Voiko vammaista lasta rakastaa?

jos lapsi on raskas hoitoinen kaikessa autettava. ei siinä rakkaus pysy mukana. jos valvoo yöt ja on koko ajan kiinni lapsessa ei ei siinä enään ole rakkautta sillä silloin lapsi muodostuu taakaksi.

Ihan siksi että mun on vaikea rakastaa pikkulapsiakin, kaikkia huollettavia. Teinit sen sijaan on ihania.



Kerran kyllä näin yhden vammaisen, johon rakastuin välittömästi. Se oli teini-ikäinen poika, istui pyörätuolissa ja oli ihan selvästi pihalla tästä maailmasta. Muutta NIIIIIIN suloinen. Ihan oli tippa silmässä, enkä meinannu saada silmiäni irti. Vieläkin se kuva on silmissä...

Voihan sitä vamppiakin rakastaa, nähty on monesti. Ne vammaiset lapset on vähän kuin lemmikkejä niiden vanhemmille. Sellaisia herttaisia kuolakasoja joita pitää hoivailla. Itse en oikein vammaisista perusta.

ja kyllä se on ihan yhtä rakas kuin tavislapsikin

Ei se ole kiinni rakkauden kohteesta, vaan siitä rakastavasta, ketä voi rakastaa ja ketä ei.

kuin tervettä lasta. Vammaisen kärsimyksiä, urheutta, sairautta ja sopeutumista joutuu seuraamaan niin läheltä, häntä joutuu suojelemaan niin paljon enemmältä, hänen puolestaan pelkään tulevaisuutta paljon enemmän.

Kysymys kertoo sinusta jotain ja se ei ole mitään hyvää.

Kysymykseni on tahallaan provosiva ja jäljittelee toista avausta "voiko rumaa lasta rakastaa".

jos veisin sut kylään yhden palstamamman kotiin niin näkisit miten suuri on äidinrakkaus ja mihin kaikkeen se rakkaus saa äidin venymään ja miten huikeita tuloksia sillä rakkaudella on saatu aikaan.





Jos tunnistat itsesi niin terveisiä ja hyvää joulunodotusta! :) Ehkä kesällä taas kohdataan!