nyt on pakko myöntää

tosiasiat: olen toimeentuleva, työssäni arvostettu, hyvä äiti ja kaikinpuolin täyspäinen, mutta! Rakkauselämässä olen kävelevä katastrofi ja täysin huijattavissa. Olen lähemmäs 40v ja takana mm. suhde narkomaaniin (vuosia oltiin yhdessä ennenkuin tajusin tämän taipumuksen), suhde patologiseen valehtelijaan (valehteli nimeään lukuunottamatta kaiken), suhde pettäjään (pani kaikkea mikä liikkui) ja jokunen muu epäonnistunut yritys. Ihmiset pitävät minua jalat maassa-tyyppinä ja kuitenkin olen tunnepuolella pää pilvissä-pöhkö ja aivan rikki. Koen, ettei minulla ole kykyä nähdä ihmisen pimeitä puolia enkä varmaan enää uskalla rakastua.. Että näin.