Lue keskustelun säännöt.
Lapseni tuntuu väärän laiselta, olenko huono äiti?
21.11.2011 |
11kk vanha lapseni tuntuu minusta liian omapäiseltä, liian aralta, ja arki hänen kanssaan liian vaikealta. Usen vertaan häntä muiden iloisiin lapsiin. Ja koen että äiti ei saisi omasta lapsestaan näin ajatella, mutta en sille mitään voi. Olenko sinusta huono äiti, miten tästä eteenpäin ettei ajatukseni vaikuttaisi lapseen?
Kommentit (6)
äitiyteen liittyvän tärkeän asian: lapsesi ei ole sinun jatkeesi, eikä täällä maailmassa sinua varten. Ei tehdäkseen sinua ylpeäksi tai näyttääkseen kaikille, kuinka ihanan lapsen oletkaan saanut aikaan.
Se vaihe, jolloin äiti ja lapsi ovat symbioosissa, on hyvin lyhyt, Sen jälkeen on täysin tervettä alkaa nähdä lapsi omana itsenään, ei osana itseään. Saathan sinä tuntea lastasi kohtaan myös negatiivisia tunteita. Pääasia, että teet työtä niiden kanssa ja opit hyväksymään lapsesi juuri sellaisena kuin hän on. Se on hyvän äitiyden tärkeimpiä lähtökohtia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alkakaa liikkumaan enemmän paikoissa, joissa on paljon ihmisiä ja muita lapsia. Pian lapsi ei ehkä vierasta niin paljoa ja alkaa ottaa kontaktia iloisesti esim. ihmisiin bussissa. Yleensä esim. vilkuttavalle lapselle vilkutellaan takaisin ja hymyillään ym. Käykää kerhoissa, tai ehkä jo käyttekin. No joka tapauksessa älä vaan tee niin että olet enimmäkseen vaan kahdestaan lapsen kanssa, turhaudutte molemmat. Ihan varmasti lapsi reipastuu... toki ujous on joillekin vaan ominaispiirre mutta monesti kyllä vanhemmat tekevät vauvasta aran, esim. jos äiti täysin omii vauvan eikä koskaan esim. anna muiden hoitaa vauvaa. Pyydä pariksi tunniksi joku päivä esim. mummo tai ystävä vauvan seuraksi? Käy tekemässä itse jotain mukavaa tuolloin ja koita unohtaa vauva-arki. Palaat takaisin varmaan jnkv iloisempana ja jaksat taas olla vauvallesi mahtava ja kannustava äiti.
kyllä me kerhossa ja avoiessa päiväkodissa käydään. siellä sen hyvin huomaa, miten erilaisia osa lapsista on. ja turhauttaa kun äidit puhuu siitä, miten ne yrittää päästä eroon viimeisestä yöheräämisestä, kun meillä on niitä hyvänä yönä 3.. olen miettinyt että nuo käynnit voisi lopettaa, ei niistä ole iloa minulle eikä lapselle.
itsesi vertaaminen muihin. Tuntuuko sinusta muutenkin siltä, että muilla on asiat aina paremmin? Lapsesi on ainutlaatuinen. Niin kuin kaikkien muidenkin lapset on.
....Usen vertaan häntä muiden iloisiin lapsiin....
Muista et osat vaihtuu joku päivä! Mitä sinä silloin ajattelet?
Epäilen pahasti et oma suhtautumisesi ei ole tarpeeksi virikkeellistä ja aktiivista. Näetkö vaivaa leikkiessäsi lapsesi kanssa? Viitsitkö puhua tai paremminkin keskustella lapsesi kanssa vai odotatako et hyvät taidot tulee ilmatteeksi?
Keskity ajattelemaan hänen ihania puolia, niitä varmasti on enemmän. Lapsesi ymmärtää myös puhetta, älä puhu näistä fiiliksistä lapsen kuullen, vaan kerro hänelle kaikkea hänen itsetuntoaan parantavaa.