poikaystävän kuolemasta pari viikkoa

Se kannattaa muistaa, jossain vaiheessa sen reunuksenkin huomaa.

voimia.

Ei menetyksestä pääse yli hetkessä.

Anna itsellesi aikaa surra ja ole rehellinen tunteillesi. Et ehkä ole päässyt vielä suruvaiheeseenkaan vaan kuolema tuntuu painajaiselta?



Mitään pahaa ei ole ajatella että tahdot kuolla, ymmärrän hyvin sinua; tahdot miehen viereen. Ja kenties kuolema vielä yhdistää. Itse saan suurta lohtua kun ajattelen etten ajaudu kauemmas lapsestani (kun elämäni jatkuu päivästä toiseen) vaan oma elämä vastaavasti lähenee loppuaan (kuten kaikilla meillä) ja silloin tapaan hänet! Minä pääsen vielä samaan hautaan lapseni kanssa.



Tuolla joku ehdotti että tee kaikkea, vaikka väkisin ja sitä minäkin noudatin. Mentiin liikkeelle perheen kanssa ja sinulla on perhe; lapsesi. Teillä on toisenne!



Voit puhua poikaystävän kuolemasta lapselle, hänen ymmärrystason mukaisesti ja tehdä omaa surutyötä samalla kun tuet lastasi omassaan.



Lääkkeitä en ottanut (ja silti selvisin) mutta olen puhunut, kirjoittanut ja purkanut pahaa oloa kaikkeen mahdolliseen, musiikkiin ja liikuntaan. Suru ei lopu lääkkeisiin, se työ on vaan tehtävä! Jos lääkkeet auttaa sinua niin hyvä mutta surutyö on asia joka vaan pitää tehdä. Ajattele jos sinulla ei olisi nyt kamala olo? Tunteesi on aitoja ja ne saa satuttaa. Ne voi satuttaa niin että koet oikeaa kipua sydämessä.



Käänny neuvolan puoleen niin he voivat soittaa puolestasi apua! Olen saanut neuvolan kautta terapeutin ja lapsille perhetyöntekijän ulkoiluttamaan ja auttamaan arjessa.

Neuvola on tässä ollut suuri apu minulle, ei itse jaksanut tai halunnut tehdä asioita.

Pyydä apua!



Surusi on vasta alkanut. Elät varmaan vahvasti vielä kauhussa niin ei kannata ajatella miten puhuminen ei auta. Anna sille aikaa, surussa ei ole oikopolkuja.

Itse huomasin monien kuukausien jälkeen miten puhuminen terapiassa auttanut ja kirjoittamalla nykysiä ajatuksia voit huomata myöhemmin miten ajatukset ja elämä kääntyy.



Minua suretti paljon kaikki latteudet: Elämä jatkuu tai tähän on joku tarkoitus. Tarkoitusta en ole keksinyt vielä (muttei varmaan minun tarvitsekaan) ja vaikka elämä jatkuu niin lapseni elämä päättyi. Saat tuntea kaikkia tunteita ja niitä kannattaa purkaa ulos.

Koti saa olla turvapaikka, mutta jos pitkään olet kotona niin lähteminen voi vaikeutua. Mutta tärkeää on että teet asioita jotka sinusta tuntuu hyvältä!



Suosittelen sinua lämpimästi etsimään vertaistukea.

Jos neuvolassasi on soittoaika niin jätä hoitajallesi viesti että soittaa sinulle. Varmasti purkaa viestejä päivittäin. Kuoleman koskettaessa neuvola auttaa ja kantaa eteenpäin, saat myös hänestä jutteluseuraa jos sinulla ei ole kenelle puhua.



Voimaa