Olenko ainut ketä oksettaa nää prinsessa/prinssi lässytykset vauvasta?
Yks tuttu sai tytön tuossa viikko takaperin, nooo, kaikki tietenkin onnitteli kovasti facebookia myöten, mutta vähintään joka toisessa viestissä toitotettiin PRINSESSASTA!! "Onnea pikku prinsessan vanhemmille!" "Ihanaa, onnea, mitkä mitat prinsessalla oli?"
Öööö oksennanko nyt vai heti? Itselläni on la parin kuukauden päästä ja kuolen jos joku kirjoittaa jotain prinssistä tai prinsessasta! :D Oonko ainut jota yököttää tuollainen lässytys? Ja joo joo tiedän tiedän, mun ei tarvis lukea toisten onnitteluviestejä jos näin kovasti ällöttää mutta hitto soikoon!! :D
Estääkseni tätä tapahtumasta omalle facebook-seinälle on minun tehtävä ilmeisesti joku seuraavista toimenpiteistä.
Joko 1) poistaa facebook-profiilini, tai
2) en paljasta vauvan sukupuolta, tai
3) en uutisoi lapsen syntymästä kuin vasta joskus toooosi myöhään, ehkä vasta ensi jouluna :)
Kommentit (36)
Prinsessa- ja prinssi-nimityksillä viitataan siihen, että kyseinen lapsi on aivan erityislaatuinen.
Oletkohan sä jotenkin vaan kateellinen.
Näin se menee...
Kun nainen odottaa ensimmäistään, hänellä on aikaa ja energiaa miettiä etukäteen kaikkea. Miten kasvatan lastani, millaista ruokaa syömme, miten puen hänet, mitä hänen kanssaan harrastan, miten puhuttelen, miten kotona olemme miehen kanssa johdonmukaisia, kärsivällisiä, lempeitä, virikkeitä antavia.
Tähän liittyy myös tuo, että lasta aiotaan kasvattaa sukupuoliroolien raja-aitoja ylittäen niin, että lapsi ei ole mikään Pikku-Prinsessa tai Meidän Pikkujätkä.
Kun lapsi syntyy, huomaatkin leperteleväsi hänelle ihan pehmoisia. Mikään nimitys ei ole tarpeeksi pehmo ja lässy, kun on kyse omasta rakkaasta vauvastasi.
Väsymys teettää myös kaikenlaista. Huomaat, ettei tee tiukkaakaan olla koko päivää yöpuvussa ja maata katsomassa saippiksia toosasta - kun on yöllä herännyt tunnin välein imettämään ja pari kertaa vaihtamaan kakkavaippaa.
Ja hei: TUO MUUTOS ON TERVE. Älä edes luule mitään muuta. On tervettä, että ihminen muuttaa mielipiteitään, kun kasvaa ja oppii, etteivät asiat olekaan niin yksinkertaisesti joko-tai. Vain aika mustavalkoisesti ajatteleva ihminen pitää kauhean tiukasti kiinni periaatteistaan, ja hankkii itselleen vatsahaavan olemalla neuroottisesti Aina Oikeassa.
Relaa siis baby, vauva ei mene pilalle lässytyksestä. Päinvastoin.
VOI KUULE :D Me lässytetään miehen kanssa meidän pikku kultamussukalle nyt jo maha-aikana ihan kauheesti, kyse ei siis ole lässytyksen vihaamisesta, vaan juurikin tuosta prinsessa ja prinssi lässytyksestä... kun tosiaan tässä ei mitään kuninkaallisia olla kuten tuossa joku vastanneista hyvin totesi :D Mikään tosikko en siis todellakaan ole :)Mulla ei tälläkään hetkellä tee yhtään tiukkaa loikoilla koko päivää yöpuvussa, töissä on vaan pakko vielä jaksaa käydä ja meidän työvaatetukseen ei valitettavasti kuulu pyjama. ;)
Viime viikollakin ostin I LOVE DAD- bodyn kun se oli muka niin kauheen sulonen vaatekappale :D
ap
siitä, että esikoisensa kanssa sitä vielä jaksaa niuhottaa sen lässytyksen ilmenemismuodoista, kuten prinsessoista.
Normaali-ihminen ei jaksa kovin kauaa sitä, kun lapsi syntyy ja huomaa, että ihan SAMA, miten lässytetään, kun lässytetään joka tapauksessa.
Ei jaksa siis niuhottaa lässytyksen muodoista, koska se TUNNESISÄLTÖ siinä on olennaisin.
Ja sinä "neljän lapsen äiti" (justjoo), sinä sitten kuulunetkin tuohon kategoriaan, joka mustavalkoisesti jaksaa pitää tiukasti kiinni periaatteistaan ja saada kilarit vuodesta toiseen siitä, millä sanoin ihmiset hellivät rakkaita lapsiaan. Älä viitsi, ihan turhaa. Nauti vaan lapsistasi ja helli heitä millä haluat - ja anna muidenkin helliä.
-8-
Näin se menee...
Kun nainen odottaa ensimmäistään, hänellä on aikaa ja energiaa miettiä etukäteen kaikkea. Miten kasvatan lastani, millaista ruokaa syömme, miten puen hänet, mitä hänen kanssaan harrastan, miten puhuttelen, miten kotona olemme miehen kanssa johdonmukaisia, kärsivällisiä, lempeitä, virikkeitä antavia.
Tähän liittyy myös tuo, että lasta aiotaan kasvattaa sukupuoliroolien raja-aitoja ylittäen niin, että lapsi ei ole mikään Pikku-Prinsessa tai Meidän Pikkujätkä.
Kun lapsi syntyy, huomaatkin leperteleväsi hänelle ihan pehmoisia. Mikään nimitys ei ole tarpeeksi pehmo ja lässy, kun on kyse omasta rakkaasta vauvastasi.
Väsymys teettää myös kaikenlaista. Huomaat, ettei tee tiukkaakaan olla koko päivää yöpuvussa ja maata katsomassa saippiksia toosasta - kun on yöllä herännyt tunnin välein imettämään ja pari kertaa vaihtamaan kakkavaippaa.
Ja hei: TUO MUUTOS ON TERVE. Älä edes luule mitään muuta. On tervettä, että ihminen muuttaa mielipiteitään, kun kasvaa ja oppii, etteivät asiat olekaan niin yksinkertaisesti joko-tai. Vain aika mustavalkoisesti ajatteleva ihminen pitää kauhean tiukasti kiinni periaatteistaan, ja hankkii itselleen vatsahaavan olemalla neuroottisesti Aina Oikeassa.
Relaa siis baby, vauva ei mene pilalle lässytyksestä. Päinvastoin.
Kuvasit minua aika hyvin esikoisen odotusaikana. Ja taidat kuvata monta tämänkin ketjun mammaa. Että ihan oksettaa heitä se, millä lempinimillä muksuja kutsutaan, no ei se ole tervettä kyllä.
Onneksi numero 8 ei kirjoita tähän ketjuun kuin viitenä eri kirjoittajana
Kuvasit minua aika hyvin esikoisen odotusaikana. Ja taidat kuvata monta tämänkin ketjun mammaa. Että ihan oksettaa heitä se, millä lempinimillä muksuja kutsutaan, no ei se ole tervettä kyllä.
Ihmisiä on moneen junaan. Joidenkin mielestä on henkistä heikkoutta luopua periaatteista, vaikka todellisuus muuttuukin.
-8-
(tämä oli neljäs kommenttini)
"Kun lapsi syntyy, huomaatkin leperteleväsi hänelle ihan pehmoisia. Mikään nimitys ei ole tarpeeksi pehmo ja lässy, kun on kyse omasta rakkaasta vauvastasi."
Mä nyt ensinäkään osaa enää lainata oikein noin pitkään rimpsua, mutta siis juurihan sä ensimmäisessä viestissä nimenomaan totesit että kyllä minäkin (siis ap) alan lässyttämään lapselleni. En ole väittänytkään että en lässyttäisi, en vaan voi sietää juurikin tätä prinsessa ja prinssi - löpöä. Ja nyt sanot että et tarkoittanut niin vaan että mä en välittäisi siitä jos joku sanoisikin lastani prinsessaksi. Tai millä lässytysnimellä tahansa.
Mä en jaksa uskoa että mun mielipide muuttuu ollenkaan lapsen myötä, MUTTA sehän selviää sitten vasta kun lapsi on maailmassa. Uskon kuitenkin vakaasti että mulla kyllä karvat nousee pystyyn jos joku tulee kaupassa kihertämään että saako sitä pikku prinsessaa vähän kurkkasta.
ap joka ei, edelleenkään, ole kuninkaallinen :(
Niin ja edelleen kaikki saa omia lapsiaan ja tuttavien lapsia lässyttää ihan milla nimellä vaan, mutta minua nämä yllämainitut lempinimet puistattaa. Yhtä lailla kuin sinua puistattaa me "minä en varmasti ikinä.."- esikoisen odottajat. :o)
poisto tai se, ettei kerro vauvan syntyneen. Meillä kävi niin, että jostain se tieto kuitenkin vuosi, ja ennen kuin kotiin päästiin niin seinä oli täynnä onnitteluviestejä. Että ärsytti.
On kyse aatelisista prinnsi/prinsessa vauvoista!
EI ole kyse kultamussukoista, rakkaasta, ihanasta, armaasta, kullasta, söpöläisestä....
"Kun lapsi syntyy, huomaatkin leperteleväsi hänelle ihan pehmoisia. Mikään nimitys ei ole tarpeeksi pehmo ja lässy, kun on kyse omasta rakkaasta vauvastasi."
Huomannet, siinä sanon: MIKÄÄN NIMITYS ei ole tarpeeksi pehmo... Kannattaa lukea kokonaisuus, ei lauseenosia.
Ja hei: minua ei puistata kaltaisesi odottajat ollenkaan. Olen varmaan itse ollut yhtä hoopo ensimmäistä lasta odottaessani. Minua vain hymyilyttää...
-8-
(5. kommentti!)
On kyse aatelisista prinnsi/prinsessa vauvoista!
EI ole kyse kultamussukoista, rakkaasta, ihanasta, armaasta, kullasta, söpöläisestä....
Nykyään kutsutaan prinsessaksi jos on oikein ihana ja nätti ja söpö.
Puhun lapsestani, vauvastani, tytöstä, tyttärestä, neidosta.
Mutta EN IKINÄ sano, että meidän neiti tai prinsessa. Never. Eikä miehenikään ole isäntä, vaan siippa tai puoliso tai aviomies.
Saat sä valita itse, millä lastasi kutsut, mutta älä sitten vedä hernaria nenuun, jos oma miehesi sanoo vauvaa prinsessaksi tai prinssiksi.
Se on nyt vaan viittaus siihen, kuinka tärkeä hän on teille, teidän perhelle.
Mustakaan ei anna susta kauhean aikuista kuvaa, että suunnittelet jo jotain typerää fb-operaatiota, ettei vaan kukaan sun lastasi satu nimittämään pikkuprinsessaksi.
PS: lue se Antoine de Saint-Exupéryn Pikku-Prinssi, ehkä sen jälkeen et enää niin yhdistä pientä hellittelysanaa kuninkaallisiin.
Puhun lapsestani, vauvastani, tytöstä, tyttärestä, neidosta. Mutta EN IKINÄ sano, että meidän neiti tai prinsessa. Never. Eikä miehenikään ole isäntä, vaan siippa tai puoliso tai aviomies.
Looginen jatkumo olisi, että prinsessan isukki on kuningas tai vähintään prinssipuoliso.
Meillä on kaksi poikaa, jotka olivat isoja ja paksuja heti syntyessään (nyt hoikistuneet, jos jotain mietityttää). Prinssi olisi ollut jotenkin koominen nimitys muutenkin.
Mun mielestä prinsessaksi tai prinssiksi nimittely on puhtaasti ärsyttävää. En ole kuninkaallinen, eikä mun lapsistakaan tule kuninkaallisia.