaristolaivuritutkinto? Yhteinen valokuva/taidenäyttely paikkakunnan kirjastossa? Elämänne matka, kuukausi jossain Timbuktussa yhdessä, valmistaudutte siihen? Tms.Meillä miehen kanssa toimi tuo matka yhteen sitovana asiana. Siitä syntyi yhteinen viini- ja ruokaharrastus. Sitten innostuttiin käymään salilla yhdessä. Ja yhtäkkiä huomasin, että meillähän onkin vaikka mitä yhteistä ja oikeasti hauskaa yhdessä. Yhteiset pienet tavoitteet ja päämäärät kasvatti meistä tiimiin suurempia päämääriä varten.
Pitää tosiaan salakuljettaa erittäin vaatimattomassa muodossa tuo yhteinen projekti. EI edes kuukauden päähän meneviä suunnitelmia. Jotain hyvin pientä. Mitähän se voisi olla?
mutta minä en ymmärrä, miksi toimimattomasta suhteesta täytyisi pitää kynsin hampain kiinni. Ei elämä yhdelle parisuhteelle voi rakentua. Rakkaasta ihmisestä on aina vaikea luopua, mutta vaikeampaa se on roikkua siinä ihmisessä, joka ei tunne samoin.
Vanha sanontakin sen sanoo: sen saa, mistä päästää irti.
Voisiko se olla viikonloppumatka lähikohteeseen? Päättäkää vaikka tutustua Tukholman Södermalmiin (tai kaupunkiin yleensä). Olette perillä yhden yön ja kaksi päivää. Päätätte, että tutustutte johonkin teitä kiinnostavaan asiaan.
Se voi olla vaikka mielenkiintoiset ravintolat. Tukholman teekaupat. Abba. Joku tietty museo. Suunnittelette kumpikin itse yhden päivän ja yllätätte toisen - mikä olisi oikein kivaa ja erikoista, mistä toinen voisi pitää? Tai suunnittelette yhdessä.
Pidempi matka voisi olla vielä parempi. Itse lähdimme kuukaudeksi autolla Ranskaan, kun olisin halunnut erota. Mies jallitti matkaseuraksi. Nyt harrastamme ranskan kieltä ja kulttuuria,viinejä, käymme kielikurssilla yhdessä jne. Ja moni muukin asia on alkanut innostaa yhdessä.
Menkää yhdessä jollekin ruoka/cocktailkurssille. Sellaiselle yhden illan jutulle. Ja sitten yritätte hioa ne opit täydellisyyteen viikon aikana, seuraavana lauantaina tarjoatte kavereille/sukulaisille huippupäivällisen yhdessä.
Hankkikaa gprs-laite ja yrittäkää löytää geokätköjä yhdessä. Tai menkää paikallisen suunnistusseuran iltarasteille. Yksi rasti on aina yksi tavoite. Mikrotason projekti. :)
Pitäkää viikonloppuna leffamaraton. Joku pitkä leffasarja. Ja keksikää vain teemaan sopivaa syötävää.
Päättäkää kotona siivota se romuvarasto, järkätkää siitä unelmien vaatehuone, hankitte uudet säilytysratkaisut, pähkäilette sitä.
Maalatkaa koristekuvio olohuoneen seinälle.
Ostakaa 1000 palan palapeli. Tavoite koota se kahdessa illassa.
Mistä minä tiedän, mikä teitä kiinnostaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No niin täällä sama tilanne. Reilu 3 vuotta yhdessä ja nyt mies on epävarma haluaako jatkaa enää suhdetta. Kertoi että on ollut ahdistunut. Nyt olen miettinyt että ehkä se ero on paras ratkaisu vaikka se pahalta tuntuukin. Nyt sitten mies ei halua päästää kokonaan irti (jos haluaakin vielä jossain vaiheessa jatkaa)
Olo on tuskainen. Kannattaako enää yrittää? Miten tätä kestää? Sekavaa tekstiä oon niin väsyny
Meillä on tyttöystävän kanssa sama vaihe päällä. Riidan jälkeen hän ilmoitti ettei tiedä rakastaako hän minua. Kysyin viikkoa myöhemmin, että tunteeko hän halua olla lähelläni ja vastaus oli "en tiedä". Hän on paljon puhunut haluavansa olevan yksin ja miettiä asiota. Hän kertoi ettei päätä mitään yhdessä yössä vaan vasta pitkän harkinnan jälkeen. Siinä saattaa mennä viikkoja, kuukausia tai jopa vuosi.
Hän uskotteli minulle ettei ongelma ole meissä, tai minussa vaan hänessä itsessään. Kerroin hänelle että voin odottaa. Hän myös kertoi ettei asia ole välttämättä vakava. Olemme nimittäin muuttamassa yhdessä meidän kolmanteen kotiin.
Nyt on kulunut viikko ja oma kehoni on aivan sekaisin. En ole syönyt moneen päivään kunnolla, ja jouduin viimeisinä kahtena päivänä ottamaan unilääkkeitä jotta saisin yöt nukuttua. Elän epävarmuudessa. Omat tunteeni ovat valtavan suuret ja vahvat häntä kohtaan. En tiedä jaksanko kuitenkaa elää "yksin" yhdessä.
Uskon silti että tämä on eräänlainen vaihe, joka jos yhdessä selviydytään niin meillä on edessä valoisa tulevaisuus. Olen valmis haasteeseen vaikka tulos ei mielyttäisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä mies ilmoitti ettei jaksa kiukutteluani ja ei rakasta minua enää. Minä rakastan kyllä häntä. Viikon päästä taas rakasti ja sitten taas ei. Hän on masentunut ja nyt asutaan yhdessä taloudellisten syiden vuoksi. Moni ihmettelee moista mutta tämä on nykypäivää. Mies on ennenkin ollut epävarma ja lopettanut yhdessä olon ja palannut takaisin. Olemme parhaat ystävät ja huumori toimii. Se saakoon riittää tällä hetkellä. Tietenkin sattuu välillä kun fyysinen kontakti rajoittuu halaamiseen, mutta asiat ovat nyt näin
Vanhaa ketjua nostelen..
Itse tilanteessa jossa miehelle on voimakkaat tunteet mutta hän on epävarma. Olen väsynyt mutta en tahdo luovuttaa. Helpompaa olisi jos toinen sanoisi ettei tahdo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä myös samanlainen tilanne. Mies ilmoitti kuukausi sitten että tunteet minua kohtaan ovat hiipuneet,halusi kuitenkin vielä yrittää. Aikaa kului ja aloimme korjaamaan asioita pienin askelin. Kun kysyin mieheltäni kolme viikkoa ensikeskustelun jälkeen tuntemuksia sanoi hän että mielestään meillä on mennyt vain huonompaan suuntaan. Tämä tuli järkytyksenä minulle,koska olin ymmärtänyt asioiden menneen paremmalle tolalle,vaihdoimme jopa autoa! Sovimme että ei tehdä kuitenkaan hätiköityjä päätöksiä eikä luovuteta vaikka se olisi helpoin vaihtoehto(meillä on lapsia). Mies ei suostunut (vielä) parisuhdeterapiaan eikä asumuseroonkaan, mutta lupasi mennä itse käymään terapiassa juttelemassa,kun sanoo että on niin ontto olo ja tunteet solmussa ettei tiedä mitä ajatella ja mistä johtuu. Kolmansia osapuolia ei ole. Tämä tilanne raastaa minua kokoajan syvältä,vaikka yritän ajatella positiivisesti ja antaa toiselle nyt tilaa. Kuukausihan on lyhyt aika muutoksille mutta välillä tuntuu että on ihan loppu,vaikka tahtoa yrittää on. Olemme olleet kuusi vuotta yhdessä
Älkää pitäkö mitään yhteyttä. Eläkää, kuten tuntuu: joko mennyttä miettien, omaa elämää eläen tai sitten uusia mahdollisia kumppaneita tavaten.
Sopikaa ennen eroa, että 4 kuukauden päästä teillä on treffit tietyssä paikassa tiettyyn aikaan. Jos tulee paikalle, haluaa jatkaa suhdetta. Jos ei tule paikalle, niin juttu on ohi.
Näin meitä neuvoi terapeutti vaikeassa tilanteessa. 2 vkoa surin. 2kk pidin hauskaa niin, että soi. 1kk mietin, että sittenkin haluaisin palata yhteen. Ja mieskin ilmestyi treffipaikalle. Olemme edelleeen yhdessä.