Miten kestää epävarmuus parisuhteessa.

kannattaako enää yrittää jaksaa tai merkkejä, joista tietää, ettei aikakaan auta?



Olen päättänyt että vaikenen tässä suhteessa hetkeksi. Kait liika asioiden pohdinta ja puhuminen on luonut lisää pahaa oloa.



Onko kokemuksia siitä, että tilanteen rauhoittaminen eli vaikeuksista vaikeneminen, auttaisi? Jos se elämä päivästä toiseen, turhia analysoimatta ja jauhamatta, auttaisi yli tästä kuilusta?

Itse roikuin joskus vähän aikaa huonossa suhteessa ja aivan erityisesti huonossa miehessä. Jälkeenpäin ajatellen matkan varrella oli useita kohtia, joissa olisin voinut ja minun olisi pitänyt lopettaa suhde. Oli esim. keskusteluja joissa hän osoitti aivan selkeästi sellaista ajattelua, jota minä halveksin ja joka sitäpaitsi tekee hänestä katastrofaalisen elämänkumppanin kenelle tahansa. En vain ottanut todesta näitä varoittavia merkkejä ja omia tuntemuksiani. Olisi ilman muuta pitänyt!



Älä roiku huonossa suhteessa uskonpuutteen takia. "Löydänkö parempaa?" "Jaksanko aloittaa taas alusta?" Nyt itsearvostusta kehiin.

---Mies ei ole varma halustaan jatkaa--- Mitä roikut väkisin?

Jos mies ei ole varma jatkosta, se ei automaattisesti tarkoita sitä, että ero on varmasti tulossa. Naisena ottaisin pari askelta takapakkia, telakoituisin sinne ja lähtisin vähän eri suuntaan. Eli eläisin omaa elämääni, tapaisin paljon ihmisiä ja antaisin miehen miettiä rauhassa. Tuollaisissa tilanteissa olen jopa poistanut miehen numeron puhelimesta, jotta en lähettäisi viestejä tai soittaisi. Antaisin miehen tehdä aloitteen. Näin meillä muutamam vuosi sitten, nyt edeleen yhdessä ja erittäin rakastuneena.

Mielesi vaan synkkyy enempi jos ette käy asiaa läpi. Sen eteen pitää tehdä töitä.



Minusta tuossa juuri on valoa jatkoon koska toinen uskaltaa avautua epävarmuudessaan ja on yhä paikalla.

Voihan suhde loppua nyt kumman tahansa aloitteesta mutta minä näen teillä mahdollisuuden.



Mutta mitään ei tule ilmaiseksi. Mieheni ei aikanaan tahtonut että muutamme erillämme ja jatketaan seurustelua vaan arkea jatkettiin MUTTA muutettiin sitä niin että alettiin käymään tilaa läpi.

Asiasta pitää puhua niin kauan että luottamus suhteeseen palaa, ei todellakaan siis vaieta.



Teillä pitää olla näkemys mikä suhteessa on löysällä pohjalla (mitä toivotaan muutokseksi) ja tulevaisuuden näkymiä. Yhteisiä unelmia ja haaveita.



Jos mies ei osaa suoraan sanoa mistä kenkä puristaa niin ehkä se irtoaa kun jutellaan kaikenlaisista tuntemuksista yleensäkin?



Jos ei puhuta ja selvitetä tilannetta niin suhde kyllä kaatuu entistä helpommalla.

Aivan varmasti mieskin tahtoo puhua kun on kerran aloittanut. Ehkä pelkää satuttavansa mutta nyt pitää puhua kunnolla eikä siihen riitä yksi tai kaksi kertaa juttelua vaan ihan koko elämän.



Olkaa kiinnostuneita toisistanne ja osoittakaa välittävänne!



9

tai että mies olisi lähtökohtaisesti mahdoton kumppani. Meillä on lähtenyt jonkinlainen negatiivinen kierre liikkeelle. Aluksi minä olin epävarma. Aloin ristiriitatilanteissa puhumaan erosta ja osoittamaan sanoilla ja teoilla epäuskoa ja sitoutumattomuutta suhteeseen. Lopulta päätin sitoutua, kun tajusin, että en oikeasti halua erota vaan elää tämän ihmisen kanssa. Siinä vaiheessa mies oli jo liukunut käytökseni takia epätietoisuuteen.

Itse roikuin joskus vähän aikaa huonossa suhteessa ja aivan erityisesti huonossa miehessä. Jälkeenpäin ajatellen matkan varrella oli useita kohtia, joissa olisin voinut ja minun olisi pitänyt lopettaa suhde. Oli esim. keskusteluja joissa hän osoitti aivan selkeästi sellaista ajattelua, jota minä halveksin ja joka sitäpaitsi tekee hänestä katastrofaalisen elämänkumppanin kenelle tahansa. En vain ottanut todesta näitä varoittavia merkkejä ja omia tuntemuksiani. Olisi ilman muuta pitänyt! Älä roiku huonossa suhteessa uskonpuutteen takia. "Löydänkö parempaa?" "Jaksanko aloittaa taas alusta?" Nyt itsearvostusta kehiin.

ap.

Mielesi vaan synkkyy enempi jos ette käy asiaa läpi. Sen eteen pitää tehdä töitä. Minusta tuossa juuri on valoa jatkoon koska toinen uskaltaa avautua epävarmuudessaan ja on yhä paikalla. Voihan suhde loppua nyt kumman tahansa aloitteesta mutta minä näen teillä mahdollisuuden. Mutta mitään ei tule ilmaiseksi. Mieheni ei aikanaan tahtonut että muutamme erillämme ja jatketaan seurustelua vaan arkea jatkettiin MUTTA muutettiin sitä niin että alettiin käymään tilaa läpi. Asiasta pitää puhua niin kauan että luottamus suhteeseen palaa, ei todellakaan siis vaieta. Teillä pitää olla näkemys mikä suhteessa on löysällä pohjalla (mitä toivotaan muutokseksi) ja tulevaisuuden näkymiä. Yhteisiä unelmia ja haaveita. Jos mies ei osaa suoraan sanoa mistä kenkä puristaa niin ehkä se irtoaa kun jutellaan kaikenlaisista tuntemuksista yleensäkin? Jos ei puhuta ja selvitetä tilannetta niin suhde kyllä kaatuu entistä helpommalla. Aivan varmasti mieskin tahtoo puhua kun on kerran aloittanut. Ehkä pelkää satuttavansa mutta nyt pitää puhua kunnolla eikä siihen riitä yksi tai kaksi kertaa juttelua vaan ihan koko elämän. Olkaa kiinnostuneita toisistanne ja osoittakaa välittävänne! 9

Ollaan puhuttu viimeiset kaksi kuukautta viikottain. Tuntuu, että voimat loppuu. Tiedän jo, mitä itse voin tehdä suhteen parantamiseksi. Olen yrittänyt toimia sen mukaan. Mulla itsellä iskee vaan ahdistus, kun mies ei siltikään anna sanallisesti positiivista palautetta vaan lähinnä valittaa. Sanaton viestintä kyllä kielii tunteiden elpymisestä. Enkä osaa oikein nähdä ja arvostaa, sitä miten mies on omaa toimintaansa korjannut suhteen parantamiseksi. Eli mulla taitaa itsellä olla usko loppumassa? Kaipaan enemmän varmutta??

ap.

Ollaan puheväleissä, tehdään välillä kivoja asioita yhdessä ja läheisyyttä on. Mutta mutta, kun sitten tulee takapakkia, niin vaivun ahdistukseen:( Taidan tarvita hermolomaa parisuhteessa.

Mietitte ihan mielessänne ja olette, jos vain suinkin mahdollista, vähintään kaksi viikkoa pitämättä MITÄÄN yhteyttä.



Minä en aikoinani kestänyt elämäni rakkauden pohdintaa siitä mitä haluaa, se siis tuntui niin ahdistavalta, että hyvä etten ollut psykoosissa ja läksin. Nyt olen päässyt yli erosta, ehkä, mutta ihan helvetin rankkaa on ollut. Olen jälkikäteen jossitellut, että olisiko pitänyt jäädä, mutta en usko että se olisi parantanut tilannetta. Siinä oli niin iso kimppu isoja ongelmia. Ero oli siis väärä ratkaisu, mutta yhdessä pysyminen olisi ollut mahdotonta. En tiedä.

Ajatus tilasta tuntuu hyvältä. Miehen tuntien, en usko, että väliaikaisen erilleen muuton jälkeen olisi paluuta. Olen aiemmin ehdottanut pientä taukoa, mutta ei innostunut siitä.

Vaikutat painostavalta ja roikkuvalta, joka ei osaa elää omaa elämäänsä vaan tunkee kaiken epävarmuuden, omat kriisit ja kaikki vastoinkäymiset suhteeseen.



Mä olin alle kolmekymmpisenä just tollanen. Kaikki miehet kuristu mun vaatimuksiin ja loputtomiin keskusteluihin ja vatvomiseen ja alkoi itsekin voimaan pahoin.



Olin 10 vuotta yksin ja nyt löysin RINNALLENI ihmisen, jonka kanssa jakaa asioita, ei vaatia ja ahdistaa.

Vaikutat painostavalta ja roikkuvalta, joka ei osaa elää omaa elämäänsä vaan tunkee kaiken epävarmuuden, omat kriisit ja kaikki vastoinkäymiset suhteeseen.

Mä olin alle kolmekymmpisenä just tollanen. Kaikki miehet kuristu mun vaatimuksiin ja loputtomiin keskusteluihin ja vatvomiseen ja alkoi itsekin voimaan pahoin.

Olin 10 vuotta yksin ja nyt löysin RINNALLENI ihmisen, jonka kanssa jakaa asioita, ei vaatia ja ahdistaa.

Paitsi olen erittäin itsetietoinen ja kasvuhenkinen ihminen. Teen jatkuvasti itsetutkiskelua kaikista asioista. Hmm...ehkä tämä pohdiskelu valuukin liikaa myös kumppanin päälle.

Meillä valui kanssa asiat huomaamatta siihen pisteeseen, että kumpikaan ei kohdellut toista nätisti, ei ollu yhteisiä visioita elämästä ja erosta puhuttiin usein. Kumpikin huomasi, vähän eri aikaan, että kotona ei ole kiva olla ja kumppani ei tunnu mukavalta seuralta. Istuttiin pöytään (useammat kerrat) ja molemmat puhuivat suoraan mitä odottavat elämältä, parisuhteelta ja tulevaisuudelta. Siitä lähtivät solmut aukeamaan..



Kumpikin alkoi panostaa siihen, että kohtelee toista hyvin, ei tiuski ja muistaa halata ja kiittää päivittäin. Lisäksi kumpikaan ei ota eroa enää puolitosissaan(kaan) riidan yhteydessä esille. Kaiken tämän muutoksen pohjana oli päätös, että haluamme olla yhdessä. Se olikin ainoa asia mistä oltiin muutama vuosi sitten samoilla linjoilla :D



Suhde lähti kyllä oikeasti paranemaan vasta sitten, kun tehtiin konkreettinen yhteinen päätös, että tässä ollaan ja pysytään.

kumppanillesi enemmän tilaa ja elä itsekin aktiivisemmin omaa elämääsi. Älä ripustaudu toiseen.



Ja lopettakaa se turha suhteen analysointi miehelle ja miehen kanssa. Nämä asiat pohditaan pääosin ystävättärien kanssa ja itsekseen.

Meillä valui kanssa asiat huomaamatta siihen pisteeseen, että kumpikaan ei kohdellut toista nätisti, ei ollu yhteisiä visioita elämästä ja erosta puhuttiin usein. Kumpikin huomasi, vähän eri aikaan, että kotona ei ole kiva olla ja kumppani ei tunnu mukavalta seuralta. Istuttiin pöytään (useammat kerrat) ja molemmat puhuivat suoraan mitä odottavat elämältä, parisuhteelta ja tulevaisuudelta. Siitä lähtivät solmut aukeamaan..

Kumpikin alkoi panostaa siihen, että kohtelee toista hyvin, ei tiuski ja muistaa halata ja kiittää päivittäin. Lisäksi kumpikaan ei ota eroa enää puolitosissaan(kaan) riidan yhteydessä esille. Kaiken tämän muutoksen pohjana oli päätös, että haluamme olla yhdessä. Se olikin ainoa asia mistä oltiin muutama vuosi sitten samoilla linjoilla :D

Suhde lähti kyllä oikeasti paranemaan vasta sitten, kun tehtiin konkreettinen yhteinen päätös, että tässä ollaan ja pysytään.

Meiltä kait puuttuu tuo yhteinen päätös, että yritämme. Omani olen tehnyt, mutta eipä se yksinään riitä. On aika raskasta olla suhteen kannattelevana voimana. Kuten aiemmin kirjoitin, miehen sanattomasta viestistä voi kyllä päätellä, että tunteita ja halua on vielä.

Nyt sitten muutan miehen luota pois. Lähteminen tuntuu väärältä. Suhde tuntuu jäävän kesken, kun se ei koskaan oikein alkanutkaan. Olen yhä rakastunut.

Erosta tuli tosi ruma. Jälkikäteen katsottuna koko suhde näyttää tosi alisteiselta.



Jos jotain tekisin toisin, olisin lähtenyt pois suhteesta aiemmin. Yritin liikaa ja haavat jäi.

kumppanillesi enemmän tilaa ja elä itsekin aktiivisemmin omaa elämääsi. Älä ripustaudu toiseen.

Ja lopettakaa se turha suhteen analysointi miehelle ja miehen kanssa. Nämä asiat pohditaan pääosin ystävättärien kanssa ja itsekseen.

Onko ero nyt lopullinen

Aikoinaan vastasin pitkästi ja olisi kiva kuulla miten menee

löysässä hirressä roikkumista. Sitten riitti kun en saanut enää nukuttua enkä syötyä. Muutin pois ja jätin miehen. Nyt erosta vuosi, olen päässyt jaloilleni ja löytänyt uuden rakkauden. Vuosi sitten en olisi koskaan uskonut.