Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Ärsyynnyinkö turhasta? Kumpi tässä on väärässä?

Vierailija
21.11.2011 |

Pyysin tuttavaltani lainaksi tavaraa joka hänellä ollut ladonylisillä vuosia käyttämättömänä. Tiesin siis tasan tarkkaan että tämä tavara on täysin turha tälle tuttavalle ollut jo vuosia.



Pyytäessäni tarjouduin maksamaan lainasta nimellisen summan johon tuttavani sanoi aikalailla näin: "No ei tod. tarvitse, siellähän se on ihan turhanpanttina, senkus haet vaan ja tuot takaisin kun joutaa"



Hain ja käytin. Tuttavani soitti tänään muka muissa asioissa, leperteli ja laverteli. Puhelun lopuksi sanoi "Sen tavaran käytöstä kun tarjouduit maksamaan niin olisiko sovelias summa xx euroa"?



Sekä tuttavani että myös itseni mielestä alunperin tämä lainatavara oli niin tarpeeton tuttavalleni ettei siitä todellakaan tarvinnut maksaa.



Nyt itseäni ärsyttää tuo jälkikäteen maksun anelu.

Samainen tuttava lainailee minulta milloin mitäkin. Saatan tuoda kaupasta jotain tai antaa omastani. Lainailee minulta siis useinkin enkä ole ilennyt maksua ottaa tai edes laskea mitä on velkaa.



Mitä tässä nyt tehdä? Kumpi meistä on se ärsyttävämpi osapuoli?

Kommentit (7)

Vierailija
1/7 |
21.11.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jälkikäteen on aina huono tulla rahaa pyytämään. Tosin aina täälllä mietin, että tarinalla on kaksi puolta ja näkemystä asioitten kulusta.

Vierailija
2/7 |
21.11.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

että tuttusi ollut liian kohtelias. Oletti että kun sanoo ettei mitään halua sinulta, niin kuitenkin "väkisin" tyrkkäät parikymppiä hänelle tai viet vaikka syömään tmv.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/7 |
21.11.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

jolloin mieleen on saattanut tulla hätäapukeinona, että olit tullut kysyneeksi paljonko lainatavarasta pitäisi maksaa.



Edellisellä oli hyvä pointti, voi olla että tuttusi laski sen varaan että annat rahaa vaikka hän "kursailee" ja kieltäytyy.



Tosiaan aika outoa jälkikäteen pyytää rahaa, mutta juuri siksi koska se on niin outoa, on tuttavallasi ehkä hyvä syy (=rahapula).



Mielestäni ei kannata ärsyyntyä eikä miettiä kuka on oikeassa ja kuka väärässä. Jos tuttusi pyytää rahaa, eikä summa ole merkittävän suuri, niin anna poloiselle se raha, se tulee varmasti tarpeeseen.

Vierailija
4/7 |
21.11.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ei tässä ole olennaista se, kuinka "turha" se tavara kaverillesi oli vaan se, että hän tarvitsee rahaa ja vuokraus on hyvä rahanhankintakeino.



Muistuta kaveriasi siitä, että sinähän kysyit etukäteen, mitä siitä pitäisi maksaa. Muistuta myös siitä, että ei kaverisi silloin sanonut mitään vuokrahintaa, vaikka kysyit.

Miksi hän ei kysyttäessä jo ennen lainaan hakemista vastannut kysymykseesi vuokrasta?



Miksi sinä nössykkä sitten hänelle lainaat yhtään mitään ilmaiseksi?

Vierailija
5/7 |
21.11.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kumpikin. Ällöttävää olisi jos olisi kaltaisesi ystävä, joka miettii meillä käydessään, mitä meillä on varastossa ja mitä voisi meiltä "lainata". Mitä emme muka tarvitse.



ja vain näön vuoksi esittäisi tarjoavansa rahaa, vaikka on jo päättänyt että me emme sitä tarvitse ja se "kuuluu " hänelle.



Vierailija
6/7 |
22.11.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mun eksä yritti pakottaa mua vastaavaan temppuun, mutten kehdannut. Puhui seuraavalla kyläily-kerralla itse ystävälleni ja sai sen kuulostamaan paremmalta kuin olikaan. Ilmoitti, ettei todellakaan halua sitä vanhaa krääsää (heinäseipäitä) takaisin, joten jos ystävä maksaisi niistä 5 kymppiä, niin voitaisiin kaikki unohtaa koko seipäät.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/7 |
22.11.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olimme ostamassa asuntoa ja sovimme kauppahinnasta. Asunto vaihtoi omistajaa. Sen jälkeen myyjä alkoi puhumaan, että oikeastaan he olisivat halunneet enemmän asunnostaan, että emmekö sittenkin voisi maksaa heille 2000 euroa lisää!!!No ei tietenkään voitu. Sitten kysyivät, että jos meillä menee jotain asunnosta roskikseen, niin heille kyllä kelpaisi, että ilmoittaisimme vain. Sanoimme, että meille kelpaa ostamamme asunto sellaisenaan, eikä ole tarkoitus repiä mitään siitä roskiin, mutta jos olisi ollut, niin toki olisitte ne saaneet.